Lauantain pitkä:Etenkin vuoden 1969 ykköshitistään muistettu yhtye

Steam oli yhdysvaltalainen poprockyhtye, joka muistetaan ensisijaisesti vuonna 1969 listakärkeen kohonneesta singlestään Na Na Hey Hey Kiss Him Goodbye. Kappaleen kirjoitustyöstä ja nauhoituksesta olivat vastanneet studiomuusikot Gary DeCarlo (aka Garrett Scott), Dale Frashue sekä tuottaja/kirjoittaja Paul Leka Mercury-studioilla New Yorkissa. Single julkaistiin nimellä Steam, vaikkei mainitun nimistä yhtyettä ollut vielä tuossa vaiheessa olemassa. Leka ja studioyhtye nauhoittivat myös yhtyeen ensimmäisen albumin, jolta julkaistiin singleformaatissa vielä neljä muuta kappaletta vuoden 1970 aikana. 1960-luvun alussa Frashuer ja viides kesäkuuta 1942 Bridgeportissa, Connecticutissa syntynyt Gary Richard DeCarlo olivat jäseniä doo wop-yhtyeissä The Glenwoods,The Citations ja The Chateaus, joissa Leka vaikutti pianistina. Yhtyeiden lopetettua toimintansa niiden jäsenet pitivät edelleen yhteyttä. Lekasta tuli biisintekijä Circle Five Productionsille ja vuonna 1967 hän kirjoitti Shelley Pinzin kanssa yhtyeelle Lemon Pipers useita kappaleita, niiden joukossa hitti Green Tambourine. Vuonna 1969 Leka työskenteli Mercury Recordsilla ja pyysi yhtiön johtajaa nauhoittamaan DeCarloa. Nimellä Garret Scott DeCarlo nauhoitti neljä singleä, joita kaikkia yhtiön johtaja Bob Reno piti potentiaalisina hitteinä. Workin’ on a Groovy Thingin olisi pitänyt olla ensimmäinen julkaistu single, mutta the 5:th Dimension ehti julkaista oman versionsa mainitusta kappaleesta viikkoa aikaisemmin. Leka ja yhtiö päättivät julkaista seuraavaana singlenä kappaleen Sweet Laura Lee, DeCarloa ja Lekaa pyydettiin työstämään singleen b-puoli Frashuerin kanssa. Kolmikko päätyi käyttämään aikaisemmin nauhoittamatonta kappaletta Chateaus-yhtyeen ajoilta. Siitä kehittyi Na Na Hey Hey Kiss Him Goodbye. Muusikoiden yllätykseksi Reno päätti julkaista mainitun kappaleen singlen a-puolena. Jotta yhteentörmäys DeCarlon soolouran kanssa vältettäisiin, levy-yhtiö päätyi julkaisemaan mainitun singlen alamerkillään Fontanalla ja nimellä Steam. Leka kertoi mainittuun nimeen päädytyn hänen nähtyään savua nousevan tuuletusaukosta levytysstudion ulkopuolella. Na Na Hey Hey Kiss Him Goodbye nousi kahdeksi viikoksi Billboardin singlelistan kärkeen joulukuussa 1969. Britanniassa ja Kanadassa kappale nousi top teniin. Hittisinglen promoamista varten Leka kasasi livekokoonpanon, jonka jäsenistä ainutkaan ei ollut soittanut levytyksellä. Kiertuekokoonpanon muodostivat Bill Steer (laulu), Jay Babina ja Tom Zuke (kitarat), Mike Daniels (basso), Hank Schorz (koskettimet), ja Ray Corriea (rummut). Leka, DeCarlo ja Frashuer eivät soittaneet kiertueella, vaikka he vastasivat Steamin nimikkoalbumilla julkaistujen kappaleiden kirjoitustyöstä. Toinen albumilta poimittu single I’ve Got to Make You Love Me saavutti helmikuussa 1970 Kanadassa sijan 44. ja oli Billboardilla kahta sijaa alempana. Vuosien 1970 ja 2006 välillä Steam toimi livebändinä useissa eri inkarnaatioissa. Steamin kiertuekokoonpanoissa mukana olleista muusikoista mainittakoon Tommy Scott Freda, laulu ja basso (1970 – 1996), Paul Freda, kitara (1970 – 1996), Alan Tebaldi, rummut (1997 - 2006), Bruce Herring, perkussiot (1978), Howie Rose, basso (1997), Greg Bravo , laulu (1997 - 2006, sekä Bill Pascali laulu ja koskettimet 1970-luvusta 1990-lukuun. Frashuer katosi julkisuudesta ja edesmeni vuonna 1998 59 vuoden ikäisenä. Vuonna 2011 edesmenneestä Lekasta tuli suosittu biisintekijä ja tuottaja. DeCarlon Garrett Scottin nimellä luoma sooloura ei osoittautunut menestysekkääksi. Hän palasi musiikkiteollisuuteen vuonna 2014 aloittaen esiintymiset oldies show:issa. Samana vuonna DeCarlo julkaisi uuden albumin Long Time Comin’ vajaa kuukausi 75-vuotispäivänsä jälkeen. Albumille sisältyi uusi versio hänen hitistään. Hän menehtyi kurkkusyöpään 28. heinäkuuta 2017. Bill Pascali säilyi pisimpäään Steamin keikkakokoonpanoissa. Hän on myös viimeinen yhtyeen henkiin jäänyt jäsen.

