Maanantain mainio:Emerson Lake and Palmerin ensimmäinen livelevy

Emerson Lake and Palmer:Pictures at an Exhibition

Marraskuussa 1971 Island Recordsin julkaisemana ilmestynyt Pictures at an Exhibition on brittiläisen progressiivisen rockyhtyeen Emerson Lake and Palmerin livealbumi ja samalla kolmas levy. Sillä yhtye esittää sovituksensa Modest Mussorskyn samannimisestä sävellyksestä. Nauhoitus on tehty Newcastlen City Hallissa 26. maaliskuuta 1971. Keith Emerson oli todentanut kyseisen sävelteoksen orkesteriesityksen useita vuosia aikaisemmin ja halusi työstää siitä sovituksen. Greg Lake ja Carl Palmer hyväksyivät Emersonin idean. Brittilistalla Pictures at an Exhibition saavutti kolmannen sijan ja Billboardin listalla albumi nousi kymmeneenneksi. Vuonna 2001 Pictures at an Exhibitionista julkaistiin remasteroitu versio, joka sisälsi lisäksi kappaleesta nauhoitetun studioversion. Levyn avaava urkusoolo Promenade on soitettu Newcastle City Halliin vuonna 1928 sijoitetulla Harrison & Harrison pilliurulla. Sen sijaintipaikka oli lavan yläpuolella terassilla, jota käytettiin kuorojen esityksissä. Carl Palmerin rumpuosuus yhdisti kyseisen kappaleen lopun sitä seuranneeseen koko trion soittamaan instrumentaaliin The Gnome. Palmerin osuuden aikana Emerson riensi takaisin lavalle. Managentin kanssa ilmenneiden konfliktien vuoksi Pictures at an Exhibition julkaistiin vasta Emerson Lake and Palmerin toisen ja menestyksekkääksi osoittautuneen studioalbumin Tarkuksen jälkeen. Tuolloinkin se ilmestyi mid price-hintaisena albumina. Island Records pelkäsi nimittäin huonoja myyntilukuja ja olisi alun perin halunnut julkaista ELP:n konserttilevyn klassiseen musiikkiin erikoistuneen levy-yhtiön kautta. Yhdeksäs joulukuuta 1970 Lyceum Theatressa soitetusta Emerson Lake and Palmerin konsertista kuvattiin video, jota esitettiin elokuvateattereissa pienessä mittakaavassa vuonna 1973. Dolby Surround Soundin sisältänyt dvd-versio konsertista julkaistiin vuonna 2000. Pictures at an Exhibitionin kansi on William Neilin käsialaa. Siinä nähdyt maalaukset ovat myöhemmin olleet nähtävillä Lontoon Hammersmith Town Hallissa. Emerson Lake and Palmerin sovituksessa Pictures at an Exhibitionista kuullaan ainoastaan neljää Mussorskyn originaaliesityksen kymmenestä kappaleesta. Konsertissa teos esitettiin yhtenä jatkuvana kappaleena, jossa yhtyeen säveltämät osuudet täydensivät Mussorskyn originaaleja teemoja.

Sunnuntain extra:Vakuuttava Pauli Hanhiniemen Perunateatteri

Pauli Hanhiniemen Perunateatteri on kuluvan syksyn aikana aktivoitunut 20 vuoden tauon jälkeen keikkailunsa osalta ja yhtyeen yhdeksän esiintymistä kattaneen kiertueen pysähdyspaikkana oli Joensuun Kerubi. Setti alkoi lupaavasti viimeisimmän albumin Kaikki rakkaudesta tuotantoon lukeutuvalla biisillä Suudellaan. Seuraavana soitettu Määränpää oli jo keikan ensimmäinen täysosuma. Vieraslista jatkoi keikkaa laadukkaasti ja On kun ois syksy oli setin ensimmäinen slovarimpaa tuotantoa edustanut poiminta. Seinä-Joen vakuuttavan rokkauksen jälkeen Yksinkertaista oli eräs setin harvoista ja valituista balladihelmistä. Sitä seurasi kolmen lähes erinomaisen rockpalan, eli Heitteille, Kiitti hei ja Moottorisaha ja 100A muodostanut jakso. Niistä keskeisimmän taustoja Hanhiniemi valotti hauskalla välispiikillä. Tulkintojensa lisäksi Pauli vakuutti tässä vaiheessa myös huuliharpistina. Sano mulle jotakin ja Rakkaus on rauhoittivat tyylitajuisesti keikan kaarta ja varsinaisen setin päättivät tarttuva Perso elämälle ja Perunateatterin keskeiseen klassikkotuotantoon lukeutuva Joki. Encoreiden aluksi tarjoiltiin upea balladi Ois ollu hyvä tajuta, jota seurasivat aina vaikuttava Siipeen jos sain, veikeä Liverpool ja koko konsertin päätteeksi pitkä ja mainiota jamittelua tarjonnut näkemys Perunateatterin tuotannon kaikkien aikojen ensimmäisestä kappaleesta Pidetään sadetta. Kitaristit Pasi Hiidenniemi ja Tommi Laine, rumpali Mika Hiironniemi ja basisti Samuli Happo olivat kaikki mainiossa soittovireessä. Mikäli keikka jäisi viimeiseksi Perunateatterilta todentamakseni, jäisi siitä varsin hyvä ja vaikuttunut mieli.

Pauli Hanhiniemen Perunateatteri Kerubissa 31. lokakuuta 2026.

Lauantain pitkä:Jefferson Airplanen ensimmäinen livealbumi

Jefferson Airplane:Bless Its Pointed Little Head

Helmikuussa 1969 ilmestynyt Bless Its Pointed Little Head on Jefferson Airplanen ensimmäinen livealbumi, jonka nauhoitukset ovat edellisen vuoden syksyltä sekä Fillmore Eastistä että Westistä albumin Crown of Creation tiimoilta tehdyltä kiertueelta. Maaliskuussa 1969 albumi saavutti Billboardin listalla parhaan sijoituksensa, joka oli seitsemäntenätoista. Bless It Pointed Headin kappaleet ovat covereita sekä biisejä, jotka on alun perin julkaistu Jefferson Airplanen kahdella ensimmäisellä albumilla; vuosina 1966 ja 1967 ilmestyneillä pitkäsoitoilla Jefferson Airplane Takes Off ja Surrealistic Pillow. Bless Its Pointed Little Headin cd-version bonuskappaleina on useita biisejä, joiden originaalit studioversiot ilmestyivät albumilla After Bathing at the Baxters. Covereista Fat Angel on Donovanin vuonna 1966 kirjoittama. Mainitussa kappaleessa Marty Balin soitti bassoa, mikä mahdollisti Jack Casadyn siirtymisen kitaran varteen. Fred Neilin The Other Side of This Lifen on uskottu lukeutuneen Jefferson Airplanen keikkasettiin jo yhtyeen ensimmäisessä konsertissa Matrixissa elokuussa 1965. Rock Me Babyssä Jorma Kaukonen toi esiin bluesjuuriaan. Kyseistä traditionaalia Jefferson Airplane oli soittanut jo vuoden 1966 aikana. Bless It Pointed Little Headin päätöskappale Bear Melt oli kehittynyt pitkästä instrumentaalijamista nimeltä Thing. Se oli kehittynyt vuosien aikana ja sisälsi nyt Grace Slickin improvisoidun lauluintron. Toukokuussa 1968 ilmestyneellä albumilla Live at the Fillmore East Thingistä on mukana versio, joka ei sisällä Slickin vokaali-introa. Monet Bless Its Pointed Little Headillä ilmestyneet versiot olivat originaaleja studio-ottojaan pidempiä, tempoltaan nopeampia ja sisälsivät lisäksi improvisaatio-osuuksia. Hittisingleistä White Rabbit ei sisälly Bless Its Pointed Little Headille, mutta Somebody to Lovesta sitä vastoin kuullaan voimakkaasti sovitettu näkemys. Yhtyeen studioalbumeihin verrattaessa Bless Its Pointed Little Head paljasti yhtyeen livesoundin fokuksen olleen toisaalla. Vaikka albumi vastaanotti ristiriitaisia arvioita, yhtyeen jäsenet ovat itse pitäneet sitä laadukkaana levynä. Studioversiotaan selkeästi funkhenkisempi näkemys kappaleesta Plastic Fantastic Lover julkaistiin Bless Its Pointed Little Headiltä singleformaatissa. Se saavutti myönteisiä arvioita, mutta ei listasijoitusta. Billboard kuvasi kappaletta raskaaksi rockiksi, Cash Box kehui version lauluosuuksia ja Record World kuvasi Plastic Fantastic Loveria erääksi yhtyeen omista suosikeista.

Perjantain pohjat:U2:n ensimmäinen Britanniassa listakärkeen kohonnut single

19. syyskuuta 1988 Island Recordsin julkaisemana ilmestynyt Desire on ensimmäinen U2:n tupla-albumilta Rattle and Hum poimituista singleistä. Australiassa ja Britanniassa kyseessä oli U2:n tuotannon ensimmäinen listakärkeen kohonnut single. Ykkössijan kappale tavoitti lisäksi Irlannissa, Italiassa ja Kanadassa. Suomen virallisella singlelistalla Desire tavoitti parhaimmillaan toisen sijan. Billboardin singlelistalla Desire oli parhaimmillaan kolmantena ja nousi kaikista singleistä ensimmäisenä samanaikaisesti sekä Modern Rock Tracks että Mainstream Rock Tracks-listojen kärkisijalle. Desiresta työstetyn musiikkivideon ohjauksesta vastasivat Richard Lowenstein ja Lynn-Maree Milburn. Vuoden 1989 Grammy Awardseissa Desire palkittiin parhaana laulettuna rockesityksenä. U2:n tuotannosta kasatuista kokoelma-albumeista Desire on mukana vuonna 1998 ilmestyneellä koosteella Best of 1980-1990 sekä vuonna 2006 julkaistulla albumilla U218 Singles.

Torstain terävä:Judas Priestin varhaistuotantoon lukeutuva klassikkokappale

Victim of Changes on brittiläisen heavy metal -yhtyeen Judas Priestin tuotantoa edustava kappale, joka julkaistiin sen toisella ja maaliskuussa 1976 ilmestyneellä albumilla Sad Wings of Destiny. PopMattersiin kirjoittaneen Adrian Begrandin mukaan Victim of Changes muutti metallin kehityksen suunnan. Rob Halfordin laulusuoritusta on pidetty eräänä hänen parhaimmistaan ja myös kitaratyöskentelyä on pidetty yhtenä kappaleen huippukohdista. Chicago Tribunen Bob Gendron on ylistänyt kappaleen riffejä. Victim of Changes on kohotettu erääksi Judas Priestin tuotannon klassikoista ja Martin Popoffin laatimalla 500 kaikkien aikojen parhaan heavy metal-kappaleen listalla Victim of Changes sijoittui niinkin korkealle, kuin sijalle 17. Kappale on yhdistelmä kahdesta kappaleesta, jotka ovat Priestin eri solistien käsialaa, eli Priestin perustajajäsenen Al Atkinsin ja kitaristi K. K. Downingin Whiskey Womanista sekä yhtyeen myöhäisemmän solistin Rob Halfordin Red Light Ladystä, jonka Halford kirjoitti edelliselle yhtyeelleen Hiroshimalle. Victim of Changes on päässyt lisäksi mukaan useille Judas Priestin livealbumeille, kuten Unleashed in the East (1979), ’98 Live Meltdown sekä Live in London (2003). Judas Priest demotti Victim of Changesin jo esikoisalbuminsa Rocka Rollan (1974) aikaan, mutta kappale pääsi siis mukaan vasta yhtyeen kakkosalbumille Sad Wings of Destiny. Kappaleesta muodostui eräs Priest-diggareiden ehdottomista suosikeista. Kun Rob Halford jätti Priestin väliaikaisesti, hänen seuraajansa Tim ”Ripper” Owens esitti koelaulutilaisuudessaan Priestin tuotannosta juuri Victim of Changesin ja lisäksi The Ripperin. Van Halen soitti Victim of Changesiä clubeissa uransa alkuvaiheessa ja Al Atkins nauhoitti kyseisen biisin vuonna 1998 ilmestyneelle samannimiselle sooloalbumilleen.

Keskiviikon klassikko:Fleetwood Macin ainoa listaykkössingle Britanniassa

Albatross on englantilaisyhtye Fleetwood Macin levyttämä kitarainstrumentaali, joka julkaistiin singleformaatissa marraskuussa 1968. Bändin kitaristin Peter Greenin sävellystuotantoa edustava kappale on päässyt lisäksi mukaan Britanniassa ja Yhdysvalloissa ilmestyneille Fleetwood Macin kokoelma-albumeille The Pious Bird of Good Omen ja English Rose. Santon ja Johnnyn vuonna 1959 levyttämän instrumentaalikappaleen Sleep Walk on mainittu inspiroineen Greeniä kirjoittamaan Albatrossin. Lisäksi kappale muistuttaa Chuck Berryn vuonna 1957 levyttämää instrumentaalia Deep Feeling, joka itsessään on johdannainen Andy Kirkin ja hänen yhtyeensä 12 Clouds of Joy kappaleesta Floyd's Guitar Blues. Mainitun yhtyeen kitaristina vaikutti Floyd Smith. Celminsin vuonna 1998 ilmestyneen Greenin biografian mukaan varhaisena inspiraation lähteenä Albatrossille olivat olleet erään Eric Claptonin soolon nuotit, jotka Green soitti hitaammin. Albatross koostuu neljästä soinnusta, Mick Fleetwoodin lautaset imitoivat aaltoja Greenin soittaessa kappaleeseen unenomaisen soolon. Green oli työskennellyt Albatrossin parissa jo jonkin aikaa ennen kuin tuossa vaiheessa 18-vuotias kitaristi Danny Kirwan täydensi Fleetwood Macin kokoonpanon. Greenille oli tuottanut vaikeuksia selvittää sitä kokonaiskuvaa, jota hän kyseiseltä kappaleelta toivoi. Kirwanin avustuksella Green viimeisteli Albatrossin ja kappale levytettiin ainoastaan kaksi kuukautta Kirwanin Fleetwood Maciin liittymisen jälkeen. Jeremy Spencer ei osallistunut Albatrossin levytykseen, mutta hänen käsialaansa oleva ja niinikään instrumentaalikappale Jigsaw Puzzle Blues julkaistiin singlen kakkospuolella useimpien maiden singlejulkaisuissa. Sittemmin Albatross on julkaistu useita kertoja uudelleen useiden eri b-puolien kera. Runoilija Coleridgen runossa Rime of an Ancient Mariner esiintynyt Albatross inspiroi Greeniä osaltaan mainitun kappaleen kirjoittamisessa. Se on myös eräs niistä harvoista Peter Greenin aikaisen Fleetwood Macin kappaleista, joka on päässyt mukaan yhtyeen myöhäisemmille Best of ja Greatest Hits-tyyppisille kokoelmille. Ainoana Fleetwood Macin kappaleista se on ollut inspiraation lähteenä Beatlesin tuotannolle ja tarkemmin sanottuna Abbey Road-albumilla ilmestyneelle kappaleelle Sun King. Brittilistalla Albatrossista muodostui Fleetwood Macin ainoa listakärkeen kohonnut single. Se oli ykkösenä viikon ajan tammikuussa 1969. Huhtikuussa 1973 Albatross julkaistiin Britanniassa uudelleen osana CBS Recordsin Hall of Fame Hits- sarjaa. Tälläkin kertaa kappale ylsi listan kakkossijalle. Vuoteen 2019 mennessä Albatrossia oli myyty Briteissä yli 900 000 kappaletta.

Tiistain tukeva:1990-luvun puolivälissä ilmestynyt Albert Järvisen tuplakokoelma

Albert Järvinen:Aspects of Albert Järvinen

1990-luvun puolivälissä Polarvoxin julkaisemana ilmestynyt Aspects of Albert Järvinen on Albert Järvisen tuotannosta koostuva ja 32 kappaletta sisältävä triplacd, jonka viimeinen levy tosin sisältää Timo Ukkolan Albertista työstämän haastattelun. Tuplacd:n iäkkäintä tuotantoa edustavat Say Mama Hurriganesin esikoisalbumilta Rock and Roll All Night Long ja Roadrunnerin nimikappale sekä itseoikeutettu Get On. Aspectsilla julkaistut muut Hurriganesin tuotantoon lukeutuvat kappaleet edustavat sitä vastoin Flashbackslidersin, eli Albertila vahvistetun Backslidersin levyttämiä versioita. Niihin lukeutuvat Little Richardin originaalituotantoa edustava ja Hurriganesin levytyksenä Roadrunnerilla julkaistu Slippin’ and Slidin, samaisen kotimaisen rockin merkkipaalun tuotantoon alun perin lukeutuva Mr X sekä merkityksellistä paluuta Hurriganesille osoittaneen 10/80-albumin tuotantoon lukeutuva Let’s Go Rocking Tonight, joka on lisäksi Flashbackslidersin albumin nimikappale. Aspectsille ovat Flashbackslidersin tuotannosta päätyneet lisäksi alun perin Ile Kallion aikaa Hurriganesissa edustaneet ja Crazy Days -albumille levytetyt Chinatown, I’m Talkin’ Bout You ja Bye Bye Birdie. Albertin vuonna 1974 ilmestyneen esikoissooloalbumin Ride On osuus Aspectsilla on melko runsas. Mainitulta pitkäsoitolta mukana ovat sen avaava Little Feat-cover Teenage Nervous Breakdown, Dave Lindholmin vokalisoima Goin’ to Louisiana, upeasti instrumentaaliversiona toteutettu The Train Kept a-Rollin’ sekä kunnianhimoista tuotantoa edustava Whorehouse Queen. Royalsin tuotannosta mukana ovat itseoikeutettu High esikoisalbumilta Spring ’76, Kings of Power kakkoslevyltä Out sekä Royals Liveltä coverit Fire ja I Got You (I Feel Good), joiden originaaliversioista ovat vastanneet The Jimi Hendrix Experience ja James Brown. Mama Keep Your Big Mouth Shut on alkuaan singleformatissa vuonna 1978 ilmestynyt The PrettyThings-cover, jossa solistina vaikutti Timo Kojo ja Countdown vuonna 1984 Motörheadin johtohahmon Lemmy Kilmisterin kanssa työstetty ja melko harvinainen maxisingle. Aspectsille sisältyy Järvisen lisäksi Cisse Häkkisestä, Mato Valtosesta ja Twist Twist Erkinharjusta koostuneen Bad Boys Club-ryhmän vuonna 1987 nauhoittaman singlen Ragin’ On/Singing the Memory molemmat puolet. Vuonna 1988 ilmestyneen Järvisen kakkossooloalbumin Braindamage-Or Still Alive osuus on niin ikään merkittävä. Mainitulta albumilta mukana ovat nimittäin sen avaava Little Featin Let It Roll, nimikappale, rocklataukset Jeanie Jeanie Jeanie ja alun perin Mick Abrahamsin soolotuotantoa edustava It’s Only Love, joissa solisteina kuultiin Tommi Läntistä ja Havana Blackin Hannu "Guts" Leideniä, William Clarken huuliharpismin dominoima Mr Clarke, Albert Kingin harvinaislaatuinen vierailu Don’t Lie to Me sekä Jim Pembroken käsialaa oleva Song for the Sons. Rock N’ Roll Hootchie Koo on Albert Järvinen Bronxin maxisinglen paraatipuoli vuodelta 1989 ja The Tribe sekä Rise of the Kantele edustavat vuonna 1991 ilmestyneen ja Albertin edemenon jälkeen viimeistellyn albumin Mirror Tower tuotantoa.