Days on 28. kesäkuuta 1968 ilmestynyt Ray Daviesin kirjoittama ja hänen johtamansa The Kinks-yhtyeen levyttämä single, jonka varhainen versio julkaistiin lisäksi The Kinksin samana vuonna ilmestyneen albumin The Kinks Are the Village Green Preservation Society Keski-Euroopassa ja Uudessa Seelannissa ilmestyneillä painoksilla. Sittemmin kappale on ollut bonusbiisinä albumin remasteroidulla cd-versiolla. Vuonna 2018 julkaistussa haastattelussa Ray Davies on maininnut kappaleen saaneen aiheensa hänen siskonsa Rosien muutosta Australiaan, samoin kuin The Kinksin tuotannosta lisäksi esimerkiks kappalei Rosie Won't You Please Come Home. Davies on lisäksi maininnut, että Daysin nauhoitusten aikaan hän ajatteli, että kyseessä saattaisi olla jopa yhtyeen viimeinen single. Onneksi The Kinks jatkoi levytyksiään myös tuosta eteenpäin. Lyriikaltaan Days oli melankolinen kappale, jossa kerrottiin jostakusta tärkeästä ja lähtevästä henkilöstä. Vaikka kyseessä on jäähyväiskappale, se saattaa Daviesin mukaan merkitä myös uutta alkua. Vaikka Days jäi siis pois albumin The Kinks Are The Village Preservation Society useimmilta painoksilta, levy-yhtiö piti kappaleesta siinä määrin, että tahtoi julkaista sen singleformaatissa. The Kinks ei ollut saavuttanut singlehittejä vähään aikaan. Niinpä kyseessä olikin yhtyeelle varsin keskeinen biisi, joka saavutti brittilistalla kahdennentoista sijan. Vaikkei menestys siis ollut valtaisa, Daysistä on muodostunut eräs monien Kinksin tosidiggareiden suosikkikappaleista. Suomessa Clifters levytti Daysin nimellä Mies vuonna 1989 ilmestyneen ja suureksi menestykseksi osoittautuneen coveralbuminsa Sexi on in päätösraidaksi. Vaikka kyseessä on liki pitäen albumin onnistunein raita, se jäi pitkäsoitolla monien muiden suomennosten, etenkin raitojen Elekieltä ja Angelica varjoon.
tiistai 16. kesäkuuta 2026
Tiistain tukeva:Cyndi Lauperin soolouraa edeltänyt yhtye
Blue Angel oli yhdysvalalainen yhtye, jossa Cyndi Lauper vaikutti ennen nousuaan kuuluisuuteen sooloartistina. Blue Angelin lineupin muodostivat muilta osin kosketinsoittaja/saksofonisti John Turi, kitaristi Arthur ”Rockin’ A” Neilson, basisti Lee Brovitz ja rumpali Johnny Morelli. Lauper ja Turi vastasivat valtaosasta Blue Angelin sävellysmateriaalista. Yhtyeen ohjelmistoon sisältyi lisäksi covereina popstandardeiksi tulkittavissa olevia kappaleita, kuten Barry Mannin ja Cynthia Weilin käsialaa oleva I’m Gonna Be Strong. New Yorkin clubiskenessä Blue Angelista muodostui suhteellisen suosittu yhtye. Vuonna 1987 Blue Angel teki paluun tosin ilman Lauperia nimellä Bobbin’ the Blues. Lauper esiiintyi kuitenkin kerran kyseisen bändin kanssa sen konsertoidessa New Yorkin Lone Star Cafessa. Lauper vieraili stagella esittäen Big Mama Thorntonin originaalituotantoa edustavan ja lisäksi etenkin Elvis Presleyn levytyksenä muistetun Hound Dogin. Yhtye on sittemmin lopettanut toimintansa. Blue Angelin ainoaksi jäänyt ja samalla nimikkoalbumi ilmestyi vuonna 1980. Se menestyi muualla Yhdysvaltoja paremmin. Albumilta poimittu single I’m Gonna Be Strong saavutti Alankomaissa sijan 37. Toisen Blue Angelin albumilta löytyvän kappaleen Maybe He’ll Know Cyndi Lauper levytti uudelleen vuonna 1986 ilmestyneelle ja järjestyksessään toiselle sooloalbumilleen True Colors. Blue Angel nauhoitti vuoden 1980 aikana toisen albuminsa Polydorille. Mainittua pitkäsoittoa ei kuitenkaan julkaistu koskaan, sillä PolyGram Germanyn managementissa tapahtui vaihdos, jonka myötä monet yhtiön artistit Blue Angel mukaan lukien saivat lähtöpassit kyseiseltä yhtiöltä. Blue Angel jatkoi keikkailuaan vuoden 1982 syksyyn saakka ja soitti viimeisen keikkansa Studio 54:ssä.
Maanantain mainio:The Troggsin esikoisalbumi
The Troggs:From Nowhere
Britanniassa 22. kesäkuuta 1966 ilmestynyt From Nowhere on The Troggs-yhtyeen esikoisalbumi. Yhdysvalloissa mainittu pitkäsoitto ilmestyi eriävällä biisilistalla nimellä Wild Thing. Brittilistalla The Troggsin esikoisalbumi saavutti kuudenen sijan ja oli Billboardin listalla parhaimmillaan sijalla 52. Mainitun pitkäsoiton julkaisua oli edeltänyt 22. huhtikuuta samaisena vuonna ilmestynyt single Wild Thing/From Home. Muilta osin The Troggsin esikoisalbumin kappaleet nauhoitettiin ainoastaan kolmessa ja puolessa tunnissa Olympic-studioilla Lontoossa solisti Reg Presleyn säveltäessä kappaleita vielä studiossa. Pete Staples kommentoi albumin kappaleista With a Girl Like Youn nauhoitetun puolessa tunnissa toisten kappaleiden nauhoitusten kestäessä kaksi tuntia biisiä kohden. Levytysprosessin nopeutta selittää se, että yhtye oli harjoitellut kappaleet ennen niiden nauhoituksia. From Nowherella julkaistuista kappaleista viisi edusti Reg Presleyn sävellystuotantoa muiden ollessa covereita. Journalisti Chris Welschin mukaan albumin coverkappaleet heijastavat The Troggsin R&B-orientoituneisuutta. Paste Magazineen albumista arvion laatineen Annie Blackin mukaan kaikki albumin kappaleet eroavat tyylillisesti toisistaan. Albumin Yhdysvaltain-painoksen 12 kappaleesta kahdeksan on samoja, kuin brittiversiolla julkaistut. Vuonna 2003 Repertoire Records julkaisi From Nowheresta uusintapainoksen originaalista eroavan biisilistan kera. Lisäksi mukana oli viisi bonuskappaletta. From Nowhere vastaanotti suurimmaksi osaksi myönteisiä arvioita. Record Mirrorin Peter Jones aisti albumilla Lee Dorseyn vaikutuksen; sisältyyhän sille cover Ride Your Ponysta. Disc and Music Echon Penny Valentinen suosikkikappale From Nowherella oli Our Love Will Still Be There. Reg Presleyn originaalikappaleita pidettiin yleisesti covereita laadukkaampina. Esimerkiksi The Los Angeles Timesin Randall Roberts kuvasi albumia aliarvostetuksi helmeksi.
Sunnuntain extra:Beatlesin Please Please Men avausraita
I Saw Her Standing There on Beatlesin levyttämä ja Paul McCartneyn ja John Lennonin käsialaa oleva kappale, joka julkaistiin Fab Fourin esikoispitkäsoiton Please Please Me avausraitana sekä yhtyeen ensimmäisellä Yhdysvalloissa ilmestyneellä albumilla Introducing...The Beatles. Joulukuussa 1963 Capitol Records julkaisi I Saw Her Standing Theren yhtiön ensimmäisenä julkaiseman Beatlesin singlen I Want to Hold Your Hand b-puolella. Sen paraatipuoli nousi seitsemäksi viikoksi Billboardin listakärkeen ensimmäinen helmikuuta 1964 alkaen. I Saw Her Standing There nousi samaiselle listalle kahdeksas helmikuuta, listaviikkoja kappaleelle kertyi 11 parhaan sijoituksen ollessa neljäntenätoista. Samalla viikolla, kun I Saw Her Standing There nousi Billboardin listalle, se saavutti Cashboxin listalla sadannen sijan. Mainitulla listalla kappale pysytteli ainoastaan yhden viikon ajan. Rolling Stonen vuonna 2004 laatimalla 500 kaikkien aikojen parhaan kappaleen listalla I Saw Her Standing There saavutti sijan 139. Kappale nauhoitettiin 11. helmikuuta 1963, McCartney on maininnut napanneensa kappaleen bassoriffin Chuck Berryn Talking ’Bout Yousta, joka oli eräs niistä lukuisista covereista, joita Beatles soitti Hampurissa ollessaan ja mainittu biisi on päässyt mukaan albumille Live at the Star Club Hamburg 1962 sekä On Air- Live at the BBC Volume 2:lle. Nauhoitustensa aikaan I Saw Her Standing There oli Beatlesin keikkasettien avausnumerona. Kotimaassa I Saw Her Standing There päätyi Ile Kallion vaikutusaikaan Hurriganesin levytysohjelmistoon ja se sisältyy vuonna 1977 ilmestyneelle kokoelma-albumille Sixteen Golden Greats.
Lauantain pitkä:Kotimaisen äijärockin klassikkoyhtyeen vuonna 2005 ilmestynyt tuplakokoelma
The Ronski Gang:Still Shakin’ -The Ronski Gang Anthology
Vuonna 2005 ilmestynyt Still Shakin’ -The Ronski Gang Anthology on kotimaisen äijärockin klassikkoyhtyeisiin lukeutuvan The Ronski Gangin kattava tuplakokoelma. Sen ensimmäinen cd sisältää yhtyeen tuotantoa vuodesta 1980 eteenpäin. Vuosina 1980 ja 1983 ilmestyneet albumit Night Attack ja Rock N’ Roll ovatkin ykköscd:llä voimakkaasti edustettuina. Niistä ensiksi mainittu saattaa hyvinkin olla Ronski Gangin diskografian laadukkain albumi ja mainitun pitkäsoiton kultahipuista mainittakoon kummankin levypuoliskon avausraidat Roll Me ja Cry Cry Cry, Albert Järvisen kitarasoololla kruunattu albumin päätösraita Hitch Hike, melodisempaa tuotantoa edustava Come and Love Me sekä mainiosti svengaava On the Road Again. Vuonna 1983 ilmestynyt albumi Rock N’ Roll edustaa The Ronski Gangin tuotannossa niin ikään varsin laadukasta tasoa ja sen parhaimmistosta nostettakoon esiin biisit Oh My My, Down on My Knees, sekä slovarimpaa tuotantoa edustavat Let Me Whisper ja You Keep On Running. Vuonna 1981 ilmestyneen Rokkidiggari-elokuvan soundtrackiltä mukana ovat vimmaiset Lotta Lies ja Small Time Clown ja 1980-luvun alkupuolen laadukkaita singlebiisejä edustavat Restless Child, Stop the World sekä hulvaton Baby Baby. Vuoden 2005 tuossa vaiheessa tuoreeseen studiotuotantoon lukeutuu niin ikään laadukas biisi Someone to Call My Own ja Lohjan Rantajameissa vuonna 2004 taltioituihin kappaleisiin Coming Home Baby sekä melko tunnettua covertuotantoa edustavat Tommy James and the Shondellsin Mony Mony, Swinging Blue Jeansin levytyksenä todennäköisesti tunnetuimmaksi osoittautunut Hippy Hippy Shake sekä Bobby Womackin balladikaunokki I’m Sorry About That. Still Shakin’-tuplakon jälkimmäinen cd kuorii kermat päältä Ronski & Exoticin sekä Ronski Gangin 1970-luvun lopulla työstämästä tuotannosta. Ronski & Exotic julkaisi vuosien 1975 ja 1977 välillä kolme pitkäsoittoa, eli Ronski & Exotic, yli 20 00 kappaletta myynyt kakkosalbumi Here We Come! sekä viimeiseksi pitkäsoitokseen jääneen albumin The Rollicking Good Times. Mainittujen albumien huippuhetkiin lukeutuvat etenkin Railroad Boogie, Like A Whip sekä singlebiisi Julie Ann. Vuonna 1978 yhtyeen nimeksi vaihtui The Ronski Gang ja samalla Olavi Pekkola siirtyi yhtyeen kitaristiksi Kaj Lindströmin paikalle. The Ronski Gang julkaisi 70-luvun jälkipuoliskolla vuosina 1978 ja 1979 ilmestyneet albumit Sold Out ja Run Don’t Walk. Niistä jälkimmäisen tuotannosta vastas ensisijaisesti Hurriganesin kanssa tekemästään yhteistyöstä tunnetuksi tullut Richard Stanley. Sold Outille sisältyvät mm. mainio hitti Larry and Johnny ja upean melodinen Number One. Run Don’t Walkin poiminnat Still Shakin’:illä ovat Tweety Pie ja Hippy Hippy Shake, mutta sitä vastoin mukana ovat vuonna 1978 ilmestyneen joulusinglen Santa Claus is Coming to Town/Reindeer Twist molemmat biisit. Livebonuksena on The Renegadesin originaalituotantoa edustava Do The Shake vuoden 2004 Lohjan Rantajameista. Mainitun coverin studioversio edustaa Run Don’t Walkin tuotantoa. Still Shakin’ on kattava ja varsin suositeltava vaihtoehto aloittaa The Ronski Gangin sekä Ronski & Exoticin tuotantoon tutustuminen. Tyylilajissaan yhtye säilyy eräänä maamme kiistattomista klassikoista.
Perjantain pohjat:Michael Monroen vuoden 2011 arvostettu albumi
Michael Monroe:Sensory Overdrive
14. maaliskuuta 2011 Spinefarm Recordsin julkaisemana ilmestynyt Sensory Overdrive on Michael Monroen kuudes sooloalbumi. Se on hänen ensimmäinen uuden, alkuvuodesta 2010 muodostuneen yhtyeensä kanssa työstetty pitkäsoitto ja samalla ensimmäinen albumi, jonka Monroe sai valmiiksi Hanoi Rocksin jälkimmäisen, vuoteen 2009 ajoittuneen hajoamisen jälkeen. Sensory Overdriven tuotannosta vastannut Jack Douglas oli aikaisemmin työskennellyt esimerkiksi John Lennonin ja Aerosmithin kanssa. Britannian rocklistalla Sensory Overdriven paras sijoitus oli 13. Kotimaassa pitkäsoitto nousi listakärkeen ja viihtyi top 40:ssä 22 viikon ajan. Ilmestymisvuotensa joulukuuhun mennessä albumi oli myynyt yli 10 000 kappaletta ja saavutti nykyisten vaatimusten mukaan kultalevyn. Kyseessä onkin Monroen suosituin albumi kotimaassaan. Yhdeksäs marraskuuta 2011 Classic Rock-lehti valitsi Sensory Overdriven vuoden albumiksi. Albumin ensimmäinen single 78 valittiin Yhdysvalloissa iTunesin vuoden rockkappaleeksi ja Little Stevenin Underground Garage Radio -ohjelmien kuuntelijat äänestivät albumin avauskappaleen Trick of the Wrist vuoden kappaleeksi. Sensory Overdrivelta keikkastandardeiksi muodostuivat lisäksi erityisesti kappaleet Superpowered Superfly ja Modern Day Miracle. Albumin Deluxe Edition ja Japanin-painos sisälsivät kumpikin kaksi muualla julkaisematonta bonuskappaletta.
Torstain terävä:Sladen Nobody's Fools -albumin eräänlainen nimikappale
Nobody’s Fool on brittiläisen rockyhtyeen Sladen kappale, joka julkaistiin singleformaatissa vuonna 1976 ilmestyneeltä yhtyeen pitkäsoitolta Nobody’s Fools. Britanniassa kyseessä oli kolmas ja viimeinen albumilta poimittu single, mutta Yhdysvalloissa ainoa. Totuttuun tapaan solisti Noddy Holderin ja basisti Jimmy Lean käsialaa oleva ja Chas Chandlerin tuottama kappale katkaisi Sladen vuonna 1971 alkaneen 17 hittisinglen jakson. Nobody’s Fool saavutti silti brittien Chart Maker-listalla kolmannen sijan 24. huhtikuuta 1976. Nautittuaan menestyksestä suurimmassa osassa maailmaa neljä vuoden ajan Slade yritti läpimurtoaan Yhdysvallloissa. Siellä nauhoitettu Nobody’s Fools ei kuitenkaan osoittautunut menestysekkääksi, vaikka saavuttikin parempia myyntilukuja Britanniassa ja muualla Euroopassa. Sladen varhaisempiin albumeihin verrattuna Nobody’s Foolsin myyntiluvut osoittautuivat vähäisemmiksi myös Britanniassa. Jimmy Lea oli kiinnostunut Queenin musiikista ja kaavaili Nobody’s Foolista ensiksi 20-minuuttista kaikenkattavaa teosta. Mainitusta ideasta kuitenkin luovuttiin, sillä oli selvää, ettei Sladen diggarikunta pitäisi kyseisestä ratkaisusta. Nobody’s Fool toteutettiin stardardinomaisemmin ja taustavokalistina kappaleessa kuultiin Tasha Thomasia. Nobody’s Foolsista työstettiin Bruce Gowersin ohjaama musiikkivideo, joka tosin esitettiin singlen ilmestymisaikaan tv:ssä ainoastaan kerran; Sally Jamesin London Weekend Televisionin ohjelmassa Saturday Scene. Ilmestymisaikanaan Nobody’s Fool vastaanotti varsin myönteisiä arvioita. Record Mirror & Discin Sue Byrom ylisti kappaleen tarttuvuutta ja piti sitä Sladen laadukkaimpana singlenä aikoihin. The Shepherds Bush Gazette kehui kappaleen seesteisen soundin ja nopean tempon yhdistelmää. Thanet Timesin John Hutson huomioi kappaleen laadukkaan piano-osuuden, onnistuneet kitarasoinnut ja Noddy Holderin laulusuorituksen. Trouser Pressin Jim Green piti Nobody’s Foolia Nobody’s Fools-albumin epäilemättä parhaana ja myös kaupallisimpana kappaleena.