Perjantain pohjat:Aktiiviaikanaan kaksi albumia julkaissut elektroninen yhdysvaltalaisyhtye

Silver Apples oli yhdysvaltalainen, sähköistä rockmusiikkia edustanut yhtye. Sen toiminta-aika ajoittui vuosien 1967 ja 1970 välille. Yhtyeen reunion toteutui 1990-luvun puolivälissä. Silver Applesin muodostivat neljäs kesäkuuta 1938 syntynyt ja kahdeksas syyskuuta 2020 edesmennyt ja itse tekemäänsä syntetisaattoria soittanut Simeon Oliver Oxe III ja vuonna 2005 edesmennyt rumpali Danny Taylor. Ensimmäisten joukossa kaksikko hyödynsi sähköisen musiikin tekniikoita 1960-luvun rock- ja poptyyleihin. Osana New Yorkin undegroundmusiikkiskeneä Silver Apples julkaisi vuosina 1968 ja 1969 ilmestyneet ja kaupallisesta aspektista tarkasteltuna heikosti menestyneet albumit Silver Apples ja Contact. Pan Am nosti oikeusjutun yhtyettä vastaan, sillä se oli käyttänyt lento-yhtiö Pan Amin logoa Contact-albuminsa kannessa. Mainittu seikka johti yhtyeen ja sen levy-yhtiön Kappin toiminnan loppumiseen vuonna 1970. 90-luvulle ehdittäessä Silver Applesin albumien saksalaiset bootleg-versiot olivat nostaneet yhtyeen profiilia ja Simeon kasasi yhtyeen uudelleen uusien muusikoiden kanssa työstäen lisäksi uutta musiikkia. Vuonna 1998 Simeon otti uudelleen yhteyttä Tayloriin. Kaksikko viimeisteli Silver Applesin kolmannen albumin The Garden. Taylorin edesmentyä Simeon jatkoi Silver Applesin projektien julkaisemista ja hyödynsi sämplejä Taylorin rummutuksesta.

Torstain terävä:1970-luvun puolivälissä yhden albumin julkaissut pubrock-yhtye

Cafe Society oli 1970-luvun puolivälissä aktiivikauttaan viettänyt brittiläinen yhtye. Tom Robinsonin, Hereward Kayen ja Raphael ”Ray” Doylen muodostama trio työsti yhden ja The Kinksin johtohahmon Ray Daviesin tuottaman albumin. Yhtye aloitti toimintansa vuonna 1973 Lontoossa vaikkakin sen originaalijäsenet olivat tunteneet toisensa useita vuosia ja tavanneet ensiksi Kayen kotikaupungissa Middlesbroughissa. Kaikki yhtyeen jäsenistä lauloivat, soittivat kitaroita ja kirjoittivat biisejä. Lontoossa asuessaan hän alkoivat esiintyä folkrocktyylisesti clubeissa, kuten Bunjies nimellä Hereward & Friends. Alexis Korner toimi yhtyeen mentorina. Yhtyeen otettua käyttöön nimen Cafe Society se sai kiinnityksen Troubadour Clubille. Siellä Ray Davies kuuli yhtyettä. Hän kiinnitti sen oman levy-yhtiönsä Konkin talliin. Ray Davies, hänen veljensä Dave Davies sekä John Gosling vastasivat Cafe Societyn vuonna 1975 ilmestyneen nimikkoalbumin tuotannosta. Mainittu pitkäsoitto myi ainoastaan 600 kappaleta ja yhtye oli itse tyytymätön sen tuotantopuoleen. Seuraavaksi Cafe Society julkaisi singlen Whitby Two Step/Maybe It's Me ja teki kiertueen Barclay James Harvestin lämmittelijänä ennen kuin kiinnitti kokoonpanoonsa aikaisemmin Vinegar Joessa soittaneen basistin Nick Southin sekä rumpali Nick Trevisickin. Musiikilliset erimielisyydet johtivat Cafe Societyn hajoamiseen ennen yhtyeen toisen albumin nauhoituksia. Ray Davies säilytti jonkin aikaa oikeudet Tom Robinsonin kappaleiden julkaisuun. Molemmat kirjoittivat toisiaan kritisoivat kappaleet. Daviesin kappale oli loppuvuodesta 1977 singlen Father Christmas b-puolella ilmestynyt Prince of Punks ja Robinsonin vastaavantyylinen alkuvuodesta 1978 liveep:llä The Rising Free julkaistu Don’t Take No for an Answer. Vuonna 1976 Robinson perusti suosituksi osoittatuneen Tom Robinson Bandin ja myöhemmin hänestä tuli radiojuontaja. Hereward Kaye julkaisi vuonna 1980 sooloalbuminsa Golden Mile. Myöhemmin hän vaikutti yhtyeessä The Flying Pickets ja vastasi vuonna 1992 valmistuneen stagemusikaalin Moby Dick lyriikoista. 1980-luvun puolivälissä Nick South vaikutti yhtyeessä Time UK, jonka jäsenistöön kuului lisäksi tuolloin hajonneen Tom Robinson Bandin Danny Kustow.

Keskiviikon klassikko:The Banglesin Everything-albumin ensimmäinen singlehitti

In Your Room on yhdysvaltalaisen poprockyhtyeen The Banglesin levytysohjelmistoon lukeutuva kappale, jonka rytmikitaristi Susanna Hoffs kirjoitti Billy Steinbergin ja säveltäjä Tom Kellyn kanssa. Mainittu biisi julkaistiin ensimmäisenä singlenä Banglesin kolmannelta albumilta Everything ja se kohosi Yhdysvaltojen singlelistalla viiden suosituimman joukkoon. In Your Room saavutti lisäksi listasijoitukset Australiassa, Uudessa Seelannissa ja Britanniassa. Billy Steinbergin mukaan In Your Room kirjoitettiin samoihin aikoihin Eternal Flamen kanssa. Tyylillisesti The Bangles oli toimintansa alusta lähtien 60-lukuorientoitunut retro yhtye. Sen jäsenet pitivät laajasti mainitun vuosikymmenen musiikista Petula Clarkista The Beatlesiin ja diggasivat myös harvinaisemmista yhtyeistä, kuten The Merry Go Roundista. Steinberg ja Kelly olivat varttuneet 60-luvulla ja pitivät niin ikään voimakkaasti mainitun vuosikymmenen musiikista. Steinbergin mukaan In Your Roomin tyylissä oli jotakin samaa, kuin Tommy James and the Shondellsin vuoden 1968 tuotantoa edustavassa hitissä Mony Mony. Lokakuussa 1988 julkaistu In Your Room nousi Billboardin Hot 100 -listalle seuraavassa kuussa ja saavutti viidennen sijan seuraavan vuoden tammikuussa. Singles Sales-listalla kappale oli yhtä sijaa korkeammalla, Hot 100 Airplay-listalla yhdeksäntenä ja Modern Rock -listalla viidentenä. Uudessa Seelannissa In Your Room oli parhaimmillaan yhdentenätoista, Australiassa sijalla 41. ja Britanniassa sijalla 35. AllMusicin Matthew Greenwald laati In Your Roomista retrospektiivisen arvion, jossa hän ylisti The Banglesin rytmiryhmän; rumpali Debbi Petersonin ja basisti Michael Steelen dynamiikkaa kappaleen kertosäkeessä ja bridge-osuuksissa, kuten myös Vicki Petersonin simuloituja sitar-riffejä. Lyriikoiltaan kappale sopi Greenwaldin mukaan täydellisesti Susanna Hoffsin kissanpentumaiseen seksuaalisuuteen. Rolling Stoneen kirjoittaneen Jim Freekin mukaan In Your Room oli kenties The Banglesin paras yhtyeen esikoisalbumin All Over the Place jälkeen julkaistu kappale.

