Keskiviikon klassikko:Stonesien balladikappale Beggars Banquetilla

No Expectations on The Rolling Stonesin joulukuussa 1968 ilmestyneellä albumilla Beggars Banquet julkaistu kappale. Alun perin kyseinen biisi ilmestyi silti singlen Street Fighting Man b-puolena samaisen vuoden elokuussa. Toukokuussa 1968 nauhoitettu No Expectations on eräs viimeisistä yhtyeen kappaleista, jonka nauhoituksissa Brian Jones oli täysipainoisesti mukana. Hän vastasi No Expectationsin slidekitaraosuuksista. Mick Jaggerin ja Keith Richardsin kirjoittama kappale on muusikko ja journalisti Bill Jakovitzin mukaan sekä musiikillisesti että lyriikaltaan Stonesien tribuutti Robert Johnsonin Love in Vainin kaltaisille blueskappaleille. Yksinäisyyden metaforasta käy esimerkiksi aseman jättävä juna. Stones levytti Love in Vainistä coverinsa vuosi Beggars Banquetin jälkeen ilmestyneelle albumilleen Let It Bleed. Rolling Stonelle vuonna 1995 antamassaan haastattelussa Mick Jagger muisteli No Expectationsin nauhoitustilannetta. Yhtye oli istunut piirissä lattialla vokalisoiden avoimiin mikkeihin ja kitaroiden. Jaggerin mukaan kyseessä oli viimeinen kerta, kun hän muistaa Brian Jonesin olleen täyspainoisesti mukana tekemisen arvoisessa jutussa. Akustista rytmikitaraa soittanut Keith Richards käytti Jakovitzin mukaan samaa rytmiikkaa myöhemmin kappaleessa You Can’t Always Get What You Want. Charlie Watts soitti clave-rytmiä ja Nicky Hopkins pianollaan koristeellisia käännöksiä.

Tiistain tukeva:Suomirockin instituutiota kronologisesti käsittelevä teos

Pekka Ruissalo:Eppu Normaalista-vuosi vuodelta (Readme)

Pekka Ruissalon Eppu Normaalista-vuosi vuodelta on aihettaan kronologisesti läpikäyvä teos. Sitä varten ei ole tehty ainuttakaan uutta haastattelua. Eppujen perustamista edeltävä aikakausi saa tiiviydestään huolimatta osakseen kiehtovan käsittelyn. Syrjän veljesten Martin ja Pantsen kirjailijavanhempia Kirsi Kunnasta sekä Jaakko Syrjää sivutaan ja veljesten luonteenpiirteet tulevat mainiosti esiin. Eppujen esikoisalbumi Aknepop ilmestyi toukokuussa 1978 ja yhtyeen tiukimman punkvuoden osalta teddyjen ja punkkien välisiin kahnauksiin liittyy myös jossakin määrin uutta tietoa. Niiden vuoksi Eput peruivat loput vuoden 1978 keikoistaan. Keväällä 1979 ilmestynyt Eppujen kakkosalbumi Maximum Jee & Jee saa teoksessa ansaitsemaansa suitsutusta ja se tunnustetaan erääksi yhtyeen parhaista töistä. Originaali basisti ja alkuaikojen keskeinen lyyrikko, tammikuussa 2019 edesmennyt Mikko Saarela erosi yhtyeestä itsenäisyyspäivänä 1979, mutta Eput kiinnittivät uudeksi nelikielisen taitajakseen aikaisemmin ikilegendaarisessa Kollaa kestää -yhtyeessä musisoineen Mikko ”Vaari” Nevalaisen. Kevättalvella 1980 ilmestyneestä ja otsikossaan ja kansi-ideassaan Creedence Clearwater Revivalin heinäkuussa 1970 ilmestynyttä klassikkoalbumia Cosmo’s Factory kunnioittaneesta Eppujen kolmannesta albumista Akun tehdas muodostui myyntimenestys Puhtoinen lähiöni ja Suomi-ilmiö-hitteineen.. Vuosi 1980 oli Epuille tapahtumarikas ja keikkatäyteinen ja mainitun vuoden marraskuussa ilmestyi vielä Mäntässä ja Karhulassa taltioitu tuplalivealbumi Elävänä Euroopassa, jonka otsikko teki niin ikään kunniaa Creedencelle. Eppujen vuoden 1981 pitkäsoitto Cocktail Bar jäi jonkinasteiseksi välityöksi ja samalla viimeiseksi pääosin Mikko Saarelan tekstittämäksi Eppu-albumiksi. Kesäkuussa 1982 ilmestyneellä ja progevaikutteisella albumilla Tie vie sanoitusvastuu siityi Martti Syrjälle. Mainitulle pitkäsoitolle sisältyy klassikkohitti Murheeliisten laulujen maa, mutta myös paljon muuta laadukasta biisistöä, josta mainittakoon albumin nimikappale sekä b-puolen avaava swamp rock-henkinen Vahantajoki.. Vuoden 1983 Eppu-albumi Aku ja köyhät pojat (vrt. Creedence Clearwater Revival:Willy and the Poor Boys) työstettiin Syrjän veljesten kotipaikassa Rantalassa hankalissa olosuhteissa ja ne huomioon ottaen kyseessä on onnistunut ja edeltäjäänsä rockorientoituneempi pitkäsoitto, jolle sisältyy mm. kiistaton klassikko Balladi kaiken turhuudesta. Kesällä 1984 ilmestyneellä seitsemännellä albumillaan Rupisia riimejä, karmeita tarinoita Eput löysivät sen musiikillisen ilmeen, jota yhtye jalosti tuosta eteenpäin. Albumille sisältyvät mm. suurhitit Nyt reppu jupiset riimisi rupiset ja Pimeyden tango sekä upea rakkauslaulu Viides toukokuuta. Elokuussa 1985 ilmestynyt Kahdeksas ihme kohotetaan teoksessa Eppujen laadukkaimmaksi albumiksi .Mainitulle pitkäsoitolle sisältyykin todellinen hittikimara, jonka muodostavat ensimmäinen single Kitara, taivas ja tähdet, Voi kuinka me sinua kaivataan, Vuonna ’85 sekä Vihreän joen rannalla (kauan sitten). Jouluksi 1986 ilmestynyt Valkoinen kupla oli edeltäjiään synkempi levykokonaisuus, mutta sille sisältyvät esimerkiksi suurhtti Joka päivä ja jokaikinen yö sekä todella upea balladikappale Kaikki häipyy on vain nyt. Kesällä 1988 ilmestynyt Imperiumin vastaisku oli edeltäjäänsä rokkaavampi albumi ja sen hitteihin lukeutuvat Pantsen vokalisoima Baarikärpänen sekä ensimmäinen single Afrikka, sarvikuonojen maa. Vaari Nevalainen bassoineen hyvästeli Eppu Normaalin syksyllä 1989 ja uudeksi basistiksi valikoitui Cairossa ja Ilonan viimeisessä lineupissa soittanut Sami Ruusukallio, joka osasi Eppujen biisit muita paremmin. Kesäkuussa 1990 ilmestynyt Historian suurmiehiä jatkoi laadukkaiden Eppu-albumien sarjaa ja sille sisältyy mm. yhtyeen balladituotannon suurimpiin hitteihin lukeutuva Tahroja paperilla sekä niin ikään varsin laadukas ensimmäinen single Sydän tyhjää lyö. Seuraavaa Eppu-pitkäsoittoa Studio Etana saatiin odotella kevääseen 1993. Albumin tunnetuimman kappaleen Hipit rautaa sanoitustyöhön oli ottanut osaa myös Mikko Saarela. Vuonna 1996 ilmestyneestä tuplakokoelmasta Repullinen hittejä muodostui maamme kaikkien aikojen toiseksi myydyin äänite. Saman vuoden syksyllä Eput soittivat sarjan suurmenestyksiksi osoittautuneita keikkoja. Levytystensä osalta yhtye piti sittemmin varsin verkkaista tahtia, sillä Sadan vuoden päästäkin-niminen pitkäsoitto Suolaista sadetta ja Ei sankariainesta hitteineen ilmestyi vasta vuonna 2004 ja sen seuraaja, Eppujen viimeiseksi uutta tuotantoa sisältäväksi studioalbumiksi jäänyt Syvään päähän kolme vuotta myöhemmin. Vuonna 2011 ilmestyi 32:sta kappaleesta koostunut akustinen tuplacd ja triplavinyyli Mutala. Teoksen loppuosa keskittyy käsittelemään esimerkiksi Eppujen viime vuosien suurkonsertteja, joista mainittakoon Ratinan stadionilla elokuussa 2016 soitettu 40-vuotisjuhlakonsertti. Samaisena vuonna valmistui Saku Pollarin ohjaama Eput-dokumenttielokuva, jonka haastateltaviin lukeutui myös yhtyeen ex-basisti Mikko Nevalainen. Lokakuussa 2025 yhtye ilmoitti soittavansa 50-vuotisjuhlavuonnaan viimeiset konserttinsa ensin konserttisaleissa ja kesällä festivaaleillla. Eppu Normaalista vuosi vuodelta on ansiokas dokumentointi maamme kaikkien aikojen suosituimmasta yhtyeestä, jonka tuotantoon sisältyy sekä rockia että poppia.

