Maanantain mainio:Myös Keith Moonin vokalisointia sisältävä The Whon kappale Quadrophenialla

Bell Boy on The Whon tuotantoa edustava kappale, joka julkaistiin bändin lokakuussa 1973 ilmestyneellä tupla-albumilla Quadrophenia ja samannimisellä soundtackillä vuonna 1979. Kappaletta ei julkaistu milloinkaan singleformaatissa. Solisti Roger Daltreyn vokalisoinnin lisäksi kappaleessa sekä puhuu että laulaa harvinaislaatuisesti aikaisemmin ainoastaan muutamilla The Whon 1960-luvun levytyksillä vokalisoinut rumpali Keith Moon. Mainitut osuudet hän esittää cockney-aksentilla, mutta kappaleen bridgen ja viimeisen säkeistön Moon esittää tavanomaisella äänellään. Lyriikkansa osalta kappale kertoo Jimmystä, joka havaitsee modaikoinaan ylöspäin katsomansa Ace the Facen työskentelevän ovimiehenä samassa Brightonin hotellissa, jonka modit olivat aikanaan hajottaneet. Bell Boyn lyriikan kohta Hundred Faces viittaa The Whon varhaisten managerien Kit Lambertin ja Chris Stampin perustamaan ja yhtyetttä varhaisvaiheissaan promonneeseen samannimiseen fanclubiin. Albumin lyhyissä kansiteksteissä Pete Townshend mainitsee Jimmyn olettaneen, ettei häntä koskaan petettäisi siksi, että hän on mod. The Who esitti Bell Boyta ensiksi vuosina 1973-1974 osana Quadrophenia-kiertuettaan. Kun kappale putosi keikkasetistä vuonna 1975, The Whon diggarit toivoivat sitä aina Keith Moonin edesmenoon saakka. Bell Boy palasi settiin vuosiin 1996-1997 ajoittuneella Quadrophenia-maailmankiertueella ja tuolloin Moonin osuudet korvasi vieraileva Ace-Face. 30. maaliskuuta 2010 Bell Boy kuultiin vielä Royal Albert Hallissa  The Whon Teenage Cancer Trustille soitetussa hyväntekeväisyyskonsertissa. Tuolloin Kasabianin Tom Meighan vastasi kappaleessa Moonin osuuksista. Kun Bell Boy esitettiin Quadrophenia and More-konserteissa ja 12-12-12 Sandy Reliefissä taustalla nähtiin Keith Moonista Charlingtonissa kuvattua arkistomateriaalia.

Sunnuntain extra:The Banglesin viimeinen top 30:een kohonnut single

Be With You on yhdysvaltalaisen poprockyhtyeen The Banglesin tuotantoa edustava kappale, joka julkaistiin Yhdysvalloissa huhtikuussa ja Euroopassa toukokuussa 1989 kolmantena singlenä yhtyeen edellisen vuoden lokakuussa ilmestyneeltä ja järjestyksessään kolmannelta albumilta Everything. Rumpali Debbi Petersonin sekä Doug Ingleheartin käsialaa oleva Be with You oli Davitt Sigersonin tuottama. Kyseessä on toinen kahdesta Debbi Petersonin vokalisoimasta singlen a-puolena ilmestyneestä The Banglesin kappaleesta. Se toinen on yhtyeen esikoisalbumilta, toukokuussa 1984 ilmestyneeltä pitkäsoitolta All Over the Place poimittu ja niin ikään Katrina and the Wavesin levytysohjelmistoon lukeutuva Going Down to Liverpool. Be With Youn singleversion remiksauksesta vastasi Chris Lord-Alge. Kyseessä oli järjestyksessään yhtyeen kolmas peräkkäinen Billboardin listalla top 40:ään kohonnut single, jonka kirjoitustyöhön oli osallistunut vähintään yksi The Banglesin jäsenistä. Edeltäneen ykköshitin Eternal Flamen jälkeen Be With You joutui tyytymään Billboardilla sijaan 30. Britanniassa kappale saavutti sijan 23. ja oli Suomessa parhaimmillaan yhdeksäntenätoista. Be with Youn b-puolella julkaistiin edellisen yhtyeen albumin, alkuvuodesta 1986 ilmestyneen Different Lightin tuotantoon lukeutuva ja koko The Bangles-kvartetin yhteistyötä edustava biisi Let It Go. Be with Yousta muodostui The Banglesin viimeinen listoille kohonnut single ja mainittu seikka vaikutti osaltaan yhtyeen toiminnan väliaikaiseen loppumiseen vuoden 1989 loppupuolella.

Lauantain pitkä:Haastattelussa Saa kiljua

Vuonna 2019 perustettu oululaiskvartetti Saa kiljua saapui haastateltavaksi Johnnyn kadulle.

Lyhyt katsaus yhtyeenne jäsenten varhaisempiin yhtyeisiin ajalta ennen Saa kiljua-bändin perustamista? Kuinka Saa kiljua:n lineup muotoutui ja onko se ollut sama koko yhtyeen tähänastisen toiminta-ajan?

"Kaikilla bändin jäsenillä on pitkä muusikkotausta. Ollaan soitettu vuosien varrellla monissa eri kokoonpanoissa yhdessä ja erikseen --
kaikkea vaihtoehtorockista bilemusaan. Taustalta löytyy mm. bändit Grand Manoeuvre, The George Double Use ja Warbird Over Waikiki. Tiina on tehnyt musiikkia myös sooloartistina. Ensimmäisillä EP:illä ja keikoilla rumpalina toimi Ville Väisänen. Matias tuli mukaan jo 2021 ja sitten kokoonpano onkin pysynyt vakiona."
 

Mainitkaa muutamia keskeisiä musiikillisia innoittajianne bändin perustamisvaiheesta?

"Ilkka ja Jyrki niin innostuivat ajatuksesta perustaa punkbändi Deposit Manin & Huolet ja Murheet -orkesterin keikalla aiheesta kesällä 2019. Sen tarkempia rajoja ei missään vaiheessa asetettu, että minkälaista punkkia sen pitäisi olla. Nuoruuden suosikit, kuten NOFX, Descendents, Misfits ja Pelle Miljoona toki siellä taustalla vaikutteina ovat."
 

Kuinka Saa kiljua-biisit syntyvät?

"Biisit lähtevät yleensä rakentumaan jonkun kotona väsäämän biisihahmotelman päälle. Siitä lähdetään sitten ruuvaamaan yhdessä treenikämpällä Saa kiljua-muottiin sopiva biisi. Tiina vastaa laulumelodioista ja sanoituksista."
 

Kuinka keskeisiä lyriikat ovat yhtyeellenne?

"Lyriikat on varmasti monille kuulijoille hyvin keskeisessä osassa ja meillekin on tärkeää, että on oikeasti jotain sanottavaa. Punkissa on tunteen lisäksi tärkeää myös viesti. Toisaalta me itse tehdään musaa hyvin tasa-arvoisesti eli sävellys ja sanoitus on yhtä tärkeitä. Monet ei-suomenkieliset ovat tulleet sanomaan, etteivät ymmärtäneet mitään, mutta tunsivat energian silti ja olivat ihan fiiliksissä. Toisaalta he ovat kyllä sitten uteliaita kuulemaan, mitä biiseissä laulettiinkaan."


Taustaa esikoisalbumillenne Voitko olla hiljaa kappaleille Selvitään kyllä, Sunnuntaiaamu ja Hullu poika?

"Selvitään kyllä -biisin lyriikka syntyi lapsiperheen köyhyydestä kertovan TV-dokumentin pohjalta. Sanoma on valitettavasti yhä ajankohtaisempi.

Sunnuntaiaamu on Weezer-henkinen suora ja menevä rockralli kesäisen leppoisine lyriikoineen. Kyseessä on tarina ihmisestä, joka herää rannalla sunnuntaiaamuna eikä ihan heti muista, mitä on tapahtunut. Elämä heittelee joskus, eikä auta kuin ottaa se mikä vastaan tulee ja kääntää kasvot aurinkoon, kertoo bändin laulaja-sanoittaja

Hullu poika -biisissä rakastutaan ja löydetään oma tapa elää jossain valtavirran reunamilla. Vähän hulluja ollaan, joo, mutta eipä se haittaa, kun saa sekoilla yhdessä toisen kanssa. Perusvireeltään varsin iloinen punkrockralli perustuu tositapahtumiin - lukuunottamatta yhtä selkeää valhetta. Eedenistä itään on yhä lukematta." 
 

Miten runsaasti keikkailitte ensimmäisen pitkäsoittonne tiimoilta ja voisiko kyseisistä keikoista nostaa esiin joitakin erityisen onnistuneita ja mieleen jääneitä?

"Keikkaa tehtiin niin ahkerasti kuin se ajallisesti ja rahallisesti oli mahdollista, eli vajaa parikymmentä keikkaa vuodessa. Tähtihetkistä mieleen tulee ensimmäisenä täysi Lepakkomiehen alakerta sekä festarivedot QStockissa, Ostarifestareilla ja Hässäkkä-Päivillä." .

 Taustaa kakkospitkäsoittonne Ihmisroska  kappaleille Tilttiin, Isi musta tulee isona punkkari ja Haudankaivaja?


"Tilttiin on yksi albumin ‘vanhimpia’ biisejä ja sitä oli ehditty soittaa keikoillakin jo vuoden päivät, ensiesitys taisi olla Espoossa elokuussa 2024. Basisti Ilkka sävelsi tämän Bad Religionin innoittaman groovemman punkrock-biisin, jonka tahtiin väkisinkin pää nyökkii. Se on albumin viimeinen sinkku ja vastapainoa muuten melko nopeatempoiselle levylle.

Ehkä tämä rento fiilis vaikutti Tiinan lyriikkaankin, hitaampaa tempoa kaipaa nimittäin myös biisin kertoja, jolla on mennyt pata jumiin nykymaailman kiihtyvien vaatimusten kanssa.

Isi musta tulee isona punkkari -biisi lähti muotoutumaan Jyrkin ideasta, että pitäisi tehdä suoraviivainen punkrykäisy, jossa ei ole mitään turhia kikkailuja tai venkoiluja. Teksti on vastaus vaatimuksille kunnon kansalaisuudesta, joka tällä hetkellä tuntuu olevan yhtä kuin rahantekijä ja kuluttaja."

Mitkä ovat olleet tämänvuotisen keikkailunne kohokohtia?

"Kevään Tallinnan minikiertue oli hieno kokemus myös itse keikkojen ulkopuolella. Oli mukava tutustua paikallisiin bändeihin ja keikkajärjestäjiin. Kesällä taas on päästy soittamaan upeita festarikeikkoja Nummirockissa, Ilovaarissa ja Työväen Musiikkitapahtumassa. Syksyllä päästään vielä kolumaan meille uusia keikkamestoja esimerkiksi Joensuun Kerubiin ja Jyväskylän Lutakokkoon. Niitäkin odotetaan jo innolla!"

Onko luvassa runsaamminkin yhteiskeikkoja Aino ja hajonneiden tai joidenkin muiden yhtyeiden kanssa?

"Eipä juuri. Nyt teemme vielä viisi sovittua keikkaa ja jäämme keikkatauolle työstämään uusia biisejä."

Minkälainen yleisö on löytänyt keikoillenne? Onko se selkeän punkorientoitunutta vai onko joukossa myös perinteisempiä rockdiggareita?

"Meidän keikoille tulee ihan kaikenikäistä ja -taustaista porukkaa. Ikärajattomia keikkoja kysellään paljon, ja eturivistä voikin bongata niin nuoria kuin eläkeikäisiäkin. Mukana on punkkareita, perinteisempiä rockin ystäviä ja myös ihan erilaista musiikkia yleensä kuuntelevia."
 

Koska olisi lupa odottaa kolmatta albumianne?

"Syyskuun loppuun asti painetaan keikkaa tukka putkella, mutta loppuvuoden kalenteri onkin sitten raivattu tyhjäksi uuden materiaalin työstämistä varten. Toki biisiaihoita on tehty jo pidemmän aikaa, joten ihan tyhjältä pöydältä ei tarvitse lähteä liikkeelle. Tarkoitus on julkaista kolmas albumi ensi vuoden aikana."

Nimetkää puolisen tusinaa ehdotonta suosikkibändiänne/artistianne ja albumianne perusteluiden kera.

" NOFX: Punk In Drublic - Nerokkuudessaan täydellinen punklevy. Tiukka soittom älytön energia ja hienot biisit löivät jo nuorena täysin ällikällä. Tämän levyn pariin tulee palattua yhä uudelleen.

- Rancid: ...And Out come the wolves - Toinen suosikki nuoruusajoilta. Tämä levy innosti tarttumaan kitaraan ja melodiset kertosäkeet jäivät soimaan päähän.

- Disco Ensemble - Viper Ethics - Yksi 2000-luvun alun kovimmista kotimaisista bändeistä ja levyistä. Täynnä vauhtia, hienoja kitarariffejä, loistavia kertosäkeitä ja juuri sopivasti rosoa laulussa. Mitäpä sitä muuta voisi levyltä tai bändiltä kaivata? Disco Ensemblen keikoilta ei juuri koskaan poistuttu niin, ettei paita olisi ollut hiestä märkä.

No shame - White of hope turning black
Tämä levy tuli ostettua Ilosaarirockin Töminä-klubin jälkeisissä höyryissä, bändi veti huikean keikan ja muistutti, että ai niin, tämä punkkihan on ihan mahtava laji! Albumi edustaa omissa mielikuvissa koko tuon ajan skeneä."

Perjantain pohjat:ZZ-Topin legendaarisen lineupin joutsenlaulualbumi

ZZ-Top:La Futura

Syyskuussa 2012 American Recordingsin ja Universal Republicin julkaisemana ilmestynyt La Futura on ZZ-Topin diskografian 15. studioalbumi. Mainitun pitkäsoiton edeltäjä Mescalero oli ilmestynyt yhdeksää vuotta aikaisemmin. La Futura jäi ZZ-Topin legendaarisen lineupin viimeiseksi studioalbumiksi basisti Dusty Hillin ja rumpali Frank Beardin edesmentyä vuosina 2021 ja 2026. Kymmenestä kappaleesta koostuvan albumin biiseistä neljä, eli I Gotsta Get Paid, Chartreuse, Consumption ja Over You julkaistiin ensiksi ainoastaan iTunesissa ilmestyneellä kokoelmalevyllä Texicali. Best Buy-kaupoissa La Futurasta julkaistiin versio, joka sisälsi perusalbumin lisäksi kaksi bonusbiisiä, eli kappaleet Treshold of a Breakdown ja Drive-By Lover. La Futura vastaanotti suurimmaksi osaksi varsin myönteisiä arvioita, joista eräästä vastasi Guitar Internationalin William Clark. Hänen mukaansa La ´Futura sisältää osittain laadukkainta ZZ-Topin milloinkaan julkaistua tuotantoa. AllMusicin Thomas Erlewinen mielestä kyseessä on ZZ-Topin paras albumi sitten maaliskuussa 1983 ilmestyneen menestysalbumi Eliminatorin.

Torstain terävä:Thin Lizzyn vuoden 1977 singlehitti

Dancing in the Moonlight (It’s Caught Me in Its Spotlight) on irlantilaisen hardrockyhtyeen Thin Lizzyn tuotantoa edustava kappale. Mainittu biisi ilmestyi yhtyeen vuonna 1977 julkaistulla albumilla Bad Reputation ja lisäksi singleformaatissa muutamaa kuukautta ennen pitkäsoittoa, eli 29. heinäkuuta 1977. Brittilistalla Dancing in the Moonlightin paras sijoitus oli neljäntenätoista ilmestymisvuotensa syyskuussa. Kanadassa kappale saavutti sijan 84. Kappaleen saksofoniosuudesta vastasi Supertramp-yhtyeen John Helliwell. The Smashing Pumpkins on soittanut Dancing in the Moonlightia coverina konserteissaan akustisvoittoisesti ja yhtye on lisäksi julkaissut kyseisen kappaleen Disarm-singlensä kakkosbiisinä. Muista Dancing in the Moonlightin coveroineista artisteista mainittakoon brittiläinen indie pop laulaja/lauluntekijätär Diana Wickers, brittiläinen indiepopyhtye Alt-J, vuonna 2017 brittisolisti Josh Dally levytti Dancing in the Moonlightin akustisena balladina ja yhdysvaltalaisyhtye Cannons työsti kappaleesta dreampop-henkisen coverinsa marraskuussa 2023 ilmestyneen pitkäsoittonsa Heartbeat Highway päätösraidaksi.

Keskiviikon klassikko:Deep Purplen In Rock-albumin avausraita

Speed King on brittiläisen hardrockyhtyeen Deep Purplen tuotantoa edustava kappale, joka avaa yhtyeen kesäkuussa 1970 ilmestyneen ja sittemmin  klassikkoksi kohonneen albumin Deep Purple In Rock. Kappaleen on mainittu osaltaan vaikuttaneen speed metallin kehitykseen. Speed King julkaistiin singlen Black Night b-puolena Britanniassa ja monissa muissa maissa. Singlen a-puolena Speed King ilmestyi kuitenkin Alankomaissa ja Saksassa ennen Deep Purple In Rockin ilmestymistä. Speed King oli ensimmäinen solisti Ian Gillanin kirjoittama Deep Purplen kappale. Hän on maininnut kappaleen työnimenä olleen Kneel & Pray. Speed Kingin on mainittu kehittyneen Roger Gloverin käsialaa olleesta bassoriffistä, jossa hän pyrki imitoimaan The Jimi Hendrix Experiencen Firea. Gillan kehitti kappaleen lyriikkaa kirjoittamalla ylös lineja Little Richardin, Chuck Berryn ja Elvis Presleyn kappaleista sitä mukaa, kun ne tulivat hänen mieleensä. Haastattelussa kappaleen lyriikan tiimoilta Gillan on maininnut Chuck Berryn ja Little Richardin lyriikoiden olleen ensimmäisiä, jotka tulivat hänen mieleensä, joten hän tavallaan varasti ne. Speed Kingin on mainittu vaikuttaneen speed metallin kehitykseen. Kappaleen aggressiiviset kitarariffit, kova volyymi ja suhteellisen nopea tempo muodostuivat määritteleviksi tunnusomaisiksi piirteiksi niin speed metallille kuin monille muille heavy metallin alagenreille.

Tiistain tukeva:Huippulahjakkaan biisintekijän puhutteleva elämäkertateos

Timo Kalevi Forss:Joutsenlaulu Jussi Hakulisen elämäkerta (Like)

300-sivuisessa teoksessaan Joutsenlaulu Jussi Hakulisen elämäkerta Timo Kalevi Forss käy perusteellisesti läpi lahjakkaan biisintekijän, Yö-yhtyeen kosketinsoittajana ja biisintekijänä läpimurtonsa tehneen Jussi Hakulisen elämäntarinan. Ennen Yötä Hakulinen vaikutti Stryx-yhtyeessä ja tulevista Yön muusikoista hän tunsi pisimpään yhtyeen originaalibasistin Juha Rauängin, jonka haastattelulainaukset ovatkin teoksen kiinnostavimpien joukossa. Suomipunkin edustajista Hakulisen keskeisin suosikki oli Kollaa kestää, mutta myös Pelle Miljoona & 1980 ja Problems vaikuttivat; samoin laadukas suomi-iskelmä. Suomipunkin edustajista Pihtiputaalta kotoisin ollut ja  Jyri Honkavaaran johtama Ratsia oli Hakulisen mukaan liian duuria. Hakulisen 1980-lukuinen Yössä vaikutusaika, johon levytysten osalta sisältyivät suurmenenestykseksi osoittautunut ja marraskuussa 1983 ilmestynyt esikoisalbumi Varietee, seuraavan vuoden kesällä julkaistu  livelevy Ja tapahtui niinä päivinä, jota painettiin ainoastaan 14 000 kappaletta sekä toinen studioalbumi, Joutsenlaulun ansiosta yli 50 000 kappaletta myynyt Nuorallatanssija, ei sisällä erityisen runsaasti uutta tietoa, mutta tarjoaa joka tapauksessa varsin mielenkiintoista taustoitusta Yön tuonaikaisesta levytystuotannosta. Varsin kiinnostavaan vaiheeseen teoksessa päästään Hakulisen vuonna 1985 ilmestyneen sooloalbumin Vaaleanpunainen majatalo ja Kinsky-yhtyeen vaiheiden läpikäynnin aikana. 1990-luvun alkuvuosina Hakulinen valmistui opettajaksi ja levytti useampia sooloalbumeita. Hakulisen ja Yön solistin Olli Lindholmin välinen yhteistyö jatkui jälleen vuonna 1991 ilmestyneestä albumista Antaa soittaa  lähtien. Olli Lindholmin ensimmäiselle sooloalbumille Voima Hakulinen teki jälleen runsaasti biisejä ja Yön tuotannon osalta hän työsti myös sävellyksiä jälleen vuonna 1999 ilmestyneestä 13. Yö-albumista lähtien. Vuonna 2003 ilmestyneen Rakkaus on lumivalkoinen -albumin nimikappale lukeutuu Hakulisen keskeisimpään Yölle kirjoittamaan klassikkotuotantoon Varieteen suurimpien hittien ja Joutsenlaulun tavoin. Hakulisen myöhäisemmästä soolotuotannostaan tunnetuin yksittäinen biisi lienee melodiassaan Ralph McTellin Streets of Londonia lainaava ja vuonna 1998 julkaistu Hän tanssi kanssa enkeleiden. Vuonna 2012 Hakulinen teki vielä paluun punkrockjuurilleen Jussi Hakulinen Distortion-yhtyeen kanssa. Sen rumpalina vaikutti Yön alkukauden rumpali, suurimman osan 90-luvusta soittamatta ollut Veikko Lehtiranta. Jo vuonna 2009 Hakulinen oli useiden vuosien levytystauon jälkeen aktivoitunut julkaisemalla albumin Tähtipölyä, jonka levytyskokoonpanossa Lehtiranta oli niin ikään ollut mukana. Hakulinen osallistui useisiin Yön suuriin kiertueisiin, joista erityisen onnistunut oli Loisto-albumin tiimoilta toteutettu. Viimeisinä vuosinaan Hakulinen teki runsaasti duokeikkoja ja palasi vielä musiikilisille sylttytehtaalleen Varietee83-yhtyeessä, joka soitti ensisisijaisesti Yön esikoisalbumin tuotantoa raakoina tulkintoina. Hakulisen edesmeno teoksessa käydään läpi varsin nopeasti. Joutsenlaulu -elämäkerta on suururakka ja se luo ansiokkaan henkilökuvan herkästä ja lahjakkaasta, mutta myös jossakin määrin ristiriitaisesta taiteilijasta, jonka parhaat työt ovat lähellä neroutta.