Maanantain mainio:Taylor Daynen kolmas albumi

Taylor Dayne:Soul Dancing

13. heinäkuuta 1993 Arista Recordsin julkaisemana ilmestynyt Soul Dancing on Taylor Daynen kolmas studioalbumi. Mainittu pitkäsoitto saavutti Billboardin listalla sijan 51. ja myi kultalevyyn oikeuttavan määrän. Singleformaatissa albumilta julkaistiin kappaleet Send Me a Lover, I’ll Wait, Say a Prayer sekä Daynen cover Barry Whiten originaalituotantoa edustavasta kappaleesta Can’t Get Enough of Your Love. I’ll Wait pääsi mukaan Disneyn vuonna 1994 valmistuneeseen komediaelokuvaan Blank Check. Soul Dancing saavutti myönteisiä arvioita esimerkiksi Calgary Heraldissa. Entertainment Weeklyyn albumin arvioinut Greg Sandow ylisti albumin kappalevalintoja koukukkaiksi popbiiseiksi, joista jokaisessa on hänen mukaansa ainesta radiohitiksi. Los Angeles Timesin mukaan Soul Dancingin 11 kappaleen kokoelmassa Taylor Daynen diiva-tyylinen sielukkuus oli hyödynnetty parhaalla mahdollisella tavalla. Leonard Pitts Jr:n Miami Heraldiin albumista laaditussa arviossa kehuttiin albumin solistin, kappaleiden ja tuotannon lujuutta. Soul Dancing menestyi parhaiten Australiassa, missä albumi oli parhaimmillaan listakakkosena. Kanadassa, Ruotsissa ja Sveitsissä sen listasijoitus oli 31. Soul Dancingin originaalilla Euroopan ja Japanin-painoksilla oli lisäksi mukana yksi bonuskappale. Vuonna 2014 pitkäsoitosta ilmestyi kahden cd:n remasteroitu versio. Sen jälkimmäinen cd koostuu erilaisita remix- ja dub-versioista, joiden joukossa on myöös Daynen vuoden 1987 tuotantoa edustava läpimurtohitti Tell It to My Heart.

Sunnuntain extra:The 69 Eyesin Suomen-rundin vakuuttava avauskeikka

The 69 Eyesin keväisen Suomen-kiertueen avauskeikan estradina oli Joensuun Kimmelin alakerran, eli Las Palmasin stage. Setti käynnistyi lupaavasti Framed in Bloodilla, ja sitä seurasi edelleen tunnelmaa nostattanut Don’t Turn Your Back on Fear. Nyanssikas Feel Berlin oli setin ensimmäinen balladimaisempi poiminta. Boycottin ohjelmistosta poimittu Gotta Rock svengasi mainiosti ja jälleen slovarimpien The Chairin ja Betty Bluen väliin ladattiin iskevä Drive. Seuraavaksi biisilistaan sisällytettiin kaksi varsin kiinnostavaa poimintaa. If You Love Me the Morning After oli onnistunut ja spiikin perusteella Jyrki 69:n voimakkaasti diggaama valinta X-albumilta ja rivakka I Survive yhtyeen tuore single, jonka levytysversiolla vierailee Steve Stevens. Setin loppuosa edusti suurimmaksi osaksi klassikoiksi luokiteltavissa olevaa hittituotantoa. Sen käynnisti The 69 Eyesin lopullinen läpimurtohitti Gothic Girl, jota seurasi jo pari vuotta aikaisemmin yhtyeelle nostetta merkinneen Wasting the Dawn-albumin nimikappale. I Like the Darkness in You rokkasi vakuuttavasti ja varsinaisen setin päättivät upeasti versioitu Never Say Die ja aina tyylikäs Brandon Lee. Encoreiden aluksi kuultiin balladiosastoa upeasti edustava Borderline, jota seurasivat kestohitteihin lukeutuva Dance D’ Amour ja takuuvarma keikan lopetushitti Lost Boys. The 69 Eyesin 17 kappaleen keikkakimara oli jälleen kerran varsin vakuuttava. Menestystä yhtyeen Suomen-rundille ja sitä seuraaville ulkomaan keikoille toivotaan.

The 69 Eyes Las Palmasissa 6. 3. 2026.

