torstai 10. heinäkuuta 2025

Lauantain pitkä:Vuonna 1979 perustettu ja paluun tehnyt brittiläinen uuden aallon yhtye

 A Flock of Seagulls on vuonna 1979 Liverpoolissa perustettu brittiläinen uuden aallon yhtye. Sen tunnetuimman kokoonpanon muodostivat Mike Score, Ali Score, Frank Maudsley ja Paul Reynolds. A Flock of Seagullsin suosion huippuvaihe ajoittui 1980-luvun alkuvuosiin. Yhtyeen suurimpiin hitteihin lukeutuvat vuonna 1982 ilmestyneet singlet I Ran (So Far Away), Space Age Love Song ja Wishing (I Had a Photograph of You) sekä vuonna 1984 ilmestynyt The More You Live, The More You Love. I Ran (So Far Awaysta) työstetty musiikkivideo saavutti rotaatiota MTV:llä toisen britti-invaasion aikaan. Vuonna 2018 A Flock of Seagullsin originaali lineup kokosi rivinsä ja nauhoitti albumin Ascension Prague Philharmonic Orchestran kanssa. Vuonna 2021 yhtye työsti albumin String Theory samaisen orkesterin kanssa. A Flock of Seagullsin perustajajäseniin lukeutuivat Mike ja Ali Score sekä Frank Maudsley. Mike vastasi syntetisaattorista, Frank bassosta ja Ali rummuista. Kuudesta kitaristikokelaasta valituksi tuli Willie Woo. Tämä toi mukanaan Mark Edmondsonin, joka otti Alin paikan yhtyeen rumpalina. Mark Edmondson lähti ja Ali teki paluun yhtyeeseen. Pian tämän jälkeen Woo lähti ja hänen paikkansa otti Paul Reynolds, joka oli Mark Edmondsonin 17-vuotias ystävä. Alun perin yhtyeellä ei ollut leadvokalistia. Mike oli kappaleiden säveltäjä ja niinpä hän lauloi kappaleet näyttääkseen, miltä niiden tulisi hänen mielestään kuulostaa. Frank ehdotti Mikea yhtyeen solistiksi. Tämä oli aluksi vastahakoinen tehtävään, mutta suostui lopulta ottamaan pestin vastaan. A Flock of Seagulls aloitti keikkailunsa paikallisissa clubeissa ja solmi lopulta levytyssopimuksensa Jive Recordsin kanssa. Yhtyeen ensimmäinen single, Talking, oli Bill Nelsonin tuottama ja siitä muodostui Britanniassa jonkinasteinen hitti. Vuonna 1982 ilmestyi A Flock of Seagullsin toinen single Telecommunication, jonka tuotannosta Nelson niin ikään vastasi. Mainitusta biisistä muodostui clubitasolla edeltäjäänsä suurempi menestys. Yhtyeen kolmas levyjulkaisu oli ep Modern Love is Automatic. Se julkaistiin Yhdysvalloissa ja ep:lle sisältyivät sekä Telecommunication että I Ran (So Far Away), joista jälkimmäisestä muodostui yhtyeen suurin hitti ja sen matalalla budjetilla työstetystä musiikkivideosta muodostui MTV:llä varsin suosittu. A Flock of Seagullsin nimeä kantava esikoisalbumi ilmestyi vuonna 1982. Siitä muodostui menestys sekä ostavan yleisön että kriitikoiden keskuudessa. Albumi nousi Australiassa listakärkeen ja oli top tenissä Yhdysvalloissa ja Uudessa Seelannissa.  A Flock of Seagullsin esikoisalbumi edusti tyylillisesti uutta aaltoa ja siihen vaikuttivat syntikkapop, postpunk sekä uusromantiikka. Loppuvuodesta 1982 A Flock of Seagulls saavutti viimein suosiota kotimaassaan, kun yhtyeen single Wishing (I Had a Photograph of You) nousi top teniin. Kappale oli saanut ideansa lyhyestä romanssista, joka solisti Mike Scorella oli ollut tyttöön yhtyeen Yhdysvaltain-kiertueen aikana. Vuoden 1983 alkajaisiksi A Flock of Seagulls esiintyi MTV:n New Year's Eve Ballissa. Tässä vaiheessa single Space Age Love Song kapusi listoilla Yhdysvalloissa seuraten I Ran (So Far Awayn menestystä. Huhtikuun lopussa 1983 ilmestyi yhtyeen toinen albumi Listen. Mainitun vuoden aikana A Flock of Seagulls saavutti edelleen suosiota sekä ostavan yleisön että kriitikoiden keskuudessa. AllMusicin Tom Demalon kehui singlehitin lisäksi albumin kappaleita Nightmares ja Transfer Affection. Toukokuussa 1983 A Flock of Seagulls konsertoi US Festivaalilla San Bernardinossa ja heinäkuussa Holleder Memorial Stadiumilla Rochesterissa, New Yorkissa. Kakkosalbumi Listeniltä julkaistiin vuoden 1983 aikana vielä kolme singleä, mutta ne menestyivät ainoastaan kohtuullisesti. Seuraavalla albumillaan Story of a Young Heart A Flock of Seagulls muutti tyyliään. Kyseessä on konseptialbumi, jossa käsitellään esimerkiksi itsemurhan ja sydämensärkymisen teemoja. Steve Lovelin tuottaman albumin lyriikat olivat Mike Scoren käsialaa. Hänen ystävänsä oli päätynyt itsemurhaan. Albumin kappaleista Remember David oli kirjoitettu hänen sairastuneen ystävänsä kunniaksi. Yhtyeen kunnianhimosta huolimatta Story of a Young Heart ei ollut A Flock of Seagullsin esikoisalbumin veroinen menestys. Albumilta poimituista singleistä The More You Live The More You Love ja Never Again (The Dancer) nousivat top 40:ään sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa, mutta Remember David oli vaatimattomampi menestys. Albumin tiimoilta tehdyllä kiertueella kitaristi Paul Reynoldsin huumeongelmat johtivat hänen eroamisestaan yhtyeestä kesken kiertueen. Reynoldin lähtö oli menetys A Flock of Seagullsille. Hänen paikkansa otti Classic Nouveauxissa soittanut Gary Steadman ja lisäksi A Flock of Seagullsin kokoonpanoa täydennettiin kosketinsoittaja Chris Chryssaphisilla. Mainittu yhtyeen lineup työsti albumin Dream Come True, joka ilmestyi Britanniassa vuonna 1985 ja Yhdysvalloissa seuraavana vuonna. Albumista muodostui pettymys  kaupallisesti ja se vastaanotti lisäksi negatiivisia arvioita. A Flock of Seagulls lopettikin siltä erää toimintansa vuoden 1986 aikana. Vuonna 1988 Mike Score muodosti uuden yhtyeen paikallisten philadelphialaisten muusikoiden kanssa. Seuraavana vuonna lineupilta ilmestyi single Magic. Vuonna 1994 vuorossa oli uusi yhtye Ed Bernerin, A.J. Mazzettin ja Dean Pichetten kanssa. Se työsti albumin The Light at the End of the World. Se ilmestyi ainoastaan Yhdysvalloissa vuonna 1995. Albumi ei menestynyt eikä saavuttanut myönteisiä arvioita. Scoren itsensä mukaan kyseessä oli yritys tuoda yhtye grungeaikaan. Vuonna 1998 Score muodosti uuden yhtyeen Joe Rodriguezin, Darryl Sonsin ja Rob Wrightin kanssa. Vuonna 1999 yhtye nauhoitti coverinsa Madonnan kappaleesta This Used to Be My Playground, joka julkastiin seuraavana vuonna ilmestyneellä Madonnalle työstetyllä tribuuttialbumilla The World's Greatest 80s Tribute. Marraskuussa 2003 yhtyeen originaali lineup teki yhden paluuesiintymisen VH1:n sarjassa The Bands Reunited. Syyskuuhun 2004 ajoittui kiertue Yhdysvalloissa. Vuonna 2013 Mike Score siirtyi soolouralleen ja julkaisi singlet All I Wanna Do ja Someone Like You. Vuonna 2016 Kevin Rankin otti rumpalina Michael Brahmin paikan. Joulukuussa 2017 kanadalaishtye Spoonsin Gordon Deppe otti Joe Rodriguezin paikan. Vuonna 2018 A Flock of Seagullsin neljä originaalijäsentä kokosivat rivinsä ja nauhoittivat albumin Ascension. Heinäkuussa 2018 ilmestynyt pitkäsoitto saavutti myönteiset arviot ja sen ilmestymisen jälkeen Mike Score ilmaisi kiinnostuksensa tehdä kiertue yhtyeen originaalin lineupin kanssa. Vuonna 2019 A Flock of Seagullsin originaalijäsenet kokoontuivat jälleen ja nauhoittivat albumin Inflight (The Extended Essentials). 12. heinäkuuta 2019 ilmestynyt albumi sisälsi pidennettyjä versioita joistakin yhtyeen suurimmista hiteistä. Samana vuonna Classic Popille antamassaan haastattelussa Mike Score kertoi olevansa työstämässä sooloalbumiaan Space Boy. Mainittua pitkäsoittoa ei kuitenkaan ole toistaiseksi julkaistu. Vuonna 2021 A Flock of Seagulls ilmoitti julkaisevansa uuden orkesterin kanssa työstetyn albumin String Theory. Se ilmestyi elokuussa 2021 ja edellisessä kuussa julkaistiin seitsemänä eri versiona single Say You Love Me, jonka musiikkivideo ilmestyi Youtubessa. Yhdeksäs elokuuta 2024 yhtye ilmoitti julkaisevansa ensimmäisen uudesta tuotannosta koostuvan albuminsa sitten The Light at the End of the Worldin. Uutta singleä Some Dreams seurasi samaisen vuoden joulukuussa  samanniminen albumi, joka on järjestyksessään yhtyeen kuudes studiolevy. A Flock of Seagullsin nykyisen lineupin muodostavat solisti Mike Score, basisti Pando, The Spoonsin kitaristi Gordon Deppe sekä rumpali Kevin Rankin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti