Lauantain pitkä:Monille Creedencen laadukkain pitkäsoitto

Creedence Clearwater Revival:Willy and the Poor Boys

Toinen marraskuuta 1969 Fantasy Recordsin julkaisemana ilmestynyt Willy and the Poor Boys on Creedence Clearwater Revivalin neljäs studioalbumi. Samalla kyseessä on viimeinen yhtyeen kolmesta kyseisenä vuotena julkaisemasta pitkäsoitosta. Vuonna 206 Faulty Productions julkaisi albumin uudelleen remasteroituna 180 gramman vinyyliversiona. Pitkäsoiton singlehitteihin lukeutuvat Down on the Corner, jonka tekstistä albumi otti nimensä sekä tunnetusta kannanotosta Vietnamin sotaan käynyt Fortunate Son. Pitkäsoitolta löytyvä coverversio vanhasta folkkappaleesta Cotton Fields nousi Meksikossa listakärkeen. Syksyyn 1969 mennessä Creedencestä oli muodostunut eräs maailman suosituimmista rockyhtyeistä. Se oli saavuttanut kolme peräkkäistä listakakkosiksi noussutta singleä sekä listakärkeen kohonneen pitkäsoiton Green River. Kyseisen vuoden elokuussa yhtye oli esiintynyt Woodstockin mammuttifestivaaleilla ja tehnyt vuoden aikana useita keskeisiä televisioesiintymisiä, joista mainittakoon Ed Sullivan Show. Yhtyeen johtohahmolla ja biisintekijällä John Fogertyllä oli suosion useiden vuosien taistelun jälkeen lopulta toteuduttua johtoasema, joka vaati paljon myös muilta yhtyeen jäseniltä; rytmikitaristiveli Tomilta, basisti Stu Cookilta ja rumpali Doug Cliffordilta. Creedencen vuoden 1969 musiikillisia saavutuksia; kolmea täyspitkää julkaistua albumia voi pitää huimana saldona etenkin, kun yhtye kaiken lisäksi keikkaili kaiken aikaa. Yhtyeen singlejulkaisujen molemmat puolet koostuivat hiteistä. Rumpali Doug Cliffordin mukaan Creedencen ei olisi tarvinnut julkaista kolmea albumia vuodessa. John Fogerty mainitsi itse Guitar Worldin Harold Steinblattille vuonna 1998 suosineensa esimerkiksi Elviksen ja Beatlesin tavoin kaksipuoleisia hittisinglejä, sillä kyseessä oli nopein tapa saada kaikki hyvä musiikki ihmisten kuultavaksi. Listakärkeen noussut pitkäsoitto Green River julkaistiin kesäkuussa 1969 ja pian sen jälkeen alkoivat äänitykset sen seuraajalle; Willy and the Poor Boysille. Pitkäsoittoa edelsi lokakuussa yhtyeen kahdeksas singlejulkaisu Down on the Corner/Fortunate Son, jonka molemmat puolet nousivat Billboardin listalla kolmanneksi. Niistä jälkimmäisen teksti on sodanvastainen, vaikkei se ole yksiselitteinen Vietnamin sotaan kohdistuvassa kritiikissään. Ensisijaisesti kappaleen voi tulkita kritisoivan sellaisia militaarisen voiman kannattajia, jotka eivät itse maksa siitä koituvia laskuja joko taloudellisesti tai palvelemalla itse sodassa. Fortunate Sonin tekstin inspiraation lähteenä olivat David Eisenhowerin ja Julie Nixonin häät. 

Pitkäsoiton upea päätöskappale Effigy kuvastaa myös osaltaan John Fogertyn antipatiaa presidentti Richard Nixonia kohtaan tämän poistuttua eräänä iltapäivänä Valkoisesta talosta ja kommentoitua sotaa vastustaneille mielenosoittajille, ettei millään, mitä he tänään tekivät, ollut häneen mitään vaikutusta. Don’t Look Now kuvastaa Fogertyn tietoisuutta alemmasta yhteiskuntaluokasta. Time-aikakauslehdelle antamassaan haastattelussa Fogerty on kerran maininnut nähneensä asiat alemman yhteiskuntaluokan silmin. Chuck Berry-tyyppisellä riffillä käynnistyvä It Came Out of the Sky kertoo tarinan maanviljelijästä, joka löytää pelloltaan UFO:n ja hänestä kehkeytyy tahtomattaan Yhdysvaltojen kuuluisin mies. Willy and the Poor Boysin kappaleista Cotton Fields ja The Midnight Special assosioituivat blues- ja folklegenda Lead Bellyyn. Vuonna 2012 Uncutille antamassaan haastattelussa John Fogerty mainitsi Lead Bellyn tuotannolla olleen häneen suuri vaikutus ja hän oli tutustunut artistin tuotantoon Pete Seegerin kautta. Vielä vuonna 1982 Willy and the Poor Boysilta löytyvä Creedencen näkemys Cotton Fieldsistä saavutti Billboardin countrylistalla 50. sijan. Pitkäsoiton kansikuva napattiin Oaklandissa, Kaliforniassa Peralta Streetin ja Hollis Streetin kulmauksessa Ruby Leen omistaman Duck Kee Marketin edustalla. Vuoden 1970 puolella Willy and the Poor Boys nousi 50 suosituimman albumin joukkoon kuudessa maassa ja Ranskassa se saavutti listaykköspaikan. Joulukuussa 1970 pitkäsoitto saavutti kultalevyn puolen miljoonan kappaleen myynnillään ja lähes 20 vuotta myöhemmin; joulukuussa 1990 albumi oli saavuttanut tuplaplatinaa kahden miljoonan kappaleen myynnillään. Willy and the Poor Boysin vastaanottamat arviot olivat myönteisiä heti tuoreeltaan. Esimerkiksi Rolling Stonen arvion mukaan kyseessä oli tuohon mennessä Creedencen laadukkain pitkäsoitto. Blender-aikakauslehden arviossa Willy and the Poor Boysia kutsutaan Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Bandin ja psykedeelisen rockin vastakohdaksi ja mielipiteeseen on vaikuttanut Creedencen esiintyminen Woodstockissa. Robert Christgaun mielestä kyseessä on CCR:n laadukkain albumi ja John Fogertyn poliittiset tekstit ovat helposti aukeavia. Vuonna 2003 Willy and the Poor Boys saavutti sijan 392. Rolling Stonen 500 kaikkien aikojen parhaan albumin listalla. Kesäkuussa 2008 albumista julkaistiin remasteroitu cd-versio, joka sisälsi myös kolme bonuskappaletta.