Tiistain tukeva:Alaniksen Jagged Little Pillin seuraaja

Alanis Morissette:Supposed Former Infatuation Junkie

Yhdysvalloissa kolmas marraskuuta 1998 Maverick Recordsin julkaisemana ilmestynyt Supposed Former Infatuation Junkie on kanadalaisen solistin ja biisintekijän Alanis Morissetten neljäs studioalbumi. Mainittua pitkäsoittoa inspiroi Morissetten vuosien 1996 ja 1997 taitteeseen ajoittunut matka Intiaan. Supposed Former Infatuation Junkie sisältääkin lainauksia viidestä harjoituksen säännöstä, joka on Buddhalaisuuden seuraajien etiikan keskeinen koodi. Nimensä Supposed Former Infatuation Junkie on ottanut kappaleensa So Pure lyriikasta. Mainitulla albumilla Morissette laajensi musiikillista tyyliään Lähi-idän spirituaalisesta fuusiosta trip hopiiin liikkuen samalla poispäin varhaisemmalle tuotannolleen tunnusomaisesta kitaravetoisesta tyylistä. Syntetisaattorit olivat keskeisessä osassa monilla Supposed Formerin kappaleista. Morissette kokeili monimutkaisempaa ja tavanomaisesta erottuvaa biisinkirjoitustapaa tajunnanvirta mukaan lukien ja poikkesi perinteisistä säkeistö-kertosäe-rakenteista. Mainittu lähestymistapa johti rikkaampaan, käsitellympään soundiin, johon sisältyi uusia musiikillisia ideoita. Morissettelle tunnusomainen laulutyyli ja itseään havainnoivat lyriikat olivat silti säilyneet hänen musiikissaan. Supposed Former Infatuation Junkien tiimoilta Morissette teki maailmankiertueen. Albumi vastaanotti myönteisiä arvioita ja nousi Billboardin albumilistan kärkeen. Ensimmäisen viikon myyntinsä osalta se teki aikanaan ennätyksen naisartistien osalta. Supposed Former Infatuation Junkie nousi listakärkeen lisäksi Kanadassa, Uudessa-Seelannissa, Saksassa ja Norjassa. Albumin ensimmäinen single Thank U nousi Billboardilla sijalle 17. ja Britanniassa viidenneksi. Kun albumin julkaisusta oli vuonna 2024 tullut kuluneeksi 25 vuotta Rhino Records julkasi siitä 25-vuotisjuhlapainoksen nimellä Thank U Edition. Perusalbumin lisäksi mukana oli viisi bonuskappaletta, jotka eivät kuitenkaan olleet ennen julkaisemattomia, vaan olivat ilmestyneet aikaisemmin singlejen b-puolina, tai muissa formaateissa.

Maanantain mainio:Wendy O. Williamsin esikoissooloalbumi

 Wendy O. Williams:WOW

Vuonna 1983 nauhoitettu ja seuraavana vuonna Passport Recordsin julkaisemana ilmestynyt WOW on Wendy O. Williamsin esikoissooloalbumi. Hän työsti sen varhaisemman yhtyeensä The Plasmacticsin jäätyä tauolle. Vuonna 1985 Williams oli esikoissooloalbuminsa tiimoilta ehdolla parhaan naisrocklaulusuorituksen Grammyn vastaanottajaksi. Julkaistuaan vuonna 1982 albumin Coup d'Etat The Plasmatics soitti Kissin lämmittelijänä Creatures of the Night-kiertueella. Sen päätyttyä Capitol Records ei uusinut The Plasmaticsin levytyssopimusta. Gene Simmons lähestyi Williamsia ja Rod Swensonia aikomuksenaan tuottaa albumi. Pyrkimyksenä oli välttää laillisia seikkoja Capitolin kanssa ja niinpä albumi päätettiin julkaista ilman The Plasmatics-nimeä. WOW-pitkäsoitolla The Plasmaticsin muusikoista soittivat rytmikitaristi Wes Beech ja rumpali T. C. Tolliwer. Pseudonymiä Reginald Van Helsing käyttäen Simmons vastasi itse basso-osuuksista. Soolokitaristina albumilla kuultiin Michael Raytä ja Kissin jäsenistä Ace Frehley vaikutti kitaristina kappaleessa Bumb and Grind, Vinnie Vincent oli mukana kirjoittamassa raitaa Ain't None of Your Business. Paul Stanley soitti biisissä Ready to Rock ja Eric Carr kappaleessa Legends Never Die. Tyylillisesti WOW on heavy metallista elementtejä ammentanut hardrockalbumi ja  mainittu pitkäsoitto tulikin merkitsemään irtiottoa The Plasmaticsin tuotannosta. Singleformaatissa albumilta julkaistiin kappale It's My Life. Kahta vuotta myöhemmin se oli mukana Williamsin tähdittämässä elokuvassa Reform of School Girls. Kiss julkaisi myöhemmin oman versionsa mainitusta kappaleesta sekä toisesta WOW-albumilla julkaistusta biisistä Thief in the Night. WOW-albumista laaditut arviot olivat ristiriitaisia, mutta esimerkiksi Ralph Heibutzkin mainitusta pitkäsoitosta AllMusiciin laatiman arvion mukaan Williams olisi ansainnut tähteyden.

Sunnuntain extra:Procol Harumin menestyksekäs livealbumi

Procol Harum:Live in Concert with Edmonton Symphony Orchestra

Huhtikuussa 1972 Chrysaliksen julkaisemana ilmestynyt Live in Concert with Edmonton Symphony Orchestra on Procol Harumin konserttitaltiointi, joka on nauhoitettu Kanadassa Northern Alberta Jubilee Auditoriumissa Edmontonissa, Albertassa 18 marraskuuta 1971. Mainittu albumi nousi Kanadassa seitsemänneksi ja oli Billboardin Hot 100 -listalla parhaimmillaan viidentenä. Yhdysvalloissa albumi saavutti kultalevyn puolen miljoonan kappaleen myynnillään. Britanniassa Live in Concert with Edmonton Sympony Orchestra saavutti parhaimmillaan sijan 48. Siitä on muodostunut Procol Harumin tuotannon menestynein albumi. Conquistadorin liveversiosta muodostui Yhdysvalloissa suosittu sekä poppiin että rockiin erikoistuneilla radiokanavilla. Singleformaatissa mainittu kappale nousi Billboardilla top 20:een ja saavutti monissa muissa maissa top tenin. Albumin b-puolen täyttää kestoltaan 19-minuuttinen ja viidestä eri osasta koostuva In Held Twan Was In I. Albumin tuoreisiin cd-versioihin on lisätty bonuskappaleeksi liveversio Broken Barricades-albumin tuotantoon lukeutuvasta kappaleesta Luskus Delph, joka oli alun perin julkaistu Conquistador-singlen b-puolella. Salvon albumista vuonna 2009 julkaisema uusintapainos sisältää bonuskappaleinaan lisäksi treeniversiot biiseistä Simple Sister ja Shine on Brightly. Joissakin liven painoksissa kappaleen Look to Your Soul nimeksi on merkitty I Know It If I’d Been Wiser.