Lauantain pitkä:Yhden menestysalbumin julkaissut brittiläinen popyhtye

 Eighth Wonder oli brittiläinen, Lontoossa vuonna 1983 perustettu popyhtye, jonka originaalin kokoonpanon muodostivat solisti/malli/näyttelijätär Patsy Kensit, hänen veljensä  Jamie Kensit, Steve Grantley, Geoff Beauchamp, Nigel Davis, Jake Walters  ja Lawrence Lewis. Yhtye saavutti ensiksi menestystä Japanissa vuosien 1985 ja 1987 välillä ja lopulta Britanniassa ja muualla Euroopassa vuoden 1988 tuotantoa edustavan singlensä I'm Not Scared ansiosta. Eighth Wonderin juuret olivat yhtyeessä nimeltä Spice. Jamie Kensit koelaulatti 15-vuotiasta siskoaan Patsya täysaikaiseksi solistiksi uuteen yhtyeeseensä. Kensitien lisäksi yhtyeen kokoonpanon muodostivat Geoff Beauchamp (kitara), Lawrence Lewis  (basso), Jake Walters (rummut) ja  Nigel Davis (perkussiot). Spice soitti debyyttikeikkansa syksyllä 1983 ja jatkoi konsertointiaan seuraavana vuonna pyrkimyksenään levytyssopimuksen solmiminen. Loppuvuodesta 1984 Davis lähti perustamaan yhtyettä Slipstream ja kosketinsoittaja Alex Godson liittyi yhtyeen riveihin. Bändin nimeksi vaihtui Eighth Wonder ja Patsy Kensit alkoi kirjoittaa yhtyeelle biisejä. Ensimmäisen keikkansa mainitulla nimellä yhtye soitti Wimbledonissa, Lontoossa marraskuussa 1984. Tuonaikaisiin keikkoihin lukeutui lisäksi muun muassa esiintyminen Queen Elisabeth Collegessa Kensingtonissa. Näihin aikoihin Palace Filmsin omistajiin lukeutunut Stephen Woolley ja ohjaaja Julian Temple tarjosivat Patsylle roolia elokuvassa Absolute Beginners. Eighth Wonder oli mukana myös mainitun elokuvan soundtrack-albumilla. Huhtikuussa 1985 Eighth Wonder solmi levytyssopimuksen CBS Recordsin kanssa ja työsti Lontoossa ensiksi musiikkia Absolute Beginnersiin, jossa Patsy Kensitillä oli siis rooli. Kun elokuvan kuvaukset oli saatu valmiiksi samaisen vuoden lokakuussa, julkaistiin Eighth Wonderin ensimmäinen single Stay With Me. Se nousi Japanissa listakärkeen ja Italiassa alkuvuodesta 1986 neljänneksi. Brittilistalla kappaleen sijoitukseksi jäi 65. Pian tämän jälkeen Lewis ja Walters lähtivät ja yhtye alkoi hyödyntää rumpukoneita ja kosketinsoittimia bassosoundiinsa. Elokuussa 1986 yhtye siirtyi Los Angelesiin nauhoittamaan uusia kappaleita esikoisalbumilleen Fearless. Siellä se työskenteli ensisijaisesti Blondien kanssa tekemästään yhteistyöstä tutuksi tulleen tuottajan Mike Chapmanin kanssa. Eighth Wonderia lähestyivät useat biisintekijät, kuten Eurythmicsin Dave Stewart, jonka käsialaa ollutta kappaletta ei tosin käytetty sekä Billy Steinberg ja Tom Kelly, jotka ovat kirjoittaneet useita keskeisiä hittejä, kuten Cyndi Lauperin True Colors ja Madonnan Like a Virgin. Helmikuussa 1987 Chapmanin tuottamista kappaleista julkaistu Will You Remember saavutti Britanniassa ainoastaan sijan 83., mutta kohosi Italiassa top teniin. Japanissa Chapmanin tuottamista Eighth Wonderin kappaleista listakärkeen nousi myös Holly Knightin ja Bernie Taupinin käsialaa ollut When the Phone Stops Ringing. Mainittu kappale oli myös Italiassa top 30:ssa. Will You Remember julkaistiin niin ikään menestyksekkäästi Japanissa yhtyeen seuraavana singlenä. Ainoastaan Japanissa ilmestyi lisäksi singleistä ja niiden b-puolista koostunut minialbumi Exlussive Dreams. Eighth Wonderin ollessa viimeistelemässä esikoisalbumiaan yhtyeen rumpaliksi Godsonin tilalle vaihtui Steve Grantley. Yhtye työskenteli ääni-insinööri, miksaaja ja tuottaja Pete Hammondin kanssa. Säännön vahvistavana poikkeuksena oli kappale I'm Not Scared, joka oli Pet Shop Boysien yhdessä Phil Hardingin kanssa kirjoittama ja tuottama. Mainittu biisi päätettiin julkaista yhtyeen seuraavana singlenä Euroopassa ja se herätti kiinnostusta sekä median että yleisön tahoilta. I'm Not Scared nousi listakärkeen Italiassa, kakkossijalle Sveitsissä ja Portugalissa, Espanjassa kolmanneksi, Kreikassa neljänneksi, Saksassa viidenneksi, Britanniassa seitsemänneksi, Ranskassa kahdeksanneksi ja Itävallassa sijalle 20. Pet Shop Boys levytti I'm Not Scaredista oman versionsa albumilleen Introspective. Toukokuussa 1988 ilmestyneestä singlestä Cross My Heart muodostui miltei edeltäjänsä veroinen menestys. Se nousi Sveitsissä kuudenneksi, Italiassa kymmenenneksi ja Britanniasssa sekä Ranskassa sijalle 13. Yhdysvalloissa kappaleen sijoitus oli 56. Cross My Heartin ollessa Eighth Wonderin tuotannosta ainoa Billboardilla 75 suosituimman joukkoon noussut single. Eighth Wonderin pitkäsoitto Fearless ilmestyi heinäkuussa 1988 ja lokakuuhun mennessä albumia oli myyty maailmanlaajuisesti lähes puoli miljoonaa kappaletta. Seuraava single Baby Baby jäi brittilistalla sijalle 65. Se oli myös Eighth Wonderin viimeinen hitti Italiassa, missä kappale saavutti kolmannentoista sijan. Japanissa Eighth Wonderin singleistä nousi vielä vuoden 1989 puolella listoille kappale Use Me. Pian tämän jälkeen yhtyeen jäsenten tiet erkanivat ja Patsy Kensit alkoi keskittyä näyttelijättären uraansa. Vuonna 1988 hongkongilainen solisti Elvina Kong levytti Baby Babysta coverin.

