Torstain terävä:Small Facesin originaali kosketinsoittaja

20. huhtikuuta 1945 syntynyt ja 26. syyskuuta 2020 edesmennyt James Edward Winston Langwith, joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellään Jimmy Winston, oli brittiläinen muusikko ja näyttelijä. Hän oli brittien keskeisimpiin modyhtyeisiin lukeutuneen The Small Facesin originaali kosketinsoittaja. Ennen mainittua pestiään Winston oli esiintynyt taiteilijanimellä James Moody. Hänen näyttelijäntyöhönsä lukeutuvat vuonna 1968 valmistunut stagemusikaali Hair ja vuonna 1972 valmistuneen Doctor Who -sarjan jakso Day of the Daleks. Winston ja Steve Marriott perustivat Small Facesin alkuvuodesta 1965 Ronnie Lanen ja Kenney Jonesin kanssa. Jones oli alun perin kitaristi, mutta hänen roolinsa vaihtui pian kosketinsoittajaksi. Winstonin vaikutusta Small Facesin uran alkuun voi pitää varsin keskeisenä, sillä hänen vanhempansa omistivat Manor Parkissa sijainneen Ruskin Arms pubin, jossa Small Faces harjoitteli ja joskus myös esiintyi. Cavern Clubilla, Leicester Squaressa soitetun konsertin jälkeen manageri Don Ardenin avustaja lähestyi yhtyettä ja onnistui vahvistamaan sille levytyssopimuksen. Myöhemmin samaisen vuoden aikana Small Faces julkaisi esikoissinglensä What'cha Gonna Do About It, joka saavutti brittilistalla sijan 14. Sitä seurannut toinen single I've Got Mine ei vastaanottamistaan myönteisistä arvioista huolimatta saavuttanut listasijoitusta. Small Faces esitti mainitun kappaleen vuonna 1965 valmistuneessa musiikkielokuvassa Dateline Diamonds. Winston jätti Small Facesin pian kakkossinkun ilmestymisen jälkeen. On esiintynyt eriäviä näkemyksiä siitä, saiko Winston lähtöpassit yhtyeestä, vai lähtikö hän bändistä omasta tahdostaan. Thank You Lucky Starsin kuvauksen yhteydessä Winstonin on mainittu loukanneen Marriottia ja mainittu seikka on saattanut vaikuttaa hänen lähtemiseensä yhtyeestä. Ronnie Lanen mukaan Winston sai kenkää ja Kenney Jonesin mukaan hän ylitti asemansa yhtyessä ja yritti kilpailla Steve Marriottin kanssa. Pian Small Facesistä lähtemisensä jälkeen Winston johti omaa yhtyettään Jimmy Winston and the Reflections. Sen ura jäi lyhyeksi ja vuoden 1967 aikana Winston johti toista lyhytikäistä yhtyettä Winston's Fumbs. Vuonna 1976 häneltä ilmestyi soolosingle Sun in the Morning/Just Wanna Smile. Winston vaikutti myös näyttelijänä. Edellä mainitussa elokuvassa Dateline Diamonds hänet nähtiin Small Facesin jäsenenä. Winstonin ensimmäinen varsinainen elokuvarooli oli vuonna 1969 valmistuneen sarjan Doctor in the House jaksossa, jossa hän esitti Hairya. Winstonin tv- ja elokuvaura jatkui 1980-luvun alkuun saakka. Hän oli mukana vuonna 1972 valmistuneen Doctor Whon kaikissa ensimmäisen sarjan Date of the Daleks jaksoissa. Tohtoria tuolloin esitti Jon Pertwee. Vuonna 1983 Winston nähtiin BBC 2:n ohjelmassa Playhouse. Hänen viimeinen esintymisensä tv:ssä oli vasta 26 vuotta myöhemmin vuonna 2009 Small Faces-dokumentissa Small Faces All Or Nothing 1965-1968. Winston menehtyi syöpään 26. syyskuuta 2020 75 vuoden ikäisenä.

