Torstain terävä:Yhdysvaltojen suosituin britti-invaasion edustaja

The Dave Clark Five oli englantilainen poprockyhtye. Sen useista menestyslevyistä single Glad All Over syrjäytti Beatlesin I Want to Hold Your Handin ykköspaikalta Britanniassa tammikuussa 1964. Samaisen vuoden huhtikuussa kyseinen kappale saavutti Yhdysvalloissa kuudennen sijan. Joulukuussa 1965 Over and Over nousi Dave Clark Fiven singlejulkaisuista Yhdysvalloissa kärkisijalle. Yhtye oli Beatlesin jälkeen järjestyksessään toinen Ed Sullivan Showssa esiintynyt britti-invaasiota edustanut yhtye. Beatles oli esiintynyt kyseisessä ohjelmassa kolme viikkoa helmikuussa 1964 ja kyseisen vuoden maaliskuussa Dave Clark Fiven pesti samassa ohjelmassa kesti kahden viikon ajan. Jonkin aikaa yhtye olikin Yhdysvalloissa suositumpi kuin kotimaassaan, mutta Britanniassa yhtye saavutti jälleen suosiota vuosien 1967 ja 1970 välillä. The Dave Clark Five lopetti toimintansa loppuvuodesta 1970. Rock and Roll Hall of Fameen yhtye pääsi maaliskuussa 2008. Omalta osaltaan yhtyettä kunnioitti tuolloin Joan Jett, joka esitti sen kanssa The Dave Clark Fiven ydintuotantoon lukeutuvan hitin Bits and Pieces, jonka myös Joan Jett and The Blackhearts levytti vuoden 1981 menestysalbumilleen I Love Rock N' Roll. The Dave Clark Five aloitti toimintansa vuonna 1957, tosin tuolloin nimellä The Dave Clark Quintet. Yhtyeen aloituskokoonpanon muodostivat rumpali Clark, soolokitaristi Dave Sanford, basisti Chris Walls sekä pianistina ja sovittajana toiminut Don Vale. Seuraavana vuotena Rick Huxley korvasi Sanfordin ja yhtye katsoi tarkoituksenmukaiseksi vaihtaa nimekseen The Dave Clark Five, kun sen kokoonpanon muodostivat rytmikitaristi Huxley, solisti Stan Saxon, pianisti Roger Smedley ja soolokitaristi Johnny Johnson. Viimeksi mainitun korvasi jo samaisen vuoden aikana Mick Ryan ja yhtye täydensi lineupiaan kosketinsoittaja Jim Spencerillä Smedleyn lähdettyä. Walls erosi seuraavana vuonna ja Huxleyn instrumentiksi vaihtui basso. Mike Smith liittyi yhtyeen pianistiksi vuonna 1960 ja seuraavana vuonna Lenny Davidson korvasi Ryanin.

Vuonna 1962 Saxon lähti ja yhtyeen lineupin muodostivat nyt rumpali Clark, basisti Huxley, urkuri ja leadvokalisti Smith ja soolokitaristi Davidson. Lisäksi yhtyeen kokoonpanoa täydensi David Payton, jonka instrumenttivalikoima käsitti tenori- ja baritonisaksofonin, huuliharpun ja kitaran. Pohjois-Lontoosta kotoisin ollut yhtye edusti nk. Tottenham-soundia Mersey Beatin vastapainoksi. Dave Clark, joka oli yhtyeen perustajajäsen, sijoitti joskus rumpusettinsä keskelle lavaa. Hän myös järjesti sopimuksia, joiden ansiosta toimi yhtyeen levyjen tuottajana ja omasi valtuudet masternauhoihin. Vuosien 1964 ja 1967 välillä The Dave Clark Fivella oli 17 Billboardin top 40-listalle noussutta singleä. Yhtyeen kotimaassa Britanniassa vastaavanlaiseen listamenestykseen yltäneitä singlejä oli 12. Yhdysvaltain-kiertueillaan The Dave Clark Five soittikin loppuunmyydyille katsomoille. Britti-invaasiota edustaneista yhtyeistä The Dave Clark Five teki ensimmäisenä kiertueen Yhdysvalloissa ja esiintyi Ed Sullivan Showssa 18 kertaa, eli useammin, kuin mikään muu britti-invaasion edustajista. Ensimmäisen Beatles-elokuvan A Hard Day’s Night osoittauduttua menestyksekkääksi The Dave Clark Five teki seuraavana oman, elokuvansa Cath Us If You Can, jonka ohjaajana toimi John Borrman. Kyseisessä elokuvassa esiintyi myös Barbara Ferris ja Yhdysvalloissa se julkaistiin nimellä Having a Wild Weekend. Lyhytelokuvassa Hits in Action kuultiin koko joukko The Dave Clark Fiven menestyskappaleita. Yhtyeen suosion huippukausi käsitti myös televisio-speciaalin, mutta Yhdysvalloissa yhtyeen viimeinen menestyssingle oli vuonna 1967 ilmestynyt You Got What It Takes. Psykedeelistä tyyliä The Dave Clark Fiven tuotannosta edustivat ainoastaan kappaleet Inside and Out, Maze of Love sekä Live in the Sky.

Kun yhtye hajosi loppuvuodesta 1970, se oli tuona vuotena saavuttanut kotimaassaan kolme singlemenestystä, joista kaksi oli noussut top teniin. Davidsonin, Paxtonin ja Leytonin lähdettyä Alan Parkerista tuli yhtyeen soolokitaristi ja Eric Fordista basisti. Kyseinen kokoonpano totteli nimeä Dave Clark & Friends ja se jatkoi toimintaansa vuoteen 1973 saakka. Vuosien 1978 ja 1993 välillä The Dave Clark Fiven musiikkia ei ollut lainkaan saatavilla missään formaatissa. Tämä johtui itsestään Dave Clarkista, joka omisti oikeudet yhtyeensä musiikkiin. Vuonna 1993 Dave tuotti cd:n Glad All Over Again ja Britanniassa albumin julkaisijana oli EMI. Clark omasi oikeudet myös tv-showhun Ready Steady Go ja vuonna 1989 hän teki Disney Channelin kanssa kyseisten ohjelmien uudelleen lähettämistä koskevan sopimuksen. Vuonna 1993 julkaistiin tuplacd History of The Dave Clark Five, jonka julkaisijana oli Disneyn omistama Hollywood Records. Seuraavan kerran yhtyeen musiikkia oli saatavilla laillisesti vasta vuonna 2008, jolloin Universal Musicin julkaisemana Britanniassa ilmestyi kokoelma Hits. Seuraavana vuotena edustavia näytteitä yhtyeen backkatalogista ilmestyi myös ITunesiin. Dave Clark oli kirjoittajana ja tuottajana vuonna 1986 valmistuneessa stage musikaalissa Time-The Musical. Clarkella oli myös etuoikeus ohjata Sir Lawrece Oliverin viimeinen esiintyminen. Myönteiset arviot vastaanottanut esitys sisälsi ainutlaatuista teatteritaitoa ja sen todensi yli miljoona katsojaa. Esityksen tiimoilta julkaistiin myös tuplacd, jolla olivat mukana esimerkiksi Beatlesin Becausen esittänyt Julian Lennon, Stevie Wonder sekä Asford and Simpson. Albumi ja siltä poimitut singlet myivät yhteensä yli 12 miljoonaa kappaletta. Kyseinen tuplalevy remasteroitiin digitaalisesti ja se julkaistiin ITunesissa toukokuussa 2012. Mike Smith julkaisi vuonna 2000 cd:n It’s Only Rock & Roll. Kolme vuotta myöhemmin hän palasi esiintymislavoille 25 vuoden tauon jälkeen. Hän perusti yhtyeen Mike Smith’s Rock Engine ja teki sen kanssa kaksi lyhyttä kiertuetta Yhdysvalloissa. Smith menehtyi helmikuun lopussa 2008 Lontoossa. Hän oli aikaisemmin loukannut selkärankansa aitatöissä kotonaan Espanjassa. Denis Payton kuoli 17. joulukuuta 2006 63 vuoden iässä taisteltuaan pitkään syöpää vastaan. Rick Huxley menehtyi keuhkolaajentumaan 11. helmikuuta 2013 72-vuotiaana. Len Davidson toimi pitkään kitaraopettajana Campridgeshiressa, missä hän asuu edelleen. Vuonna 2014 Dave Clark kirjoitti ja tuotti dokumenttielokuvan The Dave Clark Five and Beyond:Glad All Over, jossa hän myös esiintyi ja toimi eräänä esittelijöistä.