Maanantain mainio:Petra Garganon perusteellinen elämäkertateos

Petra Gargano:Comeback (Tammi)

Comeback on Tiktak-yhtyeen solistina maineeseen nousseen Petra Garganon perusteellinen elämäkertateos. Kirjassa käsitellään definitiivisesti hänen myös lapsuuttaan, jota väritti muun muassa vanhempien avioero. Koulussa Petra oli perfektionisti. Musiikilliset tiet muiden tulevien Tiktakin muusikoiden kanssa kohtasivat Helsingin bändikoulussa. Yhtyeen uran alusta asti merkittäväksi muodostui manageri Petteri Kokljushkinin osuus. Hänestä Petra esittää elämäkertateoksensa loppupuolella myös melko voimakkaan syytöksen. Tiktakin ensimmäinen keikka ei ollut enempää eikä vähempää kuin Helsingin Olympiastadionilla Puhdas elämä-lapselle konsertissa. Yhtyeen vuonna 1999 ilmestynyt esikoisalbumi Frendit oli jo suurmenestys. Sitä seuranneella ja vuonna 2001 ilmestyneellä kakkospitkäsoitollaan Jotain muuta Tiktak alkoi jo selkeästi löytää syvintä musiikillista olemustaan. Albumin nimikappale sekä Aerosmithin Cryin’:iin verrattu balladi Satuprinsessa edustavat Tehosekoitin-yhtyeen voimakaksikon Matti Mikkolan ja Otto Grundstömin biisituotantoa. Jotain muuta- albumin suuriin hitteihin lukeutuu lisäksi toinen slovari, Edu Kettusen tekstittämä Kyyneleet. Marraskuussa 2003 ilmestyneen Tiktakin kolmannen albumin Ympyrää Petra itse kohottaa yhtyeen laadukkaimmaksi työksi. Mainitun pitkäsoiton huippuhetkiin lukeutuvat etenkin balladiklassikko Tuuleksi taivaanrantaan ja rankka Tänä yönä taivaaseen. Viime hetkellä syntyneestä Heilutaan-biisistä muodostui suosiollisesti Tiktakin tuotannon Paranoid. Vuonna 2005 ilmestynyttä ja Tiktakin joutsenlauluksi jäänyttä albumia Myrskyn edellä Petra pitää kappalemateriaaliltaan hajanaisena kokonaisuutena. Pitkäsoitolle sisältyvät joka tapauksessa esimerkiksi yhtyeen suurimpiin hitteihin lukeutuva avausraita ja samalla ensimmäinen single Sankaritar sekä balladituotantoa vakuuttavasti edustavat Kuka vaan ja Miten onni korjataan. Lyriikoiltaan Myrskyn edellä on kaikkia Tiktakin varhaisempia albumeita selkeästi tummasävyisempi kokonaisuus. Yhtyeen keikkailun osalta erityisen mielenkiintoiseksi osoittautuu sen Yhdysvaltain-kiertuetta käsittelevä osuus. Tiktakin ura päättyi vuonna 2007 soitettuun jäähyväisrundiin. Muutamia paluukeikkoja yhtye soitti kesän 2018 aikana. Petran perfektionismi purkautui Tktakin jälkeisenä unettomuutena ja pakko-oireisena häiriönä. Ensimmäisellä sooloalbumillaan, vuonna 2009 ilmestyneellä pitkäsoitolla Rakas kaupunki Petra pyrki rockorientoituneempaan musiikilliseen ilmaisuun. Vuonna 2013 ilmestynyt kakkossoolo Kaksi pintaa oli tekijänsä mielestä onnistunut, vaikkei siitäkään muodostunut erityisen suurta myyntimenestystä. Petran tuoreimmat sooloalbumit ovat vuosina 2016 ja 2020 ilmestyneet Aikuisten satuja ja Miljoona syytä. Petran osallistuminen Vain elämää -ohjelmaan vuonna 2017 kuvataan hänen elämäkertateoksessaan varsin puhuttelevasti. Musiikin lisäksi kemian maisteriksi valmistunut Gargano on toiminut personal trainerina, sosiaalisen median sisällöntuottajana, yrittäjänä ja puhujana. Huomattavasta definitiivisyydestään huolimatta Garganon elämäkerralla on varsin paljon tarjottavanaan myös Tiktakin ja Petran tuotantoa ainoastaan jossakin määrin diggaavalle.

Sunnuntain extra:Muskan laadukas tuplakokoelma

Muska:Krokotiilirockista kaipuuseen

18. huhtikuuta 2007 EMI:n julkaisemana ilmestynyt Krokotiilirockista kaipuuseen on Muska Babitzinin 32 kappaleesta koostuva tuplakokoelma-albumi. Mainitulle tuplakolle sisältyy kaksi aikaisemmin julkaisematonta kappaletta; sen avaava Kaipuu ja päätöskappale Jää. Tuplakon ensimmäinen levy sisältää ensisijaisesti Muskan 1970-luvun tuotantoa. Mukana ovat mm debyyttisingle Kirjoita postikorttiin, joka edustaa Shocking Bluen originaalituotantoa ja vuonna 1973 ilmestyneeltä esikoisalbumilta löytyvät Johnny B Goode ja Häämuistojen valssi. Vuonna 1977 ilmestyneeltä kakkosalbumilta Tää se päivä on kokoelmalle sisältyvät mm. Buddy Holly and The Cricketsin originaalituotantoa edustava nimikappale sekä Martha and the Vandellas- cover Ota kyytiin. Kokoelman jälkimmäinen albumi käynnistyy Muskan 1990-luvun tuotannon aloittaneella hitillä Pidä kii. Mainitulle vuosikymmenelle sisältyy Muskan tuotannossa useita radiohittejä, kuten vuonna 1993 ilmestyneen Pienet suuret pojat -albumin nimikappale, Laulan pimeää pois sekä Jari ja Mari, joka on suomennos Robert Palmerin 1980-luvun alun hitistä Johnny and Mary. Myös Muskan tuoreempiin levytyksiin sisältyy varsin laadukasta tuotantoa, kuten Anna mulle aikaa sekä Etelän juna. Muska on maamme rocklaulajattarien todellinen pioneeri ja on paikallaan, että hänen tuotannostaan on kasattu laadukas tuplakokoelma.

Lauantain pitkä:Haastattelussa Pelle Miljoona

 Johnnyn katu sai kunnian haastatella Suomipunkin isähahmoa Pelle Miljoonaa  sekä uutuusalbuminsa Kaiho että nostalgisempien aiheiden tiimoilta.

Miten pitkältä ajanjaksolta uuden Kaiho-albumisi kappaleet ovat ja yleiskatsaus koko pitkäsoiton levytysprosessiin?

”BARDI-single äänitettiin Haminassa lähes kaksi vuotta sitten. Albumin muut biisit tipottain kiireettömällä aikataululla. Rumpali Jusan studiossa ei laskettu päiviä, mut biisit sovitettiin ja treenattiin valmiiksi ennen taltiointia.”

Taustaa uutuusalbumisi tiukasti rokkaavalle avausraidalle Wanha Hamina sekä biisille Joku jota rakastaa?

”WANHA HAMINA-biisin tarina vois olla jostain musta-valkoisesta leffasta, joka alkaa 60-luvulta ja päättyy nykyisyyteen. JOKU JOTA RAKASTAA  on mun suosikki. Mielestäni kaunis melodia ja ajaton, universaali teema.”

Millainen on uuden albumisi kappaleiden ja vanhojen klassikkobiisien välinen suhde Pelle Miljoona Bandin tämänhetkisessä keikkasetissä?

”Bändin keikkasetissä on biisejä koko uran varrelta, myös jotain Kaiho-albumilta.”

Onko myös Pelle Miljoona & Pispala Punks aikeissa jatkaa aktiivista keikkailuaan?

”Pispala Punks on tykki! Keikkailemme satunnaisesti: Punk ja Yäk Turus, Pyhtään Kulttuurikeskus, sekä Stadissa.” 

Nimeä kolme ikimuistoista keikkaa koko tähänastisen urasi ajalta pienien perusteluiden kera

”1. Uuden Vuoden aatto Helsingin Kauppatorilla. Muutama aste pakkasta. Diinarit ryysäs lavalle ja alko hajottaa bändin kamoja. Oli pakko paeta stagelta, sujahdin Lainapeitteen alta lavan taakse about metrin levyiselle, jäiselle kiveykselle. Steppailin ku Fakiiri Veltsu, oli hyvää karmaa etten pudonnu Kolera-altaaseen.

2. Roskilde 1981. Soitettiin päälavalla lauantai-aamuna kello 10. Yleisönä sateen pehmittämällä, mutaisella kentällä about 200 suomalaista. Toimittaja Mikko Montonen raportoi Iltalehden lööpissä: Pelle Miljoona Oy räjäytti Roskilden!

3. Neuvostoliiton rundi joskus 1980-luvulla. Lennettiin Tupolevilla, skulattiin kulttuuripalatseissa ja kolhoosissa. Yks suora TV-lähetys, kuus miljoonaa katsojaa. Tulkin piti kääntää biisien tekstit venäjäks ja hyväksyttää ne komsomolin virkailijalla.”

Mainitse kuusi ikuista suosikkirockalbumiasi ja kerro suhteestasi kyseisiin levyihin ja niiden esittäjiin.

”1. Bob Dylan: Highway 61 revisited. 

    Ei yhtään täytebiisiä, svengaava Hammond-soundi ja surrealistiset lyriikat. Like a rolling stone-biisi on klassikkoiden klassikko.

2. The Clash: London Calling!

    Bändi liekeissä!  Punkin ja klassisen rokin harmooninen hegemonia. 

3. Pekka Streng: Magneettimiehen kuolema

    Nuorena nukkuneen artistin herkkyys yhdistettynä Tasavallan Presidentti-bändin, etenkin Jukka Tolosen Gibson 335-kitaran säestämät laulut ovat ugrilaista aarteistoa.

4. The Beatles: Sergeant Pepper´s Lonely Hearts Club Band

    Fab Fourin taiteellinen kliimaksi. Albumi joka ammensi brittiläisen tradition kirkasvetisestä lähteestä. Masterpiecen raidoilla oli hopeareunus, aavistus loisteliaan uran loppusuorasta.

5. Bob Marley & Wailers: Koko tuotanto. Rastaman Vibration all the way! 

6. Hurriganes: Roadrunner. "Stop this building, rocking is too slow!"

Kelasin ekan LP:n (Pelle Miljoona & N.U.S) jälkeen tekeväni toisen albumin, missä olis Hammond-urkuja ja Dylan-vaikutteisia balladeja, sit jatkaa elämääni opettajana jossain maalaiskoulussa. Nyt, about neljänkymmenen albumin jälkeen en enää haaveile maalaiskoulusta ja opettajan ammatista. Ehkä kirjoitan vielä romaanin ja äänitän balladi-albumin, jossa säestän itseäni akustisella kitaralla ja huuliharpulla, myyttisen Woody Guthrien hengessä. Olen jo kaivertanut kitarankanteen Woodyn legendaarisen lauseen: This machine kills fascists!”

Perjantain pohjat:Gary Mooren toinen sooloalbumi

Gary Moore:Corridors of Power

Lokakuussa 1982 Virginin julkaisemana ilmestynyt Corridors of Power on irlantilaiskitaristi, solisti ja biisintekijä Gary Mooren toinen sooloalbumi. Mainitulle pitkäsoitolle sisältyy cover brittirockin keskeisimpiin edustajiin lukeutuvan Free- yhtyeen klassikkotuotantoa edustavasta kappaleesta Wishing Well. Biisissä End of the World Mooren kanssa duetoi Creamin basisti/solisti Jack Bruce. Mooren ja Brucen musiikillinen yhteistyö tuli jatkumaan vuoden 1993 aikana projektissa Baker Bruce Moore. Corridors of Powerin nauhoituksiin ottivat lisäksi osaa Deep Purplen rumpaliksi ensisijaisesti identifioituva Ian Paice, Whitesnaken basisti Neil Murray, kosketinsoittajat Tommy Eyre ja Don Airey, rumpali Bobby Chouinard, basisti Mo Foster sekä taustavokalistina Uriah Heepissä vaikuttanut John Sloman. Corridors of Powerin ensimmäisen, 25 000 kappaleen vinyylipainoksen bonuksena oli kolmesta kappaleesta koostuva live-ep. Sen nauhoitukset oli taltioitu Lontoon Marqueella 25. elokuuta 1982. Japanilainen rockvokalisti Mari Hamada levytti 80-luvun puolivälissä ilmestyneelle albumilleen Rainbow Dream coverinsa Corridors of Powerin tuotantoon lukeutuvasta kappaleesta Love Can Make a Fool of You nimellä Love, Love, Love. Bluesvaikutteisempi näkemys mainitusta biisistä ilmestyi Gary Mooren postuumisti julkaistulla albumilla How Blue Can You Get. Yhdysvaltalaiskitaristi Jeff Kollmanin vuonna 2012 ilmestyneen albumin Silence in the Corridor nimikappale on tribuutti Moorelle. Vuonna 2002 Corridors of Powerista julkaistiin perusalbumin lisäksi kolme bonuskappaletta sisältävä remasteroitu versio. Brittilistalla albumin paras sijoitus oli 30., mutta Billboardilla pitkäsoitto joutui tyytymään sijaan 149.

Torstain terävä:Duffyn menestyksekäs esikoisalbumi

Kolmas maaliskuuta 2008 Britanniassa A&M Recordsin ja Yhdysvalloissa Mercury Recordsin julkaisemana ilmestynyt Rockferry on walesilaisartisti Duffyn esikoispitkäsoitto. Albumin työstäminen kesti neljä vuotta ja sen tiimoilta Duffy työskenteli useiden kirjoittajien ja tuottajien, kuten Bernard Butlerin, Steve Bookerin, Jimmy Hogartin ja Eg Whiten kanssa. Musiikillisesti Rockferry on ensisijaisesti soulalbumi ja se koostuu balladeista, sentimentaalisista rakkauslauluista sekä nopeatempoisista kappaleista, jotka tyylillisesti muistuttavat 1960-luvun popmusiikkia. Musiikkijournalistit suhtautuivat albumiin myönteisesti. Kehuja osakseen saivat albumin musiikillinen ja lyriikallinen syvyys ja ajoittainen tummasävyisyys, Duffyn laulusuoritukset sekä lämpimän soundin luoneet albumin instrumentaatio ja tuotanto. Kriitikot vertasivat Duffyn työtä Rockferryllä myönteisesti Dusty Springfieldiin ja Duffyn aikalaisartisteista Amy Winehouseen. Kaupallisesta aspektista tarkasteltuna Rockferrystä muodostui menestyksekäs. Maailmanlaajuisesti se oli ilmestymisvuotensa neljänneksi myydyin albumi ja Britanniassa kaikista myydyin.Vielä tarkalleen vuosi ilmestymisensä jälkeen Rockferry oli Britannian albumilistalla viiden suosituimman joukossa. Suurimman osan listaviikoistaan Rockferry oli ollut top tenissä ja niistä huomattavan osan kolmen suosituimman joukossa. Vuonna 2010 albumi rankattiin Britanniassa 2000-luvulla 22:ksi parhaiten myyneeksi pitkäsoitoksi. Julkaisunsa jälkeen albumi on vastaanottanut monia palkintoja ja tullut muun muassa valituksi vuoden parhaaksi poplaulualbumiksi vuoden 2009 seremoniassa. Vuoden 2009 Brit Awardseissa Duffy vastaanotti kolme palkintoa työstään Rockferryllä. Niiden joukossa oli mm. paras brittiläinen albumi, josta Eg White vastaanotti tuottajan palkinnon. Rockferry oli myös niiden kymmenen albumin joukossa, jotka Brit Awards oli vuonna 2010 nimennyt ehdokkaiksi parhaiksi brittiläisiksi albumeiksi viimeisten 30 vuoden ajalta. Singleformaatissa Rockferryltä julkaistiin jopa viisi kappaletta. Niistä ensimmäisenä ilmestyi Duffyn eurooppalaiselle musiikkiteollisuudelle esitellyt albumin nimikappale. Kansainvälisesti toisena singlenä julkaistusta kappaleesta Mercy muodostui kansainvälinen menestys. Se nousi listakärkeen yli 12:ssa maassa ja kappaleesta muodostui Britanniassa ilmestymisvuotensa kolmanneksi myydyin single. Kolmannesta singlestä Warwick Avenue muodostui niin ikään mernestyksekäs. Neljäntenä singlenä albumilta julkaistiin Stepping Stone ja viimeisenä Rain on Your Parade. Mainittua singleä seurasi pian, eli 24. marraskuuta 2008 ilmestynyt Deluxe Edition-versio.Sen jälkimmäinen cd koostui seitsemästä kappaleesta mukaan lukien tuorein singlebiisi, joka ei ollut sisältynyt albumin orginaalille, kymmenestä kappaleesta koostuvalle versiolle.