Keskiviikon klassikko:Vuosikymmenten uran tehnyt rockabillyartisti

 20. huhtikuuta 1934 syntynyt ja 11. maaliskuuta 2021 edesmennyt Raymond Douglas Campi oli yhdysvaltalainen solisti ja muusikko, jota kutsuttiin lempinimellä Rockabillyn kuningas. Ensimmäiset levytyksensä Campi teki 50-luvun puolivälissä. Hänen tavaramerkkinsä oli pystybasso, jonka päälle Campi nousi usein soittamaan. New Yorkissa syntynyt Campi asui varhaisvuotensa Younkersissa. Vuonna 1944 Campin perhe muutti Austiniin, Teksasiin ja tuosta alkoi Campin eliniän kestänyt ura musiikin esittäjänä ja levyttäjänä. Rockabillyn ja rock and rollin lisäksi hänen edustamiinsa tyylilajeihin lukeutuivat folk ja country. Varhaisimmat levytyksensä Campi työsti Domino Recordsin artistina. 1950-luvun aikana hän levytti useille levy-yhtiöille, kuten Dot Recordsille. Jo vuonna 1959 Campi levytti Big Bopperin yhtyeen säestämänä ensimmäisen tribuutin lentoturmassa menehtyneelle Buddy Hollylle nimellä The Ballad of Donna and Peggy Sue. Campi työskenteli useiden eri solistien, kuten Mae Westin ja Ian Whitcombin kanssa. Heistä ensiksi mainittu levytti coverin Campin kappaleesta Caterpillar. Campi keskittyi harvoin pelkästään musiikkiuraansa. Vuodesta 1967 lähtien hän toimi 25 vuoden ajan lukion opettajana Van Nuysissa, Kaliforniassa. Campi kritisoi musiikkiteollisuuden lieveilmiöitä. Campin ura muusikkona saavutti toden teolla suosiota vasta 70-luvun alussa, jolloin Rollin' Rock Recordsin omistaja Ronny Weiser löysi hänet ikään kuin uudelleen. Campi konsertoi Britanniassa ja muualla Euroopassa ja esiintyi usein festivaaleilla. Yli kahden vuosikymmenen aikana hän teki yhteislevytyksiä saksalaisten, suomalaisten, brittiläisten ja alankomaalaisten rockabillyä edustaneiden yhtyeiden kanssa. Campi toimi omien albumiensa tuottajana Rosie Floresin, Bobby "Fats" Mizellin ja Ian Whitcombin kaltaisten artistien kanssa. Campi osallistui useiden Kevin Fennellin albumien levytykseen ja vaikutti hänen soolokitaristinaan vuosien 1977 ja 2015 välillä. Rip Mastersin kanssa Campi teki musiikillista yhteistyötä vuosien ajan. Rockabilly Hall of Fameen päässyt Campi menehtyi luonnollisesti kotonaan 11. maaliskuuta 2021 86-vuotiaana. Monet Campin varhaisista 50-luvulla työstämistä levytyksistä ilmestyivät vasta 80- ja 90-lukujen aikana Euroopassa julkaistuilla albumeilla. Vuosien 1956 ja 1960 välillä julkaistiin silti seitsemän vinyylisingleä suurimmaksi osaksi 45-kierroksisina versioina. Niistä TNT:n vuonna 1956 julkaisema Caterpillar oli Campin suosituin levytys ennen hänen 70-luvun alkuun ajoittunutta comebackiään.

Tiistain tukeva:Randy Newmanin käsialaa oleva ja Alan Pricen popularisoima kappale

Simon Smith and His Amazing Dancing Bear on Randy Newmanin käsialaa oleva kappale, jonka teemana on nuori mies, jonka nöyränä tarkoituksena on viihdyttää varakkaiden lounastamista tanssivan karhunsa kanssa. The Alan Price Set julkaisi Simon Smith and His Amazing Dancing Bearistä versionsa 24. helmikuuta 1967 kaksi ykköspuolta sisältäneenä singlenä, jonka toisena kappaleena oli niin ikään Newmanin sävellystuotantoa edustava Tickle Me. Mainittu single saavutti neljännen sijan Britannian Record Retailer-listalla ilmestymisvuotensa huhtikuussa. The Alan Price Set kuvasi kappaleesta lisäksi promovideon ja mainittu levytys toi Alan Pricen korkealle arvostaman Randy Newmanin yleisön tietoisuuteen biisintekijänä. Newman saavutti levytyssopimuksen Warner Bros Recordsin kanssa ja hän levytti oman näkemyksensä mainitusta biisistä vuonna 1972 ilmestyneelle albumilleen Sail Away. Newman oli kirjoittanut Simon Smith and His Amazing Dancing Bearin ragtime-tyyppisenä kappaleena vuonna 1964 ja piti sitä merkittävänä kehityksessään biisintekijänä. Elämänkerturi Kevin Corrier on maininnut kappaleen Newmanin ensimmäisenä vihjeenä maailmaa viihdyttävästä ulkopuolisesta. Newman on viitannut karhuun pakanana, joka palvelee salliakseen Smithin sopeutua. Newman tarjosi Simon Smith and His Dancing Bearia ensiksi yhdysvaltalaiselle sunshine poppia edustaneelle yhtyeelle Harper’s Bizarre, jonka levytys ilmestyi yhtyeen huhtikuussa 1967 julkaistulla esikoisalbumilla Feelin’ Groovy. The Alan Price Setin levytys oli kuitenkin se, joka teki kappaleesta suositun. Ennen  Newmania Simon Smith and His Dancing Bearin ehti levyttää Harry Nillson vuonna 1969 ilmestyneelle albumilleen Harry. Aikaisemmin julkaisematon Bobbie Gentryn kappaleesta levyttämä versio julkaistiin hienoisesti muuttuneella nimellä Salome Smith and Her Amazing Dancing Bear vuonna 2018 ilmestyneellä boxilla The Girl from Chicasaw County:The Complete Capitol Masters. Record Mirroriin The Alan Price Setin levytyksen tuoreeltaan arvoinut Peter Jones kehui Pricen vokalisointia, kappaleen jazzvivahteita ja piano-osuutta. Daily Mirrorin Don Short sitä vastoin epäili The Alan Pricen levytyksen hittipotentiaalia. Paul McCartneyn arvioidessa uutuussinglejä Melody Makerissa hän uskoi mainitun kappaleen hittipotentiaaaliin kiitos sen moderniuden.

Maanantain mainio:80-luvun puolivälissä perustettu brittiläinen popduo

 Pepsi & Shirlie on 80-luvun puolivälissä Lontoossa perustettu popduo, jonka diskografia sisältää vuosina 1987 ja 1991 ilmestyneet albumit All Right Now ja Change. Kaksikon debyyttisingle  Heartache kohosi brittilistalla kakkossijalle. Kymmenes joulukuuta 1958 Lontoossa syntyneestä Helen "Pepsi" DeMaquesta ja 18. huhtikuuta 1962 Watfordissa, Hertfordshiressa syntyneestä Shirlie Hollimanista koostuneen duon jäsenet olivat aikaisemmin toimineet Wham! -yhtyeen taustavokalisteina. Hollimanin originaali laulajatarkumppani Dee C Lee oli jättänyt duon ja liittynyt yhtyeeseen Style Council, jonka solistista Paul Welleristä tuli myöhemmin hänen aviomiehensä. De Macquen alkuperäisenä suunnitelmana oli ollut siirtyä sooloartistiksi Wham!:in jälkeen, mutta Holliman vakuutti hänelle että jatkaminen duona oli parempi vaihtoehto. Vuonna 1987 ilmestynyt Phil Fearonin ja Tambi Fernandon tuottama Pepsin ja Shirlien debyyttisingle Heartache saavutti toisen sijan brittilistalla. Kappale saavutti saman sijoituksen myös yhdysvaltalaisilla tanssilistoilla. Vaikka supertuottajat Stock Aitken Waterman ovat vastaanottaneet krediitin monilla singlen painoksilla, kolmikko ei koskaan työskennellyt Heartachen parissa. Pete Watermanin sijaan apulaistuotannosta ja remiksauksesta vastasi Pete Hammond. Tämän ja Fernandon tuottama Pepsin ja Shirlien toinen single Goodbye Stranger saavutti brittilistalla yhdeksännen sijan.  Sitä seuranneet singlet ja esikoisalbumi All Right Now, jonka nimikappale on cover brittirockin klassikoihin lukeutuvan Free-yhtyeen vuoden 1970 suuresta singlemenestyksestä, eivät menestyneet vastaavalla tavalla. Vuonna 1991 duo palasi albumilla Change, jolta singleformaatissa ilmestyneen kappaleen Someday tuotannosta vastasi George Michael. Holliman muistaa Michaelin kirjoittaneen mainitun biisin nauhoitusten aikana luvattuaan auttaa duoa sen comebackissä. Sekä albumi että single eivät saavuttaneet listasijoitusta Britanniassa. De Macque työskenteli Michaelin kanssa uudelleen 90-luvun puolivälissä, jolloin kaksikko julkaisi pseudonyymillä Infamy coverin yhtyeen Dead Or Alive originaalituotantoa edustavasta kappaleesta You Spin Me Round (Like a Record). Vuonna 2000 Pepsiä ja Shirlietä kuultiin taustavokalisteina Gerri Halliwellin brittilistan kärkeen kohonneella singlellä Bag It Up. Kesäkuussa 2011 alkoi duon paluukiertue Hear and Now 10:th Anniversary Tour. Syyskuussa 2021 Welbeck julkaisi Pepsin ja Shirlien muistelmateoksen It's All in Black and White.

Sunnuntain extra:Melodisen brittipunkin edustajan ensimmäinen singlemenestys

 Syyskuussa 1977 T V studioissa Fulhamissa, Lontoossa nauhoitettu ja helmikuun alussa seuraavana vuonna ilmestynyt What Do I Get on brittiläisen melodisen punkrockin keskeisimpiin edustajiin lukeutuvan ja Pete Shelleyn johtaman The Buzzcocks-yhtyeen single, jolla bändi saavutti ensimmäisen listasijoituksensa Britanniassa. Mainittu single nousi nimittäin sijalle 37. Coverversion What Do I Getistä on levyttänyt esimerkiksi Steve Lieberman. Kappale on päässyt lisäksi mukaan videopeliin Guitar Hero:Warriors of Rock sekä elokuvaan Ghost World. Kotimaassa Pepe Lempisen ja Costello Hautamäen luotsaama ja varhaisen suomipunkin keskeisiin edustajiin lukeutuva  tamperelainen Sensuuri-yhtye teki What Do I Getistä suomennoksen nimellä Mitä mä haluun, joka ei tosin edennyt vuonna 2009 ilmestyneellä Enemmän kuin koko tuotanto-kokoelma-albumilla ilmestynyttä demoversiotaan pidemmälle.

Lauantain pitkä:Vuosikymmenten uran tehnyt muusikko, säveltäjä ja tuottaja

 17. huhtikuuta 1954 syntynyt Michael Andrew Sembello on Philadelphiasta, Pennsylvaniasta kotoisin oleva yhdysvaltalainen solisti, kitaristi, kosketinsoittaja  säveltäjä ja tuottaja. Sembello oli ehdolla Academy Awardin ja Golden Globen vastaanottajaksi vuoden 1983 tuotantoaan edustavasta ja vokalisoimastaan Flashdance-elokuvan soundtrackilla julkaistusta kappaleestaan Maniac. Musiikkiuransa hän aloitti sessiomuusikkona kitaristin roolissa. 17-vuotiaana Sembello työskenteli ammattimaisesti Stevie Wonderin taustalla ja oli mukana hänen vuonna 1974 ilmestyneellä albumillaan Fulfillingne's First Finale. Sembello osallistui lisäksi Wonderin kunnianhimoisen tupla-albumin Songs in the Key of Life levytykseen. Mainitun pitkäsoiton luominen kesti kahden vuoden ajan. Sembello vaikutti soolo- tai rytmikitaristina suurimmalla osalla albumin kappaleista. Leadia hän soitti esimerkiksi jazzrockhenkisessä kappaleessa Contusion ja jakoi biisintekokrediitin Wonderin kanssa kappaleessa Saturn. Diana Rossin vuoden 1981 tuotantoa edustava ja melkoisen suureksi hitiksi osoittautunut Mirror Mirror oli Sembellon käsialaa. Mainittu kappale nousi soullistalla kakkossijalle ja oli Billboardin listalla parhaimmillaan kahdeksantena. Michael Jackson levytti albumiaan Thriller varten Sembellon käsialaa olleen kappaleen Carousel, mutta sen paikan otti biisi Human Nature. Carousel julkaistiin lopulta Thrillerin 25-vuotisjulapainoksella ja kappaleen täyspitkä versio vuonna 2013 iTunesissa osana The Ultimate Fan Extras Collectionia. Vuonna 1983 Sembello julkaisi esikoissooloalbuminsa Bossa Nova Hotel. Sen kappaleista Maniacin hän kirjoitti kosketinsoittajansa Dennis Matkoskyn kanssa. Kappale pääsi mukaan Flashdance-elokuvan soundtrackille ja siitä muodostui sen toiseksi suurin hitti nimikappaleen jälkeen. Maniacista muodostui vuoden 1983 yhdeksänneksi suosituin single ja itse soundtrack-albumi palkittiin Grammylla vuonna 1984. Sembello tuotti kitaristi Jennifer Battenin vuonna 1992 ilmestyneen esikoissooloalbumin Above Below and Beyond. Kahta vuotta myöhemmin Sembello oli tuottajana Valeria Lynchin albumilla Caravana de Sueños ja kirjoitti sen nimikappaleen lyyrikko Cesar Isellan ja säveltäjä  Armando Tejada Gómezin kanssa. Sembellon säveltämiä kappaleita on sisältynyt elokuviin Cocoon, Independence Day, Gremlins, The Monster Squad ja Summer Lovers. Niistä ensiksi mainitulta löytyvästä kappaleesta työstettiin lisäksi elokuvan ohjanneen Ron Howardin ohjaama musiikkivideo. Vuonna 2008 Sembello työskenteli saksofonisti Michael Lingtonin albumilla Heat, jolle hän kirjoitti veljensä kanssa kolme kappaletta. Vuonna 2009 Sembello muodosti basisti/kitaristi Bruce Gaitschin ja kosketinsoittaja/solisti Janey Clewerin kanssa esikoissooloalbuminsa Bossa Nova Hotel nimen mukaan nimetyn trion. Emi Japan julkaisi siltä albumin Moon Island, joka sisälsi yhdysvaltalaisia popkappaleita vahvoilla brasialaisvaikutteilla höystettyinä. Kun Bossa Nova Hotelin näkemys jazzstandardista  Manhã de Carnaval saavutti menestystä japanilaisen tv-sarjan LIFE! tunnusmusiikkina, trio kokosi rivinsä ja levytti vuonna 2016 coverinsa Stingin kappaleesta Fragile. Sembello on työstänyt levytyksiään kuudella kielellä. Hän on vuosina 2015 ja 2013 edesmenneiden biisintekijöiden Danny ja John Sembellon veli.

Perjantain pohjat:Dave Edmundsin toinen sooloalbumi

Dave Edmunds:Subtle as a Flying Mallet

Huhtikuussa 1975 RCA:n julkaisemana ilmestynyt Subtle as a Flying Mallet on aikaisemmin yhtyeessä Lovesculpture vaikuttaneen walesilaisrockari Dave Edmundsin toinen sooloalbumi. Mainitun pitkäsoiton originaalipainos koostuu 12:sta kappaleesta sisältäen soundillisesti mahdollisimman paljon originaaliversioille uskollisen kuuloisia coverversioita 1950-luvun lopun ja seuraavan vuosikymmenen alun hiteistä. Dave Edmunds vastasi albumilla itse kaikista lauluosuuksista livenä taltioituja biisejä lukuun ottamatta. Monet kappaleista ovat Edmundsin soolonumeroita, sillä hän vastasi niillä lisäksi kaikista instrumenteista. Britanniassa albumilta poimittiin kaksi top teniin kohonnutta singleä; näkemykset The Ronettesin levytyksenä aikaisemmin menestyneestä, Phil Spectorin käsialaa olevasta ja hänen tuottamanaan myös Ramonesin levytysohjelmistoon päätyneestä kappaleesta Baby I Love You sekä The Chordettesin kappaleesta Born to Be with You. Vuonna 2006 albumista julkaistiin ensimmäinen uusintapainos, jolle sisältyy peruslevyn lisäksi kaksi aikaisemmin singlejen b-puolina ilmestynyttä kappaletta. Niistä Edmunds oli itse osallistunut kappaleen Pick Axe Rag sävellystyöhön. Helmikuussa 2013 Rpm Records julkasi Subtle as a Flying Malletista 20 kappaleesta koostuvan deluxe edition -version. Bonuskappaleista Pick Axe Ragista tarjolla on instrumentaaliversio ja The Crystalsin Da Doo Ron Ronin Edmunds esittää The Electriciansin kanssa.