The Doors on kiistatta eräs kaikkien aikojen keskeisimmistä ja
vaikutusvaltaisimmista amerikkalaisyhtyeistä. Siksi onkin myönteistä, että se
ehti julkaista yhden merkittävän konserttitaltiointinsa aktiiviaikanaan. Doorsin voinee silti todeta olleen luovuutensa huipulla
kahdella ensimmäisellä pitkäsoitollaan The Doors ja Strange Days, jotka
molemmat ilmestyivät vuoden 1967 aikana. Varhaisimmat Absolutely Liven
nauhoituksista ovat loppuvuodesta 1969, jolloin yhtyeen live-esiintymisten laadun voi jo solistinsa vuoksi todeta olleen vaihteleva. Kappalemateriaalinsa
osalta Absolutely Livella on joka tapauksessa tarjottavanaan varsin kiinnostava
kattaus. Mukana on heti alkajaisiksi coverherkkua Bo Diddleyn klassikon Who Do
You Love näkemyksen muodossa. Omaa muualla aikaisemmin julkaisematonta
tuotantoa edustavat bluesrevittely Build Me A Woman, Doorsille tunnusomaisempaa
psykedeelistä tyyliä tarjoava varsin upea Universal Mind sekä
harvinaislaatuisesti Ray Manzarekin vokalisoima Close to You. Debyyttialbumilta
mukana on melko runsaasti poimintoja. Alabama Song ja Back Door Man-covereiden
lisäksi kuullaan erinomaiset näkemykset esikoisen kirkkaimpiin klassikoihin
lukeutuvasta voimalatauksesta Break on Through (To the Other Side) sekä hieman
harvinaisemmasta helmestä Soul Kitchen. Yhtyeen kolmannelta studioalbumilta Waiting for
the Sun mukana on ainoastaan yksi näyte ja valinta kohdistuu kyseisen
pitkäsoiton keskeiseen tuotantoon lukeutuvaan päätösraitaan Five to One.
Waiting for the Sunilla julkaistavaksi suunniteltu, mutta lopulta pois jäänyt
Morrisonin suurteos Celebration of the Lizard kuullaan myös Absolutely Livella
koko komeudessaan. Doorsin tuotantoon sisältyy kunnioitettava määrä ässäbiisejä
ja Absolutely Liven julkaisun aikoihin yhtye oli studioalbumiensa osalta työstänyt jo kaikki klassikkotasoiset
pitkäsoittonsa legendaarisen kvartetin joutsenlauluksi jäänyttä LA Womania lukuun ottamatta. Siksi Absolutely Livella painottuminen harvinaisempaan
ja osittain myös aikaisemmin julkaisemattomaan tuotantoon on onnistunut ratkaisu. Kyseessä on eräs rockin historian kaikkien aikojen
konserttitaltioinneista ja sen sisarteokseksi sopii mainiosti 80-luvun
alkupuolella julkaistu Alive She Cried, joka sisältää muun muassa erinomaisen
näkemyksen Van Morrisonin luotsaaman Them-yhtyeen klassikkokappaleisiin
lukeutuvasta Gloriasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti