Perjantain pohjat:Simply Redin kakkosalbumi

Simply Red:Men and Women

Yhdeksäs maaliskuuta 1987 ilmestynyt Men and Women on brittiläisen pop- ja soulyhtye Simply Redin toinen studioalbumi. Mainitulta pitkäsoitolta poimittiin viisi singleä. Niistä The Right Thing saavutti brittilistalla yhdennentoista sijan. Infidelity nousi sijalle 31., mutta Maybe Someday… joutui tyytymään sijaan 88. Seuraava Men and Womenilta poimittu single oli Cole Porter-cover Ev’ry Time We Say Goodbye ja mainitulla singlellä Simply Red palasi miltei top teniin, sillä se saavutti brittilistalla yhdennentoista sijan. Viidentenä ja samalla viimeisenä singlenä Men and Womeniltä julkaistiin I Won’t Feel Bad, joka saavutti sijan 68. Mainittu kappale oli julkaistu alun perin jo vuonna 1985 Holding Back the Years -hitin b-puolena. Stewart Levine oli tuolloin kreditoitu kappaleen tuottajaksi. Men and Women-albumilla ja singlen a-puolena I Won’t Feel Badin tuottajakrediitin sitä vastoin vastaanotti  Alex Sadkin. Brittilistalla Men and Women oli parhaimmillaan toisena ja Billboardin listalla sijalla 31. Italiassa ja Sveitsissä albumi nousi listakärkeen.

Torstain terävä:Suosittu australialais/uusseelantilaisyhtye

Crowded House on australialainen/uusseelantilainen rockyhtye, joka perustettiin Melbournessa 1980-luvun puolivälissä. Sen perustajajäsenet olivat solisti, kitaristi ja keskeinen biisintekijä Neil Finn, rumpali Paul Hester sekä basisti Nick Seymour. Finn ja Hester olivat aikaisemmin vaikuttaneet yhtyeessä Split Enz. Crowded Housen myöhäisempiin jäseniin ovat lukeutuneet niin ikään Split Enzissä vaikuttanut Finnin veli Tim, pojat Liam ja Elroy sekä yhdysvaltalaiset Mark Hart ja Matt Sherrod. Neil Finn ja Seymour ovat ainoat Crowded Housen kaikissa kokoonpanoissa mukana olleet jäsenet. Crowded Housen ensimmäinen aktiivikausi kesti vuodesta 1985 vuoteen 1996. Yhtye saavutti menestystä ensiksi kotikonnuillaan ja sen esikoisalbumilta poimittiin hiteiksi kappaleet Don’t Dream It’s Over ja Something So Strong. Crowded Housen kolmas ja neljäs albumi Woodface ja Together Alone sekä kokoelma-albumi Recurring Dream saavuttivat lisäksi menestystä Euroopassa, Britanniassa ja Etelä-Afrikassa. Niille sisältyivät mm. hitit Fall at Your Feet ja Weather with You. Kesäkuussa 1993 Neil ja Tim Finn palkittiin vaikutuksestaan uusseelantilaiseen musiikkiin. Crowded House lopetti toimintansa vuonna 1996 soitettuaan sitä ennen mainittuna vuonna useita jäähyväiskonsertteja mm. Farewell to the World-konsertit Melbournessa ja Sydneyssä. Vuonna 2005 Hester päätyi itsemurhaan. Vuotta myöhemmin Crowded House kokosi rivinsä ja julkaisi Matt Sherrodin rumpaloimina albumit Time on Earth ja Intriguer, jotka molemmat nousivat Australiassa listakärkeen. Crowded Housen seuraava reunion ajoittui vuoteen 2020. Neil Finnin ja Seymourin lisäksi lineupissa olivat nyt mukana Mitchell Froom ja Finnin pojat Liam ja Elroy. Crowded Housen tuorein albumi on vuonna 2024 ilmestynyt Gravity Stairs. Vuoteen 2021 mennessä Crowded Housen levyjä oli myyty yli 15 miljoonaa kappaletta. Marraskuussa 2016 yhtye tuli valituksi ARIA Music Hall of Fameen.

Keskiviikon klassikko:Howlin Wolfin joutsenlaulualbumi

Howlin Wolf:Back Door Wolf

14. ja 17. elokuuta 1973 nauhoitettu ja samaisena vuonna Chess Recordsin julkaisemana ilmestynyt Back Door Wolf on merkittävän bluesartistin Chester Burnettin, alias Howlin Wolfin viimeinen studioalbumi. Myös yhtyeestä Browsville Station muistettu Cub Koda laati mainitusta albumista AllMusiciin retrospektiivisen arvion. Hän mainitsi, että pitkäsoitto oli nauhoitettu Wolfin vakioyhtyeen Wolf Gangin kanssa ja kaikki albumilla toimi hyvin. Codan mukaan Back Door Wolf ei ollut suinkaan paras tapa aloittaa Howlin Wolfin tuotantoon tutustuminen, mutta mainio paikka lopettaa se. Back Door Wolfin perusalbumi koostuu kymmenestä kappaleesta, joiden joukossa on myös muutama Wolfin itsensä käsialaa oleva. Albumin cd-uudelleenjulkaisun bonuskappaleena on vaihtoehtoinen versio James Odenin käsialaa olevasta biisistä Speak Now Woman.

Tiistain tukeva:Vuonna 1994 perustettu brittiläinen vaihtoehtorockyhtye

Republica on brittiläinen, vuonna 1994 perustettu vaihtoehtorockia edustava yhtye, jonka suosion huippu sijoittui vuosien 1996 ja 1999 välille. Republican nykyisen kokoonpanon muodostavat solisti Saffron, kosketinsoittaja Tim Dorney, kitaristi Tony Malley ja rumpali Conor Lawrence. Republica  kuvasi itse soundiaan technopop punk rockiksi. Vuonna 2001 yhtye meni tauolle, jolta palasi vuonna 2008. Parhaiten Republica muistetaan singlestään Ready to Go. Republican perustivat aikaisemmin yhtyeessä Flowered Up vaikuttanut kosketinsoittaja Tim Dorney sekä Andy Todd. Nigerialaissyntyinen Saffron oli tuossa vaiheessa näyttelijä, joka oli esiintynyt kahden vuoden ajan Lontoon Starlight Expressissä. Hän oli laulanut leadia N-Join vuonna 1990 ilmestyneellä hitillä Anthem ja ollut mukana samaisen artistin kappaleesta Mindflux työstetyllä musiikkivideolla. Saffron oli esiintynyt myös Chesney Hawkesin hitistä The One and Only työstetyllä musiikkivideolla. Republican debyyttisingle Out of This World ilmestyi vuonna 1994, ja sitä seurasi seuraavan vuoden maaliskuussa kakkossingle Bloke. Yhtyeen nimeä kantanut esikoisalbumi ilmestyi heinäkuussa 1996 ja nousi neljänneksi brittilistalla. Yhtyeen tunnuskappaleeksi muodostuneesta Ready to Gosta työstettiin kaksi erilaista musiikkivideota ja kappale nousi Britanniassa singlelistalla sijalle 13. Neljäs single Drop Dead Gorgeous saavutti brittilistalla seitsemännen sijan. Lehdistössä Republica saavutti myönteisen vastaanoton. Esimerkiksi Elastican, Sleeperin ja Lushin kaltaisten yhtyeiden ansiosta Britanniassa oli esiintynyt naissolistien johtamien rockytyeiden aalto. Republica erosi Garbagen tavoin joukosta muita aggressiivisemmalla ja elektronisemmalla soundillaan. Vuonna 1997 Republica levytti kappaleen Are Friends' Electric? Gary Numanille työstetylle tribuuttialbumille Random. Samana vuonna Saffron oli leadvokalistina Prodigyn albumilta The Fat of the Land löytyvällä kappaleella Fuel My Fire. Vuonna 1998 ilmestynyt Republican kakkosalbumi Speed Ballads saavutti brittilistalla sijan 37. ja siltä poimittu single Rush Hour with Love nousi sijalle 20. Yhtye kärsi sen levy-yhtiön Decondstruction Recordsin lopetettua toimintansa pian Speed Balladsin ilmestymisen jälkeen. Yhdysvalloissa albumi jäi tyystin vaille julkaisua. Vuonna 2001 Republica siirtyi tauolle ja seuraavana vuonna BMG julkaisi yhtyeeltä vastoin sen toiveita kokoelma-albumin Ready to Go:The Best of. Republican tauon aikana Saffron työskenteli The Curen kanssa ollen mukana yhtyeen Greatest Hits-kokoelmalta poimitulla singlellä Just Say Yes. Hän oli myös mukana Junkie XL:n vuonna 2003 ilmestyneellä albumilla Radio JXL:A Broadcast from the Computer Hell Cabin. Republican paluu tapahtui syyskuussa 2008 Windsorissa Contra Mundum -konsertissa. Siellä Republican setti koostui kappaleista Ready to Go, Drop Dead Gorgeous sekä The Source-yhtyeen vuoden 1986 originaalituotantoa edustavasta You Got the Lovesta. Alkuvuodesta 2010 Republican viralliselle Facebook-sivulle ilmestyi tuoretta kuvamateriaalia studiosta ja yhtye teki myös sarjan keikkoja. Ready to Gosta ilmestyi myös remiksattu versio Ready to Go 2010. Mainitun vuoden kesäkuussa julkaistu remix nousi Upfront Club -listan kärkeen ja sen tuotannosta vastasivat Andy Gray ja Alan Moulder. Paluukeikkansa yhtye soitti lokakuussa 2010 02 Academy Islingtonissa. Seuraavana vuonna seurasi useita esiintymisiä Keski-Euroopassa ja Lähi-idässä. Heinäkuussa 2012 Republica esiintyi GuilFestissä. Yhtyeeltä ilmestyi uusi ep Christiana Obey ja huhtikuussa 2013 Republica teki nauhoituksia brentwwoodilaista radioasemaa Phoenix FM:ää varten. Kevääseen 2014 ajoittui Republican 20-vuotisjuhlakiertue yhtyeen Space kanssa. Lokakuussa ja marraskuun alussa mainittuna vuonna Republica lämmitteli Boomtown Ratsin Ratclife-kiertuetta, jonka aikana yhtye testasi konserttitilanteessa myös joitakin uusia kappaleitaan. Toukokuun lopussa 2015 Republica esitti lisää uutta tuotantoaan esiintyessään Under the Bridgessä Lontoon Chelseassa Tenek and Keneliksen lämmittelemänä. Helmikuun lopussa 2020 Cherry Red Records julkaisi Republican esikoisalbumista Deluxe Edition -version.

Maanantain mainio:Pitkän uran luonut bluesrockin edustaja

 Neljäs kesäkuuta 1957 syntynyt Tinsley Ellis on yhdysvaltalainen rock- ja bluesmuusikko, joka syntyi Atlantassa, Georgiassa ja varttui Etelä-Floridassa. Billboardin mukaan Ellis on johdonmukaisimmin laadukkaita bluesalbumeita julkaissut muusikko. Ellisin rakkaus sähköiseen bluesiin syntyi britti-invaasion raaempien edustajien, kuten The Yardbirdsin, The Animalsin, Creamin ja The Rolling Stonesin ansiosta. Ensimmäiset hänen muistamansa kappaleet ovat Johnny Riversin Secret Agent Man ja The Standellsin Dirty Water, mutta hänen bluesdiggauksensa alkoi Freddie Kingin myötä. 15-vuotiaana Ellis todensi B. B. Kingn konsertin, jossa tämä rikkoi yhden kitaransa kielistä ja lahjoitti sen Ellisille. 1970-luvun puolivälissä Ellis pyrki Atlantan lähellä sijainneeseen Emoryn yliopistoon ja näihin aikoihin hän vaikutti yhtyeessä Haygood Band. Kahta vuotta myöhemmin Ellis palasi Atlantaan ja liittyi ensimmäiseen ammattimaisesti toimineeseen yhtyeeseensä The Alley Catsiin, jonka lineupiin kuului mm. sittemmin The Fabulous Thunderbirdsissä soittanut Preston Hubbard. Ellis valmistui Emorysta vuonna 1979 historia pääaineenaan. Kahta vuotta myöhemmin hän perusti yhtyeen The Heartfixers solisti/huuliharpisti Chicago Bob Nelsonin kanssa. Yhtye levytti kolme albumia pienelle yhtiölle Landslidelle, niistä yhden solisti Nappy Brownin kanssa ja lopetti toimintansa vuonna 1988. Samana vuonna Ellis solmi levytyssopimuksen chicagolaisen Alligator Recordsin kanssa. Esikoissooloalbumi Georgia Blue ehti ilmestyä vuoden 1988 aikana. Hänen seuraavat sooloalbuminsa olivat Fanning the Flames (1989), Trouble Time (1992), Storm Warning (1994) ja Fire It Up (1997). Ellis teki studiotöitä esimerkiksi R.E.M:in Peter Buckin, Derek Trucksin ja Chuck Leavelin kanssa. Hänen kanssaan työskennelleisiin tuottajiin lukeutuvat Tom Dowd ja Eddy Offord. Vuonna 2000 Ellisin levy-yhtiöksi vaihtui Capricorn Records, jolle hän levytti jo mainittuna vuonna albumin Kingpin. Vuonna 2002 artistin levy-yhtiöksi vaihtui Talarc Records, jolle Ellis levytti albumit Hell or High Water ja The Hard Way. Ellis palasi Alligator Recordsille ja vuonna 2005 mainittu levy-yhtiö julkaisi häneltä konsertttaltioinnin Live - The Highwayman. Kahta vuotta myöhemmin ilmestyi studioalbumi Moment of Truth ja vuonna 2009 sen seuraaja Speak No Evil. Alkuvuodesta 2013 Ellis oli mukana kiertueella Blues at the Crossroads 2, jolla esitettiin Muddy Watersin ja Howlin Wolfin tuotantoa ja sillä olivat lisäksi mukana esimerkiksi The Fabulous Thunderbirdsin Kim Wilson ja James Cotton. Vuoden 2013 aikana Ellis lanseerasi myös oman levy-yhtiönsä Heartsfixer Musicin, jolle hän on levyttänyt useita albumeita; instrumentaali Get It!, Midnight Blue, Tough Love sekä vuonna 2016 ilmestynyt Red Clay Soul. Vuonna 2017 Ellis lanseerasi sivuprojektinsa Tinsley Ellis Blues is Dead, jonka kanssa hän esittää blues -ja rhythm and blues-henkisesti ensisijaisesti Grateful Deadin tuotantoa. Tammikuussa 2022 ilmestynyt albumi Devil May Care vastaanotti varsin myönteisiä arvioita. Yhdeksäs helmikuuta 2024 ilmestynyt Naked Truth on Ellisin tuotannon ensimmäinen täysin akustinen albumi.

Sunnuntain extra:Princen ensimmäinen Billboardilla top teniin noussut single

Little Red Corvette on Princen syntikkasoundia ja rockkertosäkeen yhdistävä kappale. Taustavokalisteina mainitussa kappaleessa kuultiin Lisa Colemania ja Dez Dickersonia. Heistä viimeksi mainittu vaikutti kappaleessa myös soolokitaristina. Little Red Corvette julkaistiin vuonna 1983 Princen albumin 1999 toisena singlenä. Siitä muodostui hänen ensimmäinen Billboardin listalla top teniin kohonnut singlensä, jonka paras sijoitus oli kuudentena. Princen singleistä ensimmäisenä Little Red Corvette menestyi poplistalla R&B-listaa paremmin. Myöhemmin kappale julkaistiin uudelleen kaksi a-puolta sisältävänä singlenä 1999:n kanssa ja mainittu uudelleenjulkaisu saavutti brittilistalla toisen sijan tammikuussa 1985. Princen edesmentyä huhtikuussa 2016 Little Red Corvette julkaistiin uudelleen ja kappale saavutti tuolloin Billboardin listalla ensiksi sijan 29. nousten seuraavalla viikolla kahdenneksikymmenenneksi. Yhdysvalloissa single on myynyt 900 000 kappaletta. Ensimmäisen singlen Yhdysvaltain-painoksen kakkosbiisinä oli All the Critics Love U in New York ja Britanniassa Lady Cab Driver tai Horny Toad. Joillakin 12-tuumaisilla singleillä Little Red Corvettesta julkaistiin pidennetty tanssimiksaus, joka pääsi mukaan Princen kokoelma-albumille Ultimate.

Lauantain pitkä:Etenkin vuoden 1969 ykköshitistään muistettu yhtye

Steam oli yhdysvaltalainen poprockyhtye, joka muistetaan ensisijaisesti vuonna 1969 listakärkeen kohonneesta singlestään Na Na Hey Hey Kiss Him Goodbye. Kappaleen kirjoitustyöstä ja nauhoituksesta olivat vastanneet studiomuusikot Gary DeCarlo (aka Garrett Scott), Dale Frashue sekä tuottaja/kirjoittaja Paul Leka Mercury-studioilla New Yorkissa. Single julkaistiin nimellä Steam, vaikkei mainitun nimistä yhtyettä ollut vielä tuossa vaiheessa olemassa. Leka ja studioyhtye nauhoittivat myös yhtyeen ensimmäisen albumin, jolta julkaistiin singleformaatissa vielä neljä muuta kappaletta vuoden 1970 aikana. 1960-luvun alussa Frashuer ja viides kesäkuuta 1942 Bridgeportissa, Connecticutissa syntynyt Gary Richard DeCarlo olivat jäseniä doo wop-yhtyeissä The Glenwoods,The Citations ja The Chateaus, joissa Leka vaikutti pianistina. Yhtyeiden lopetettua toimintansa niiden jäsenet pitivät edelleen yhteyttä. Lekasta tuli biisintekijä Circle Five Productionsille ja vuonna 1967 hän kirjoitti Shelley Pinzin kanssa yhtyeelle Lemon Pipers useita kappaleita, niiden joukossa hitti Green Tambourine. Vuonna 1969 Leka työskenteli Mercury Recordsilla ja pyysi yhtiön johtajaa nauhoittamaan DeCarloa. Nimellä Garret Scott DeCarlo nauhoitti neljä singleä, joita kaikkia yhtiön johtaja Bob Reno piti potentiaalisina hitteinä. Workin’ on a Groovy Thingin olisi pitänyt olla ensimmäinen julkaistu single, mutta the 5:th Dimension ehti julkaista oman versionsa mainitusta kappaleesta viikkoa aikaisemmin. Leka ja yhtiö päättivät julkaista seuraavaana singlenä kappaleen Sweet Laura Lee, DeCarloa ja Lekaa pyydettiin työstämään singleen b-puoli Frashuerin kanssa. Kolmikko päätyi käyttämään aikaisemmin nauhoittamatonta kappaletta Chateaus-yhtyeen ajoilta. Siitä kehittyi Na Na Hey Hey Kiss Him Goodbye. Muusikoiden yllätykseksi Reno päätti julkaista mainitun kappaleen singlen a-puolena. Jotta yhteentörmäys DeCarlon soolouran kanssa vältettäisiin, levy-yhtiö päätyi julkaisemaan mainitun singlen alamerkillään Fontanalla ja nimellä Steam. Leka kertoi mainittuun nimeen päädytyn hänen nähtyään savua nousevan tuuletusaukosta levytysstudion ulkopuolella. Na Na Hey Hey Kiss Him Goodbye nousi kahdeksi viikoksi Billboardin singlelistan kärkeen joulukuussa 1969. Britanniassa ja Kanadassa kappale nousi top teniin. Hittisinglen promoamista varten Leka kasasi livekokoonpanon, jonka jäsenistä ainutkaan ei ollut soittanut levytyksellä. Kiertuekokoonpanon muodostivat Bill Steer (laulu), Jay Babina ja Tom Zuke (kitarat), Mike Daniels (basso), Hank Schorz (koskettimet), ja Ray Corriea (rummut). Leka, DeCarlo ja Frashuer eivät soittaneet kiertueella, vaikka he vastasivat Steamin nimikkoalbumilla julkaistujen kappaleiden kirjoitustyöstä. Toinen albumilta poimittu single I’ve Got to Make You Love Me saavutti helmikuussa 1970 Kanadassa sijan 44. ja oli Billboardilla kahta sijaa alempana. Vuosien 1970 ja 2006 välillä Steam toimi livebändinä useissa eri inkarnaatioissa. Steamin kiertuekokoonpanoissa mukana olleista muusikoista mainittakoon Tommy Scott Freda, laulu ja basso (1970 – 1996), Paul Freda, kitara (1970 – 1996), Alan Tebaldi, rummut (1997 - 2006), Bruce Herring, perkussiot (1978), Howie Rose, basso (1997), Greg Bravo , laulu (1997 - 2006, sekä Bill Pascali laulu ja koskettimet 1970-luvusta 1990-lukuun. Frashuer katosi julkisuudesta ja edesmeni vuonna 1998 59 vuoden ikäisenä. Vuonna 2011 edesmenneestä Lekasta tuli suosittu biisintekijä ja tuottaja. DeCarlon Garrett Scottin nimellä luoma sooloura ei osoittautunut menestysekkääksi. Hän palasi musiikkiteollisuuteen vuonna 2014 aloittaen esiintymiset oldies show:issa. Samana vuonna DeCarlo julkaisi uuden albumin Long Time Comin’ vajaa kuukausi 75-vuotispäivänsä jälkeen. Albumille sisältyi uusi versio hänen hitistään. Hän menehtyi kurkkusyöpään 28. heinäkuuta 2017. Bill Pascali säilyi pisimpäään Steamin keikkakokoonpanoissa. Hän on myös viimeinen yhtyeen henkiin jäänyt jäsen.