Perjantain pohjat:Eräs Eddy Grantin 80-luvun puolivälin singlemenestyksistä

Romancing the Stone on Eddy Grantin kirjoittama, nauhoittama ja tuottama kappale, joka julkaistiin hänen vuonna 1984 ilmestyneellä albumillaan Going for Broke. Romancing the Stonea kaavailtiin lisäksi samaisena vuonna ilmestyneen ja samannimisen elokuvan tunnuskappaleeksi. Aivan kesäkuun lopussa 1984 lähetetyn American top 40-listan jaksossa dj Casey Kasem ilmoitti Romancing the Stonen olevan samannimisen elokuvan tunnussävelmä. Lopulta kapaletta kuultiin mainitussa elokuvassa kuitenkin ainoastaan pikaisesti. Ainakin yhdessä Romancing the Stonesta työstetyssä virallisessa musiikkivideossa nähdään klippejä elokuvasta ja mainittu seikka ilmenee lisäksi elokuvan loppukrediiteistä. Kesän 1984 aikana Romancing the Stone saavutti Billboardin singlelistalla sijan 26. ja oli Cash Boxilla sijalla 22. Kanadassa kappaleesta muodostui suurempi hitti, sillä se tavoitti seitsemännen sijan. Saksassa ja Britanniassa Romancing the Stone jäi niukasti top 40:än ulkopuolelle, mutta saavutti Uudessa Seelannissa sijan 28. Yhdysvaltojen listoista Romancing the Stone sijoittui lisäksi tanssilistalla kahdenneksitoista ja oli soullistalla sijalla 68.

Torstain terävä:Chris Rean uralle hienoista nostetta merkinnyt albumi

Chris Rea:Water Sign

Vuonna 1983 Magnetin julkaisemana ilmestynyt Water Sign on Chris Rean viides studioalbumi. Brittilistalla mainittu pitkäsoitto saavutti sijan 60. ja siltä poimittu single I Can Hear Your Heartbeat sijan 64. Vuonna 1988 Rea levytti I Can Hear Your Heartbeatistä uuden version kokoelma-albumilleen New Light through Old Windows. Mainitun version sijoitus brittilistalla oli 74. Kaikkiaan Water Signilta poimittiin kolme singleä, joille sisältyi pitkäsoitolta löytymättömiä b-puolia. Uudessa Seelannissa albumi saavutti sijan 36. Rean levy-yhtiö ei suostunut rahoittamaan albumia ja niinpä artisti joutui hyödyntämään Water Signilla demoversioita. Rea vastasi itse suurimmasta osasta albumin instrumenteista ja lisäksi Water Signilla kuultiin tavanomaisesta poiketen rumpukoneita. Julkaistuaan Water Signin levy-yhtiö oli valmis pudottamaan Rean. Magnet Recordsiin saapui kuitenkin puhelu Irlannista. Siellä Water Sign-albumista digattiin ja Rea haluttiin rundille Irlantiin. Hän tekikin saarella laajan ja menestyksekkään kiertueen,jonka jälkeen hänen menestyksensä alkoi kasvaa myös laajemmassa mittakaavassa. Water Signin avauskappaleessa Nothing’s Happening by the Sea huuliharpusta vastasi Montreux Jazz Festivaalin perustaja Claude Nobs. Kyseessä on hänen ainoa esiintymisensä studioalbumilla.

Keskiviikon klassikko:Sekä originaalina että useampana coverina menestynyt 1960-luvun puolivälin popkappale

When You Walk into the Room on yhdysvaltalaisen laulaja/lauluntekijän Jackie De Shannonin käsialaa oleva ja ensiksi myös hänen levyttämänsä kappale. Se julkaistiin marraskuussa 1963 hänen singlensä Till You Say You’ll Be Mine b-puolella. Syyskuussa 1964 When You Walk into the Room julkaistiin uudelleen ja tällä kertaa singlen a-puolena. De Shannonin levytys mainitusta kappaleesta saavutti Billboardin listalla sijan 99. ja se julkaistiin lisäksi hänen albumillaan Breakin’ It Up on a Beatles Tour. When You Walk into the Roomista työstetyistä coverversioista menestyneimmät ovat liverpoolilaisyhtye The Searchersin näkemys, joka nousi brittilistalla kolmanneksi niin ikään vuoden 1964 aikana. Countryartisti Pam Tillisin vuonna 1994 levyttämä versio nousi countrylistalla kakkossijalle. Se julkaistiin singleformaatissa hänen albumiltaan Sweetheart’s Dance. Tillisin versiosta työstettiin lisäksi Steven Goldmannin ohjaama musiikkivideo, jossa nähdään lisäksi Dick Clark. Siinä Tillis on esiintyvinään American Bandstand-ohjelmassa 1960-luvun puolivälissä. Brittilistalle, joskin vähäisemmällä menestyksellä nousivat lisäksi Paul Carrackin vuonna 1987, Status Quon vuonna 1995 ja Agnetha Fältskogin vuonna 2004 mainitusta kappaleesta levyttämät versiot. Carrackin levytys saavutti sijan 48., Status Quon albumilta Don’t Stop poimittu versio sijan 34. ja Agnetha Fätskogin albumilta My Colouring Book poimittu single Status Quon kanssa tismalleen saman sijan brittittilistalla. Ruotsissa Fätskogin cover saavytti sentään yhdennentoista sijan. Jackie De Shannonin levytyksessä When You Walk into the Roomista hyödynnettiin Phil Spector-tyyppistä Wall of Soundia. The Searchers oli menestynyt jo alkuvuodesta 1964 julkaisemallaan coverilla toisesta Jackie De Shannonin käsialaa olevasta kappaleesta Needles and Pins. When You Walk into the Room -versiollaan The Searchers menestyi kohtuullisesti myös Billboardin listalla saavuttaen sijan 35. Yhtye levytti kappaleen lisäksi saksaksi nimellä Wenn ich dich seh. Australialainen rockyhtye The Sports levytti When You Walk into the Roomista oman versionsa vuonna 1978 ilmestyneelle esikoisalbumilleen Reckless. Versio julkaistiin pitkäsoiton toisena singlenä ja se saavutti yhtyeen kotimaassa sijan 42.

Tiistain tukeva:Mike D'abon käsialaa oleva ja useasti levytetty balladikappale

Handbags and Gladrags on Manfred Mannissa vokalisoineen Mike D’Abon vuonna 1967 kirjoittama kappale. Hän on maininnut kyseisen kappaleen sanoman olevan, ettei onnellisuus löydy trendikkyydestä, vaan on olemassa syvempiä arvoja. Ensimmäisestä Handbags and Gladragsin levytysversiosta vastasi Chris Farlowe vuonna 1967. Seuraavana vuonna samaisesta kappaleesta julkaistiin Love Affair- yhtyeen levytys, joka ilmestyi sen esikoisalbumilla Everlasting Love Affair. Rod Stewartin ja Stereophonicsin vuosina 1969 ja 2001 ilmestyneet versiot ovat niin ikään olleet menestyksekkäitä. Heinäkuusta 2001 alkaen Big Georgen kappaleesta työstämä sovitus kuultiin sitecomin The Office tunnuskappaleena. Handbags and Gladragsin originaaliversion demo löytyi vuonna 2004 basisti Mo Fosterin kaapista. Se lukeutui D’abon 1960-luvun lopussa ja seuraavan vuosikymmenen alussa työstämien studionauhoitusten kokoelmaan. Angel Air julkaisi mainitun kokoelman juuri vuonna 2004 nimellä Hidden Gems & Treasured Friends. Immediate Records julkaisi Chris Farlowen vokalisoiman ja Mike D’abon tuottaman version Handbags and Gladragsista marraskuussa 1967. Se saavutti brittilistalla sijan 33. Keskeiseksi kappaleen instrumentaatiossa muodostuu Dave Greensladen pianolla soittama bluesriffi. Handbags and Gladrags pääsi mukaan Chris Farlowen vuonna 1969 ilmestyneelle kokoelma-albumille The Last Goodbye. Vuonna 1969 Rod Stewart levytti Handbags and Gladragsin ensimmäiselle sooloalbumilleen An Old Raincoat Won’t Ever Let You Down. Hänen versionsa oli Mike D’abon sovittama ja tämä vastasi levytyksessä pianosta. Stewartin versio ei ensiksi menestynyt Yhdysvalloissa, mutta kun se julkaistiin uudelleen vuonna 1972, tuloksena oli sija 42. Billboardin listalla mainitun vuoden maaliskuussa. Vuonna 1993 Stewart levytti Handbags and Gladragsin omaan osuuteensa MTV:n Unplugged-sarjasta. Albumiformaatissa se julkaistiin nimellä Unplugged and Sealed. Stewartin vuoden 1969 levytyksessä oboe on instrumentaatiossa keskeisessä osassa. Vuonna 1989 mainittua versiota kuultiin tv-sarjan Midnight Caller ensimmäisen tuotantokauden jaksossa No Exit. Jazzrock/fuusioyhtye Chasen versio Handbags and Gladragsista ilmestyi vuonna 1971 sekä singleformaatissa että yhtyeen nimeä kantavalla esikoisalbumilla. Britanniassa syntyneen australialaismuusikko Jon Englishin versio ilmestyi kahta vuotta myöhemmin niin ikään sekä singlenä että artistin esikoisalbumilla Wine Dark Sea. Vuonna 2001 walesilainen rockyhtye Stereophonics julkaisi Handbags and Gladragsista versionsa, joka päätyi yhtyeen albumin Just Enough Education to Perform uusintapainoksen uutuuskappaleeksi ja lisäksi yhtyeen ensimmäisen kokoelmalevyn Decade in the Sun:Best of Stereophonics päätösraidaksi. Vaikka versio vastaanotti myös negatiivista palautetta, se nousi Irlannissa kolmanneksi, oli Britanniassa yhtä sijaa alempana ja kohosi brittien indielistan kärkeen myyden kultasingleen oikeuttavan määrän Kirkan Handbags and Glad Ragsistä levyttämä suomennos Krääsät ja silkkirääsyt ilmestyi artistin vuonna 1977 ilmestyneellä ja Jake Nymanin tuottamalla albumilla Kaksi puolta.