Lauantain pitkä.Eräs amerikkalaisista menestysyhtyeistä 70-luvun lopusta lähtien

Styx on Chicagossa vuonna 1972 perustettu rockyhtye. Se on tullut tunnetuksi 70- luvun lopussa ja seuraavan vuosikymmenen alussa julkaistujen pitkäsoittojensa ansiosta. Tyylillisesti Styx on musiikillisilta vaikutteiltaan monipuolinen yhtye. Se yhdistää hardrockelementtejä akustisiin kitaroihin, hyödyntää syntetisaattoreita ja akustista pianoa ja yhtyeen repertuaarista löytyy niin nopeatempoisia kappaleita kuin voimaballadeitakin. Aivan oma lukunsa yhtyeen tuotannossa ovat musiikkiteatterista ammennetut elementit. Styxin pitkäsoitoista viisi peräkkäistä albumia on myynyt moninkertaisesti platinaa ja yhtyeen 16 singlehitistä puolet on ollut top ten –menestyksiä. Kaksosveljet, basisti Chuck ja rumpali John Panozzo perustivat yhtyeen naapurinsa, solistin ja kosketinsoittajan tehtävistä huolehtineen Dennis DeYoungin kanssa Roselandin alueella asuessaan. Yhtyeen, jonka kokoonpanon täydensi kitaristi Tom Nardini, nimeksi valikoitui The Tradewinds. Vuonna 1965 nimeksi vaihtui There Were 4. Vuoteen 1966 mennessä Panozzon veljekset ja DeYoung opiskelivat opettajiksi Chicaco State Collegessa, mutta tekivät myös koulukeikkoja. Vuonna 1969 opiskelijatoveri John Curulewski vaihtui yhtyeen kitaristiksi. Vuonna 1970 yhtyeestä tuli kvintetti toisen kitaristin James Youngin myötä. Vuonna 1972 Western Springissä, Illinoisissa soitetussa konsertissa kykyjenetsijä iski korvansa yhtyeeseen ja tuloksena oli levytyssopimus Wooden Nickel Recordsin kanssa. DeYoungin mukaan yhtyenimeen Styx päädyttiin siksi, ettei kukaan vihannut sitä. Styxin Wooden Nickelille levyttämät neljä pitkäsoittoa yhdistivät suoria hardrockelementtejä proge- ja taiderockvaikutteisiin. Niistä ehkäpä keskeisin oli vuonna 1973 ilmestynyt kolmas pitkäsoitto The Serpent is Rising. Ahkeran keikkailunsa ansiosta Styx saavutti suosiota Chicagon alueella, mutta läpilyönti valtavirran suosioon ei vielä onnistunut. Debyyttialbumilta poimittu The Best Thing nousi sentään Billboardin Hot 100-listalle kuuden viikon ajaksi saavuttaen korkeimmillaan 82. sijan. Kakkosalbumilta poimittu voimaballadi Lady alkoi saavuttaa radiosoittoa, mutta nousi lopulta keväällä 1975 singlelistan kuudenneksi lähes kaksi vuotta julkaisunsa jälkeen. Pitkäsoitto Styx II saavutti pian sen jälkeen kultalevyn. Styx solmi uuden levytyssopimuksen A&M:n kanssa. Vuosikymmenen puolivälissä ilmestynyt pitkäsoitto Equinox sisälsi pikkuhitin Lorelei. Suoranaisesta rockanthemista käynyt Suite Madame Blue saavutti runsaasti soittoa FM-radion AOR-kanavilla. Kitaristi John Curulewski jätti yhtyeen juuri ennen joulukuussa 1975 alkanutta kiertuetta. Hänet korvasi viime hetkellä Tommy Shaw. Hänen osuutensa vuonna 1976 ilmestyneellä pitkäsoitolla Crystal Ball muodostui merkittäväksi. Pitkäsoiton hitit Mademoiselle ja nimikappale olivat molemmat Shawn käsialaa ja hänen leadvokalisoimiaan.

Seitsemäs heinäkuuta 1977 ilmestynyt Styxin seitsemäs pitkäsoitto The Grand Illusion muodostui yhtyeen läpimurroksi. Se myi kolminkertaisesti platinaa. DeYoungin käsialaa ollut Come Sail Away nousi seuraavana vuotena kahdeksanneksi. Radiohiteiksi muodostuivat myös albumin nimiraita sekä Shawn käsialaa ollut Foolin’ Yourself (Angry Young Man). 70-luvun lopussa ja seuraavan vuosikymmenen alussa Styx nautti suurimmasta menestyksestään. Vuonna 1978 ilmestynyt pitkäsoitto Pieces of Eight sisälsi kolme Shawn vokalisoimaa singlemenestystä. Renegade nousi kuudenneksitoista, Blue Collar Man (Long Nights) saavutti sijan 21. Sing for the Dayn jäädessä juuri top 40:än ulkopuolelle. Vuoden 1979 pitkäsoitolta Cornerstone poimittu Shawn käsialaa ollut balladi Babe oli Styxin ensimmäinen listakärkeen noussut single. Miljoonamyyntiin yltänyt pikkulevy saavutti myös Britanniassa kuudennen sijan. Shawn käsialaa ollut Boat on the River oli hitti useissa Euroopan maissa ja Japanissa. Itse pitkäsoitto nousi listakakkoseksi ja Styx voittikin parhaan uuden kappaleen palkinnon vuonna 1980. Cornerstonelta toisena singlenä julkaistu First Time ei noussut listoille Yhdysvalloissa, mutta muodostui suureksi hitiksi Filippiineillä. Styxin tammikuussa 1981 julkaisema konseptialbumi Paradise Theatre muodostui yhtyeen suurimmaksi menestykseksi. Se nousi Billboardin listan kärkeen ja albumilta poimittiin viisi singleä, joista top ten-menestyksiä olivat DeYoungin kolmanneksi noussut Best of Times sekä Shawn yhdeksänneksi noussut Too Much Time on My Hands. Paradise Theatresta muodostui yhtyeen neljäs moninkertaisesti platinaa myynyt pitkäsoitto.  80-luvulla Styxin konsertit avasi Paradise Theatren avauskappale Rockin’ the Paradise.  Styxin seuraava pitkäsoitto, vuonna 1983 ilmestynyt ja DeYoungin johtama Kilroy Was Here jatkoi rockoopperaformaattia. Kyseiseltä pitkäsoitolta poimittiin kaksi Yhdysvalloissa top teniin kohonnutta singleä; syntetisaattoripainotteinen ja kolmanneksi noussut Mr Roboto sekä kuudenneksi noussut voimaballadi Don’t Let It End. Itse pitkäsoitto myi usean edeltäjänsä tavoin platinaa. Keikkakontekstissa albumia esitettiin kunnianhimoisen lavashow’n siivittämänä. Kyseisen konseptialbumin myötä yhtyeen jäsenten väliset luovat ja kilpailevat jännitteet kiristyivät äärimmilleen. Shaw erosi yhtyeestä kyseisen kiertueen päätyttyä. Vuonna 1984 vuorossa oli Styxin uran ensimmäinen livealbumi Caught in the Act. Se sisälsi myös yhden uuden studioraidan Music Time, josta muodostui top ten-menestys. Livealbumina julkaistu konsertti myös kuvattiin ja julkaistiin samannimisenä VHS:llä vuonna 1984 ja DVD-formaatissa vuonna 2007.

Caught in the Act – livelevyn ilmestymisen aikaan Styxin jäsenet kulkivat jo omia teitään. De Young ja Shaw julkaisivat kumpikin useampia sooloalbumeita. Niistä menestyneimpiä olivat kummankin vuonna 1984 ilmestyneet debyyttisoolot Desert Moon ja Girls with Guns. Ensin mainitun nimikappale oli MTV:n rotaatioon päässeine videoineen top ten-hitti ja myös jälkimmäinen top 40-menestys. Myös James Young julkaisi kaksi suhteellisen vähälle huomiolle jäänyttä sooloalbumiaan, joista ensimmäinen, vuonna 1985 ilmestynyt City Slicker oli yhteistyötä Jan Hammerin kanssa. Vuonna 1989 Shaw perusti superyhtye Damn Yankeesin Ted Nugentin, Jack Bladesin ja Michael Cartellonen kanssa. Muut Styxin jäsenet suunnittelivat paluuta uuden vuosikymmenen alkajaisiksi. Yhtyeen uudeksi kitaristiksi saatiin Glen Burdnick. Vuonna 1990 ilmestyneeltä pitkäsoitolta Edge of the Century löytyvä DeYoungin balladi Show Me the Way nousi Adult Contemporary Radion listalla kolmanneksi ja pysytteli top 40:ssä 23 viikon ajan. Kyseisen hitin ansiosta Styx sijoittui top ten-hittejä kolmella eri vuosikymmenellä saavuttaneiden artistien joukkoon. Burtnik osallistui useiden Edge of the Century – pitkäsoiton kappaleiden kirjoittamiseen. Hän oli mukana säveltämässä hittejä Love at First Sight ja Love is the Ritual, joista ensin mainittu nousi Billboardin listalla sijalle 25. Itse pitkäsoitto nousi sijalle 63. ja saavutti kultalevyn. Menestyksestä huolimatta Styxin yli 15-vuotinen suhde A&M Recordsin kanssa päättyi Polygramin ostettua A&M:n. Nimellä Son of Edge työstettyjä demoja lähetettiin eri levy-yhtiöille, mutta grungen nousun myötä yksikään yhtiö ei ollut kiinnostunut sainaamaan Styxiä ja yhtye lopetti toimintansa vuonna 1992. Kahta vuotta myöhemmin DeYoung levytti albumillisen tunnettuja musikaalisävelmiä nimellä 10 on Broadway. Singlebiisiksi valikoitunut On the Street Where You Live saavutti jonkin verran radiosoittoa. Uusi paluu oli vuorossa vuonna 1995 ja tällä kertaa Shaw oli mukana. Greatest Hits – kokoelmalle yhtye levytti uusioversion Ladysta. Rumpali John Panozzo ei kyennyt osallistumaan kyseistä kokoelmaa seuranneelle kiertuelle terveyssyistä. Hän menehtyi vuonna 1996. Todd Sucherman korvasi Panozzon ja vuoden 1996 kiertue Return to Paradise oli menestys. Seuraavana vuotena kiertueelta julkaistiin samanniminen tuplacd, jolla oli mukana myös kolme uutta studioraitaa. Return the Paradisesta muodostui Styxin uuden levy-yhtiön CMC:n ensimmäinen kultalevy. 

Vuonna 1999 vuorossa oli ensimmäinen uusi Styx-albumi lähes vuosikymmeneen; Brave New World. Vaikkei se osoittautunutkaan menestyksekkääksi, saavutti pitkäsoitto myönteisen vastaanoton kriitikoiden taholta. Samaisena vuotena Glen Burtnik palasi Styxiin korvaten Chuck Panozzon basson varressa. Yhtyeen uusi lineup julkaisi useita livelevyjä ja uuden studioalbumin Cyclorama helmikuussa 2003. Kahta vuotta myöhemmin ilmestynyt coveralbumi Big Bang Theory nousi Billboardin listalla top 50:een, mikä oli yhtyeen paras saavutus sitten vuoden 1990. Huhtikuun puolivälissä 2006 Def Leppard ilmoitti 50 konsertista koostuvasta kiertueestaan, jonka lämmittelyesiintyjiksi oli kiinnitetty Styx ja Foreigner. Seuraavana vuotena Styx teki Bostonin kanssa kesäkiertueen Yhdysvalloissa. 12 viikon aikana yhtyeet soittivat 53 konserttia. Seuraavana vuotena vuorossa oli kiertue REO Speedwagonin ja 38 Specialin kanssa. Styxin ja REO Speedwagonin yhteissingle Can’t Stop Rockin’ julkaistiin 23. elokuuta 2009. Kyseinen kiertue jatkui alkuvuoteen 2010 saakka. Toukokuussa 2010 käynnistyneellä Pohjois-Amerikan -kiertueella Styx soitti pääesiintyjänä Foreignerin kanssa Kansasin toimiessa erikoisvieraana. Marraskuussa 2010 Memphisissä soitettu konsertti taltioitiin dvd:tä varten. Kesäkuussa 2011 seurasi viisi konserttia Britanniassa Foreignerin ja Journeyn kanssa. Historiallisessa Orpheumin teatterissa Styx soitti kokonaisuudessaan kaksi klassikkoalbumiaan; The Grand Illusionin ja Pictures of Eightin. Huhtikuussa 2011 Styxin ilmoitettiin osallistuvan Yesin kanssa Progressive US Tourille, joka käynnistyi neljäs heinäkuuta kyseisenä vuotena. Kesällä 2014 vuorossa oli Soundtrack of Summer – kiertue Foreignerin ja Eaglesista tutun Don Felderin kanssa. Vuoden 2015 kesäkiertueellaan Styx lyöttäytyi jälleen yhteen Def Leppardin kanssa. Kolmantena yhtyeenä oli Tesla ja kolmikko soitti ulkoilmakonsertteja pitkin Yhdysvaltoja. Vuonna 2017 Styx ja REO Speedwagon tekivät Yhdysvalloissa kiertueen United We Rock erikoisvieraanaan The Eaglesin Don Felder. 16. kesäkuuta 2017 ilmestyi uusi albumi Mission ja single Gone Gone Gone. Vuonna 2021 ilmestyi albumi  Crash of the Crown. 23. tammikuuta 2019 Styx soitti Las Vegasissa The Mission-albumin kokonaisuudessaan. Yhtyeen lineupia täydensi tuolloin kitaristi Will Evakovich. Hän on tuottanut yhtyeen kaksi viimeisintä albumia ja osallistui Styxin vuoden 2021 kesäkiertueelle. Viides kesäkuuta 2022 Styx pääsi Illinois Rock & Roll Museum Hall of Fameen ja Dennis DeYoung sai samaisen kunnian lisäksi biisintekijänä.