Perjantain pohjat:REM:in 80-luvun viimeinen pitkäsoitto

REM:Green

Marraskuussa 1988 ilmestynyt Green on amerikkalaisen vaihtoehtorockyhtyeenä uransa aloittaneen REM:in kuudes studioalbumi ja samalla ensimmäinen Warner Brosin julkaisema yhtyeen pitkäsoitto. Yhtyeen yhdessä Scott Littin kanssa tuottamalla albumilla REM jatkoi tekstiensä osalta poliittisten aiheiden käsittelyä. Musiikillisesta aspektista tarkasteltuna Green laajensi yhtyeen hyödyntämää instrumentaatiota esimerkiksi mandoliinilla ja yhtyeen jäsenet soittivat kyseisellä albumilla myös muita, kuin varsinaisia pääinstrumenttejaan. Ilmestyessään Greenistä muodostui kaupallinen menestys ja yhtye promosi albumia 11 kuukauden mittaisella kiertueella. Pitkäsoitolta julkaistiin singleformaatissa kappaleet Orange Crush, Pop Song 89, Stand ja Get Up. Vuonna 2013, jolloin pitkäsoiton julkaisusta tuli kuluneeksi 25 vuotta, siitä julkaistiin erikoisversio. Edellisellä pitkäsoitollaan, vuoden 1987 satoa edustaneella albumilla Document REM oli saattanut päätökseen sopimuksensa I.R.S. Recordsin kanssa. Sen ulkomainen jakelija MCA Records ei REM:in itsensä mielestä pitänyt yhtyettä prioriteettinä. Uusi sopimus solmittiin Warner Brosin kanssa siitäkin huolimatta, että myös rahakkaampia tarjouksia olisi ollut tiedossa muiden levy-yhtiöiden taholta. Helmikuussa 1988 REM nauhoitti demot uuden albuminsa kappaleista Robbie Collinsin Underground Sound Recording – studioilla Athensissa, Georgiassa.

Ainoastaan kuukausi Warner Brosin kanssa solmitun sopimuksen jälkeen REM äänitti tulevan albuminsa pohjaraidat touko-heinäkuusssa 1988 Ardent- studioilla Memphisissä. Albumin ilmestymisvuotena julkaistussa haastattelussa Peter Buck kuvasi Greeniä albumiksi, joka ei sisältänyt lainkaan tyypillisiä REM-kappaleita. Alun perin pitkäsoiton a-puolen kaavailtiin koostuvan sähköisistä ja b-puolen akustisista biiseistä, mutta suunnitelma meni jäihin, sillä akustisia kappaleita ei syntynyt tarpeeksi. David Buckley löysi Greeniltä kolmenlaisia musiikillisia kohokohtia:Ikonisia popkappaleita, kuten Pop Song 89 ja Stand, raskaammin iskeviä kappaleita Orange Crushin ja Turn You Inside-Outin tyyliin sekä akustisia, Peter Buckin mandoliinin soitolla väritettyjä kappaleita, joista esimerkkinä on pitkäsoiton päätösraita Untitled. Kaiken kaikkiaan Buck soitti albumilla mandoliinia kolmessa kappaleessa. Pitkäsoitolla hyödynnetyistä harvinaisemmista instrumenteista mainittakoon lisäksi sello ja lap steel. REM promotoi uusinta pitkäsoittoaan siihen mennessä suurimmalla ja visuaalisimmalla kiertueellaan, jonka taustana nähtiin esimerkiksi taide-elokuvia. 11 kuukauden mittainen kiertue päättyi Fox Theatreen Atlantassa, Georgiassa ja kyseisessä konsertissa REM soitti aluksi esikoispitkäsoittonsa Murmurin alusta loppuun ja sitten Greenin kokonaisuudessaan. Viimeksi mainitun kappaleista ainakin Pop Song 89 ja Orange Crush olivat olleet mukana jo edellisen pitkäsoiton tiimoilta tehdyllä kiertueella. Toukokuussa 2013 Rhino Records julkaisi Greenin 25-vuotisjuhlapainoksen, joka sisälsi bonuksenaan pitkäsoiton mittaisen konsertin Live in Greensboro 1989. Kurt Cobain listasi Greenin kaikkien aikojen 50 suosikkialbuminsa joukkoon. Vuonna 1993 The Timesin 100 kaikkien aikojen parhaan albumin listalla Green saavutti 70. sijan. 20 vuotta myöhemmin New Musical Expressin 500 kaikkien aikojen parhaan pitkäsoiton listalla Greenin sijoitus oli 274.