Perjantain pohjat:Vaikuttava Erja Lyytinen Utran Uittotuvalla

Erja Lyytinen saapui yhtyeensä kanssa konsertoimaan Utran Uittotuvan idyllisiin maisemiin kolme vuotta edellisen samaisessa paikassa soittamansa konsertin jälkeen. Kahdesta osasta koostunut konsertti käynnistyi tuoreimman albumin Smell The Roses tarttuvan kertosäkeen omaavalla Ball and Chain -kappaleella, jota seurasi pitkäsoiton nimibiisi. Otsikkonsa mukaisen tummasävyinen Going to Hell edusti vielä samaisen pitkäsoiton tuotantoa nyanssikkaan Dragonflyn lukeutuessa ensimmäisen setin huippuhetkiin. Hard as Stone teki paluun raskaampaan musiikilliseen ilmaisuun, Torn edusti hidastempoisempaa tuotantoa ja ensimmäisen setin päätti rootshenkisempi ja upeasti svengaava One Thing I Won’t Change. Puolen tunnin tauon jälkeen kakkossetti käynnistyi upean melodisella biisillä Bird positiivisia fiilareita huokuvan Wings to Flyn jatkaessa tietyllä tavalla samaa teemaa. You Talk Dirty edusti onnistuneesti keikan iäkkäämpää tuotantoa, Stoney Creek oli eräs uusimman albumin kultahipuista ja varsinaisen setin päättänyttä ja vanhempiin iskusävelmiin lukeutuvaa Wedding Daytä väritettiin esimerkiksi Deep Purplen Smoke on the Waterin ja Black Sabbathin Iron Manin riffeillä sekä biisillä Lullaby. Encorena kuultiin mainiosti svengannut Ring. Lyytinen tarjosi rikasta, suorastaan rönsyilevää kitarointia koko konsertin ajan ja hänen yhtyeensä muusikot; basisti Heikki Saarenkangas, rumpali Jesse Lehto ja pisimpään Lyytisen yhtyeessä mukana ollut, muun muassa jäsenyydestään varhaisessa Q-Stonessa muistettu kosketinsoittaja Harri Taittonen osoittivat kaikki niin ikään vakuuttavaa työskentelyä.

Erja Lyytinen Utran Uittotuvalla 13. elokuuta 2026.

 

Torstain terävä:The Outlawsin neljäs studioalbumi

The Outlaws:Playin’ to Win

Lokakuussa 1978 Arista Recordsin julkaisemana ilmestynyt ja Doravillessa, Georgiassa Studio Onessa nauhoitettu Playin’ to Win on yhdysvaltalaisen southern rock-yhtyeen The Outlawsin tuotannon neljäs studioalbumi. Kyseessä on yhtyeen ensimmäinen studioprojekti, johon uusi kitaristi/solisti Freddie Salem otti osaa. Hän oli ottanut The Outlawsin perustajajäseniin lukeutuneen kitaristi/solisti/biisintekijä Henry Paulin paikan yhtyeessä. Paul oli toiminut The Outlawsin toisena johtohahmona Hughie Thomassonin ohella. Billboardin poplistalla Playin’ to Win saavutti sijan 65. ja oli Kanadassa parhaimmillaan sijalla 60. Kriitikoiden taholta Playin’ to Win ei vastaanottanut The Outlawsin kolmen edeltävän studioalbumin (The Outlaws, Lady in Waiting ja Hurry Sundown) veroista palautetta. Albumilla musisoi ja vokalisoi joka tapauksessa edelleen puoliksi legendaarinen The Outlawsin kokoonpano, joka jatkoi toimintaansa vuoteen 1981 ja Billy Jonesin lähtöön saakka. Playin’ to Winin tuotannosta The Outlawsin keikkasetissä keskeisiksi kappaleiksi osoittautuivat etenkin Jonesin ja Thomassonin yhteistyötä edustava avausraita Take It Any Way You Want It, Thomassonin voimakas You Are the Show sekä yhtyeen ulkopuolista, eli Iain Sutherlandin sävellystuotantoa edustava albumin päätösraita Dirty City.

Keskiviikon klassikko:Eräs Dire Straitsin Making Moviesin singlekappaleista

Skateaway on Dire Straitsin vuoden 1980 tuotantoa edustava kappale. Kyseisen biisin teemana on naisskeittaaja, joka liikkuu vilkkailla kaduilla kuunnellen samalla radiota kuulokkeillaan. Skateaway lukeutuu Dire Straitsin vuonna 1980 ilmestyneen kolmannen albumin Making Movies tuotantoon. Kappale julkaistiin lisäksi singleformaatissa ja tammikuussa 1981 se saavutti Britanniassa sijan 37. ja Billboardin listalla sijan 58. Skateawaysta työstetiin lisäksi MTV:llä näkyvyyttä saavuttanut musiikkivideo. Rullaluistelijattarena siinä nähtiin vuonna 1958 syntynyt ja vuonna 2008 edesmennyt muusikko Jayzik Azikive, joka oli Nigerian ensimmäisen presidentin Nnamdi Azikiven tytär. Lester Bookbinderin ohjaamassa musiikkivideossa hänet on kreditoitu nimellä Jay Carly. Record Worldiin kappaleesta laaditussa arviossa kehuttiin sekä kappaleen tarinaa että Mark Knopflerin kitarointia. Classic Rockin Michael Gallucci nimesi Skateawayn Dire Straitsin tuotannon seitsemänneksi parhaaksi kappaleeksi ja Making Moviesin kappaleista se sijoittuu hänen mielestään kaikkein lähimmäksi traditionaalista rockradio-formaattia. Pitchforkin mukaan Dire Straits siirtyy juuri Skateaway-kappaleellaan nöyristä pubrock-juuristaan kohti MTV-tulevaisuuttaan. Kehuja mainitussa arviossa osakseen saavat niin Knopflerin tunnusomainen twang-kitarointi, lempeä syntetisaattorisoundi kuin kappaleen discogroovekin.

Tiistain tukeva:Tyylillisesti monipuolinen Ramonesin vuoden 1986 albumi

Ramones:Animal Boy

19. toukokuuta 1986 Sire Recordsin julkaisemana ilmestynyt Animal Boy on yhdysvaltalaisen punkrockyhtyeen Ramonesin yhdeksäs studioalbumi. Yhtyeen jäsenten sisäisten konfliktien vuoksi solisti Joey Ramone ja kitaristi Johnny Ramone ovat Animal Boylla tavanomaista pienemmissä rooleissa. Basisti Dee Dee sitä vastoin sekä kirjoitti Animal Boylle aikaisempaa runsaammin biisejä että myös esitti niitä. Rumpali Richie Ramone kirjoitti kappaleita sekä Animal Boylle että sen edeltäjälle, albumille Too Tough to Die. Richie olikin originaalirumpali Tommy Ramonen jälkeen toinen Ramonesille biisejä kirjoittanut rumpali yhtyeen jäsenistössä. Hänen käsialaansa olevista Animal Boylla julkaistuista kappaleista Somebody Put Something in My Drink julkaistiin lisäksi singleformaatissa ja mainitusta biisistä ovat levyttäneet coverinsa esimerkiksi Childen of Bodom ja The Meteors. Animal Boylta julkaistiin kaikkiaan neljä singleä-, jotka kaikki nousivat brittilistalle ja myös joidenkin muiden maiden listoille. Kappaleesta Something to Believe In Ramones työsti lisäksi musiikkivideon. Mainitussa videossa parodioidaan tuolloin ajankohtaisia hyväntekeväisyyskonsetteja Live Aidiä ja Hands Across Americaa. Yhtyeensisäisten ihmissuhteiden lisäksi Animal Boylle sisältyi poliittisaiheisia kappaleita, mikä on harvinaislaatuista Ramonesin musiikissa. Kappaleessa My Brain is Upside Down kritisoidaan presidentti Ronald Reaganin matkaa sotilaiden hautausmaalle Bitsburgissa, Saksassa. Yhtyeen jäsenistä kitaristi Johnny ei tosin allekirjoittanut kappaleen sanomaa. Kriitikoiden taholta Animal Boy sai edeltäjäänsä Too Tough to Dieta ristiriitaisemman vastaanoton. Joidenkin kriitikoiden mielestä Ramones oli erkaantunut liian kauaksi musiikillisista juuristaan kokeillessaan useita erilaisia musiikillisia tyylejä. Animal Boy nousi joka tapauksessa listoille neljässä maassa mukaan lukien Yhdysvallat ja Britannia.

Maanantain mainio:Pate Mustajärven puhutteleva muistelmateos

Tiina Finn:Pate Mustajärvi Testamenttini (Docendo)

Tiina Finnin Pate Mustajärven kanssa laatima Testamenttini on monipuolinen ja myös uutta informaatiota tarjoava Mustajärven muistelmateos. Kirjassa pääsevät Paten itsensä lisäksi ääneen esimerkiksi Popedan alkuaikojen kitaristin ja keskeisen biisintekijä Tapani ”Arwo” Mikkosen poika Matti Mikkonen ja Popedan varhainen basisti, jo Paten lapsuudenystävä Risto ”Eebo” Lehtinen. Mainitun kaksikon kanssa Pate vaikutti loppuaikoinaan Raswaa Koneeseen Vol 2-projektissa. 24. helmikuuta  1986 edesmenneen Arwo Mikkosen paikan oli ottanut hänen poikansa, mutta muilta osin lineup oli sama kuin helmikuussa 1980 ilmestyneen Popedan kakkosalbumin Raswaa koneeseen levyttänyt Popedan kokoonpano. Albumin kappaleista Älä kirjoita tauluun, Hautajaiset ja Kitara eivät aikaisemmin olleet kuuluneet Popedan keikkasettiin. Lisäksi Raswaa koneeseen Vol 2 esitti keskeistä tuotantoa muun muassa Popedan esikoisalbumilta sekä muutamia oleellisia varhaisia singleformaatissa ilmestyneitä kappaleita. Testamenttini-teoksesta selviää esimerkiksi, että niin Mustajärvelle kuin Lehtiselle varhaisiin keskeisiin vaikuttajayhtyeisiin oli lukeutunut detroitilainen esipunkyhtye MC5, jonka konsertin kaksikko todensi vuoden 1972 Ruisrockissa. Vielä suuremman vaikutuksen Pateen oli jättänyt samaisella festivaalilla skotlantilainen The Sensational Alex Harvey Band neljä vuotta myöhemmin. Luvussa Popedan Pate Mustajärvi summaa uransa Mansen Rolling Stonesissa varsin onnistuneesti vajaassa 30:ssa sivussa. Teoksen loppuosassa sanansa sanovat esimerkiksi Mustajärven kanssa melko loppuvaiheessa muusikillista yhteistyötä tehneet Ari ”Kankku” Kankaanpää, Esa Eloranta ja Mikko Kangasjärvi. Rockjournalisteista Pasi Kostiaisen osuus on varsin mielenkiintoinen ja viimeisistä puhuttelevista luvuista kirjassa vastaavat  tytär Jenni ja vaimo Tiina Mustajärvi. Testamenttini on ansiokas teos ja se tuo osaltaan esiin tapaninpäivänä 2026 edesmenneen Mustajärven huomattavaa laaja-alaisuutta taiteilijana.

Sunnuntain extra:Kaikilla U2:n kiertueilla soitettu vuoden 1980 singlebiisi

I Will Follow on irlantilaisyhtye U2:n tuotantoa edustava kappale, joka julkaistiin toisena singlenä yhtyeen esikoisalbumilta Boy lokakuussa 1980. Solisti Bono kirjoitti I Will Follown lyriikat tribuuttina äidilleen Irish Hewsonille, joka oli edesmennyt Bonon ollessa 14-vuotias. U2:n tuotannosta I Will Follow on ainoa kappale, jonka yhtye on esittänyt jokaisella kiertueellaan sen jälkeen, kun bändi julkaisi esikoisalbuminsa. I Will Followsta työstettin myös U2:n ensimmäinen musiikkivideo, jonka ohjauksesta vastasi Meiert Avis Dublinissa, Irlannissa. I Will Follow julkaistiin ensiksi seitsemäntuumaisena singlenä Irlannissa, Britanniassa, Australiassa ja Uudessa Seelannissa. Seuraavaksi kappale julkaistiin seiskatuumaisena Britanniassa ja Kanadassa, vuonna 1982 Alankomaissa toisena biisinään eräs kappale vuoden 1981 albumilta October. Vuonna 1983 I Will Followsta julkaistiin liveversio ja vielä vuonna 2011 Glastonbury Festivaalilla taltioitu liveversio.

Lauantain pitkä:Usean keskeisen brittiyhtyeen basisti

Elokuun ensimmäisenä 1958 syntynyt Paul Murray Granville Gray on brittiläinen basisti, joka on tullut tunnetuksi jäsenyydestään yhtyeissä Eddie and the Hot Rods, The Damned sekä UFO. Leigh-On-Seassa syntynyt Gray inspiroitui todentamastaan Hawkwindin keikasta ja alkoi opetella bassonsoittoa 13 vuoden ikäisenä. Häneen keskeisesti vaikuttaneisiin basisteihin lukeutuvat Stevie Currie, Lemmy, John Entwistle, Felix Pappalardi ja Roger Glover. Gray liittyi Eddie and the Hot Rodsin basistiksi vastattuaan Southend Evening Echo-lehteen jätettyyn ilmoitukseen. 1970-luvun jälkimmäisellä puoliskolla Eddie and the Hot Rods saavutti useita menestysalbumeita ja -singlejä, joista jälkimmäisistä tunnetuin on kakkosalbumilta Life on the Line poimittu Do Anything You Wanna Do. Ollessaan Eddie and the Hot Rodsin jäsen Gray teki nauhoituksia myös Larry Wallisin, Rob Tynerin ja Johnny Thundersin kanssa ja soitti väliaikaisesti yhtyeessä The Members. Alkuvuodesta 1980 Gray jätti Eddie and the Hot Rodsin Graeme Douglasin esimerkkiä seuraten. Captain Sensiblen ja Rat Scabiesin kehotuksesta Gray liittyi brittiläiseen punkrockyhtyeeseen The Damnediin, jossa hän otti aikaisemman basistin Algy Wardin paikan. Gray oli mukana The Damnedin pitkäsoitoilla Black Album ja Strrawberries, ep:llä Friday the 13:th ja useilla singleillä. Yhtyeen sisäiset konfliktit johtivat Grayn eroamiseen helmikuussa 1983. Pian tämän jälkeen hän liittyi UFO-yhtyeeseen, jossa vaikutti sen vuoteen 1987 ajoittuneeseen hajoamiseen saakka. Grayllä oli lyhyet pestit Heavy Loadissa, Fast Eddie Clarken Fastwayssä ja Andrew Ridgeleyn kanssa. Vuonna 1989 Gray palasi The Damnedin jäseneksi ja oli mukana Yhdysvaltoihin Britanniaan ja Japaniin suuntautuneella yhtyeen reunion-kiertueella. Mainitun rundin myötä Gray ja Captain Sensible tekivät jälleen yhteistyötä, joka jatkui Sensiblen soolomateriaalin ja sen tiimoilta tehdyn keikkailun myötä. Kyseinen Sensiblen johtama yhtye johti vielä yhteen The Damnedin reunioniin. Gray kasasi myös Eddie and the Hot Rodsin uudelleen. Tuloksena oli albumi Gasoline Days, jolla Gray osallistui biisinkirjoitustyöhön ja albumia promottiin useilla kiertueilla Britanniassa ja Saksassa. Grayllä oli lisäksi aikaa bassotella Canvey Island All Starsissa ja Rene Bergin kanssa. Lisäksi hän alkoi tuottaa paikallisia yhtyeitä. Community Music Walesissä Graystä tuli johtava tutori. Kyseessä on hyväntekeväisyys, jolla autetaan Cardiffin alueelta kotoisin olevia nuoria yhtyeitä. Gray osallistui useisiin kansallisiin ja kansainvälisiin projekteihin vuosien 1995 ja 2004 välillä. Vuonna 1997 Gray muodosti Alan Lee Shawn kanssa studioprojektin Mischief. Vuonna 2005 Gray otti vastaan postivirkailijan tehtävän British Musician’s Unionissa, jossa hänen vastuualueitaan olivat Wales ja Lounais-Englanti. Vuonna 2013 Gray muodosti psykedeelisen rockyhtyeen The Sensible Gray Cells Captain Sensiblen ja rumpali Ant Thickettin kanssa. Esikoisalbumi A Postcard from Britain jälkeen Grayllä diagnosoitiin kurkkusyöpä ja hän joutui vetäytymään live-esiintymisistä. Gray on sittemmin toipunut. 27. helmikuuta 2014 Gray soitti Eddie and the Hot Rodsin jäsenten Barrie Mastersin, Steve Nicolin, ja Graeme Douglasin kanssa Canvey Islandilla tribuuttikonsertin kyseisen yhtyeen perustajajäsenelle Dave Higgsille. Vuonna 2017 Gray liittyi The Damnedin rumpalin Rat Scabiesin kanssa yhtyeeseen Professor and the Madman. Hän oli mukana yhtyeen albumeilla Disintegrate Me ja Live at the Hundred Club. Syyskuussa 2017 Gray palasi The Damnedin rumpaliksi Stu Westin lähdettyä, oli mukana albumilla Evil Spirits ja palasi sen jälkeen täysaikaiseen keikkailuun lähes 15 vuoden tauon jälkeen. Viimeisen keikkansa Eddie and the Hot Rods soitti huhtikuussa 2019. Grayn lisäksi lineupissa olivat mukana perustajajäsenet Barry Masters, Graeme Douglas ja Steve Nicol. Vuonna 2020 sekä The Damned että The Sensible Gray Cells julkaisivat uutta tuotantoaan. Jälkimmäiseen lukeutuva What’s the Point of Andrew? The Damnedin vuonna 2020 ilmestynyt ep The Rockfield Files sisältää Grayn käsialaa olevat kappaleet Manipulator ja The Spider & The Fly. Koronapandemian aikana Gray avasi nettisivuston Paul Gray Bass Online, jolla hän tarjosi palveluksiaan sessiobasistina nauhoituksia tehneille artisteille. Vuonna 2020 Gray perusti sivuprojektin The Wingmen, johon kuuluvat lisäksi kitaristit Baz Varne (The Stranglers) ja Leigh Heggarty (Ruts DC) sekä rumpali Marty Love (Johnny Moped). Vuonna 2023 yhtye julkaisi nimeään kantavan esikoisalbuminsa. Vuosina 2024-2025 Gray keikkaili The Damnedin legendaarisessa lineupissa Dave Vanianin, Scabiesin ja Sensiblen kanssa Britanniassa ja Euroopassa keikkasetin painottuessa yhtyeen 1980-luvun albumeihin Machine Gun Etiquette, The Black Album ja Strawberries.