tiistai 26. elokuuta 2014

Keskiviikon klassikko:Eräs keskeisimmistä yhdysvaltalaisbasisteista

27. elokuuta 1944 syntynyt ja 13. tammikuuta 2021 syöpään menehtynyt Tim Bogert on eräs legendaarisimmista yhdysvaltalaisista rockbasisteista.  Miehen työsarkaan lukeutuvista yhtyeistä mainittakoon ensi alkuun edelleen toimiva Vanilla Fudge, jonka legendaariseen kokoonpanoon kuuluivat lisäksi kosketinsoittaja/solisti Mark Stein, useissa huippubändeissä sittemmin soittanut rumpali Carmine Appice ja kitaristi Vinnie Martell. Vanilla Fudge tuli tunnetuksi coverversioistaan, jotka oli sovitettu suorastaan uuteen uskoon originaaleihin verrattuna. Vanilla Fudgen vuoden 1967 debyyttialbumi on klassikko, ja hitiksi siltä nousi näkemys Supremesin edellisenä vuotena ilmestyneestä hitistä You Keep Me Hangin’ On. Esikoisen muista lainoista mainittakoon Zombiesin She’s Not There sekä Beatlesin Eleanor Rigby ja Ticket to Ride. Vanilla Fudge julkaisi viisi pitkäsoittoa, joista erityisen onnistunut oli lisäksi siltä erää viimeinen, vuonna 1969 ilmestynyt Rock N’ Roll, joka edusti jo varsin laadukkaasti varhaista heavyrockia.
Vanilla Fudgen jälkeen Bogert ja Appice muodostivat Amboy Dukesin laulajan Rusty Dayn ja Mitch Ryder & The Detroit Wheelsin kitaristin Jim McCartyn kanssa tanakkaa boogierockia edustaneen yhtyeen Cactus. Kyseisellä kokoonpanolla se julkaisi kolme laadukasta pitkäsoittoa:Cactus, One Way or Another ja Restrictions. Cactuksen jälkeen Bogert ja Appice perustivat Jeff Beckin kanssa lyhytikäisen superyhtyeen Beck Bogert Appice, joka sai valmiiksi yhden tasokkaan  vuoden 1973 studioalbumin. Seuraavaksi Bogert liittyi Grateful Deadin Bob Weirin projektiyhtyeeseen Bobby & The Midnites. Bogert keikkaili yhtyeessä, mutta jätti sen ennen debyyttialbumin ilmestymistä. 80-luvun alussa hän keikkaili Rick Derringerin kanssa. Vielä aivan 2000-luvun alussa Bogert ja Appice perustivat supertrio DBA:n Rick Derringerin kanssa.  Vanilla Fudgen paluulevy Mystery ilmestyi vuonna 1984. Niin Vanilla Fudge kuin Cactuskin ovat vuosien mittaan tehneet pienimuotoisia paluukiertueita. Cactus keikkaili esimerkiksi vuonna 2006 ja Vanilla Fudgen osalta originaali kvartetti teki Amerikan-kiertueen vuonna 2008. Samana vuonna Bogert lopetti haluttomasti keikkailun moottoripyöräonnettomuutensa vuoksi,, mutta jatkoi levytyksiään esimerkiksi Creamille tehdyn tribuuttialbumin myötä. Alkuvuodesta 2014 Bogert liittyi yhteeseen Hollywood Monsters ja oli mukana sen Mausoleum Recordsin samaisena vuonna julkaisemalla albumilla Big Trouble kolmella biisillä. Hollywood Monstersin kokoonpanon muodostivat muilta osin solisti/kitaristi Steph Honde, rumpali Vinny Appice ja kosketinsoittaja Don Airey. Paul Di' Annoa kuultiin solistina albumin bonusraidoista.

lauantai 23. elokuuta 2014

Lauantain pitkä:Erään kaikkien aikojen heavyshouterin synttärit

Kaikkien aikojen legendaarisimpiin heavysolisteihin lukeutuva Ian Gillan täytti 19. elokuuta 69 vuotta. Ennen brittiläisen hardrockin kivijalkoihin kuuluvaa Deep Purplea hän vaikutti niin ikään Purpleen siirtyvän basisti Roger Gloverin kanssa popahtavassa Episode Six-yhtyeessä. Gillan ja Glover liittyivät Purpleen kitaristi Ritchie Blackmoren, kosketinsoittaja Jon Lordin ja rumpali Ian Paicen seuraksi vuonna 1969. Yhtyeen monien mielestä paras Mark II-kokoonpano julkaisi 70-luvun alussa klassikoiksi kohonneet studioalbumit In Rock, Fireball, Machine Head ja kaikkien aikojen konserttitaltiointeihin lukeutuvan tupla-albumin Made in Japan. Purplen tuon aikakauden klassikkokappaleisiin lukeutuivat esimerkiksi Black Night, Speed King, Child in Time, Fireballin nimiraita, Highway Star sekä tekstinsä osalta todellisuuspohjainen Smoke on the Water, jota lähes jokainen kitaristinalku on tapaillut.

Gillanin osalta Purple oli siltä erää historiaa kesällä 1973. Hän ryhtyi luotsaamaan Ian Gillan Bandia, josta kehkeytyi myöhemmin Gillan. Yhtyeen aivan 80-luvun alussa julkaisemat pitkäsoitot osoittautuivat menestyksekkäiksi. Suomessa niistä muistetaan parhaiten Gillan is Heavy Rock. Samoihin aikoihin Ritchie Blackmoren Rainbow-yhtye julkaisi muun muassa I Surrender-hitin sisältävän pitkäsoittonsa Difficult to Cure. Purple-johdannaisten voi siis todeta vaikuttaneen ratkaisevasti heavyrockin suosion nousuun maassamme. Purplen legendaarinen Mark II palasi vuonna 1984 klassikkotasoisella albumilla Perfect Strangers, josta muistetaan erityisesti suorastaan  majesteetillinen nimikappale.     
Myöhäisemmän Steve Morsen kitaroiman Purplen pitkäsoitoista erityisen onnistuneita ovat vuoden 1996 Sometimes I Feel Like Screaming-hitin sisältävä Purpendicular sekä viime vuonna julkaistu Now What?!