maanantai 14. marraskuuta 2016

Tiistain tukeva:Brittirockin klassikon toinen pitkäsoitto



The Pretty Things:Get the Picture

Get the Picture on englantilaisen, rhythm and bluesin parissa musiikilisen uransa aloittaneen The Pretty Things – yhtyeen toinen studioalbumi. Sen äänitykset käynnistyivät vuoden 1965 loppupuolella ainoastaan kuukausia yhtyeen debyyttilevyn ilmestymisen jälkeen. Levytyssessiot osoittautuivat mutkikkaiksi, sillä rumpali Vic Princen käytös oli muodostunut arvaamattomaksi. Tilanteissa, jolloin Princen palveluksiin ei voinut luottaa, yhtye sai apua tuottaja Bobby Grahamilta, joka oli itsekin pätevä rumpali. Hänen soittoaan kuullaankin useilla Get the Picturen kappaleista. John Staxin kämppäkaveri John C Alder oli mukana ainakin kahdessa kappaleessa, joista toinen oli You’ll Never Do It Again Baby. Jimmy Page vastaanotti kirjoituskrediitin pitkäsoiton avauskappaleesta You Don’t Believe Me. Se yhdistää rhythm and bluesin raakuutta upeaan laulumelodiaan. Pitkäsoiton tunnetuimpaan antiin lukeutuva Buzz the Jerk kelpasi lainakappaleeksi Albert Järviselle. Nimikappale Get the Picture löytää hakkaavan riffinsä vastapainoksi upean melodisen sydämen ja sisältää mainiosti revittelevää soolotyöskentelyä. Can’t Stand the Pain edustaa slovarimpaa tuotantoa suhteellisen onnistuneesti, mutta tarjoaa myös svengaavampia osuuksia. James Mooren ja Jerry Westin käsialaa oleva Rainin’ in My Heart on tunteisiin vetoava luenta samaisesta balladista, jonka esimerkiksi The Fabulous Thunderbirds levytti Poweful Stuff – pitkäsoitolleen.  We’ll Play House edustaa Pretty Thingsin vanhaa perustaa, mutta varsin rikkaalla ja kekseliäällä rytmiikalla ryyditettynä. Jo aiemmin mainittu You’ll Never Do It Baby sisältää tehokkaan riffin ja edustaa ansiokkaasti brittiläistä blueshurjuutta, jollaista Pretty Things teki tunnetuksi jo esikoisalbumillaan. I Had a Dream edustaa balladimaisempaa bluesahtavaa musiikillista ilmaisua.

I Want Your Love jää vahvassa kokonaisuudessa hienoisen täyteraidan asemaan, mutta tarjoaa väliosassaan intensiivisen vokaaliosuuden. Keskitempoinen London Town on tyylitajuisen melodinen pala The Pretty Thingsin tuonaikaisen ydinosaamisen alueella. Mainitsemisen arvoista on, että kappaleen tekijä on merkittävä laulaja/lauluntekijä Tim Hardin. Cry to Me on sama Salomon Burken ohjelmistosta tutuksi tullut soulballadi, jonka myös The Rolling Stones levytti Out of Our Heads – pitkäsoitolleen. The Pretty Thingsin näkemys on virkaveljiään svengaavampi, mutta silti tunnetta tihkuva. Gonna Find Me a Substitute päättää The Pretty Thingsin kakkosalbumin liki pitäen revittelevissä rhythm and blues- tunnelmissa. Pitkäsoiton laajennetulla cd-versiolla on seitsemän bonuskappaletta. Niistä tunnetuin lienee Midnight to Six Man.   Jo kakkosalbumillaan The  Pretty Things alkoi siirtyä rhythm and blues –juuriltaan esimerkiksi soulmusiikin suuntaan.  Myös feedbackia hyödynnettiin useissa pitkäsoiton kappaleissa. Get the Picture nauhoitettiin kolmiraitanauhurilla Philips- studioilla Lontoossa. Se julkaistiin aluksi ainoastaan monoversiona ja pitkäsoiton ilmestymisen aikaan Vic Prince oli saanut lähteä yhtyeestä. Albumin kansiteksteistä vastasi Bryan Morrison.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti