Keskiviikon klassikko:Eräs Judas Priestin kiistattomista merkkialbumeista

Judas Priest:Stained Class

Helmikuussa 1978 ilmestynyt Stained Class on brittiheavyn keskeisimpiin edustajiin lukeutuvan Judas Priestin viides studioalbumi. Kyseessä on ensimmäinen yhtyeen kahdesta pitkäsoitosta, jolla rumpalina kuultiin Les Binksiä. Stained Class muistetaan tummista lyriikoistaan ja teemoistaan. Vaikka pitkäsoittoon liittyy myös negatiivisia seikkoja, on se useammassakin yhteydessä kohotettu Judas Priestin parhaaksi albumiksi ja tärkeimmäksi saavutukseksi. Judas Priestin pitkäsoitoista ainoana Stained Classin biisintekemiseen osallistuivat kaikki yhtyeen viisi jäsentä. Näihin aikoihin Glenn Tiptonista tuli yhtyeen ensisijainen soolokitaristi ja myös keskeisin biisintekijä solisti Rob Halfordin kanssa. K. K. Downingin ainoat soolonäytökset albumilla ovat kappaleessa Savage sekä kakkossoolot raidoilla Beyond the Realms of Death ja Heroes End. Muilla pitkäsoiton kappaleilla sooloilee joko Tipton yksinään tai soolo-osuudet on jaettu hänen ja Downingin kesken. Uusi rumpali Les Binks vastasi säveltäjänä Beyond the Realms of Deathin akustisesta introsta. CBS Recordsin Roslaw Scaybon käsialaa oleva pitkäsoiton kansikuva esitteli Judas Priestin klassisen uuden logon, joka korvasi aikaisemmilta albumeilta tutuksi tulleen goottikirjaimisen logon. Stained Class oli Priestin ensimmäinen Billboardin listalle noussut albumi ja pitkäsoitto saavutti lopulta Yhdysvalloissa kultalevyn. CBS Recordsin myötä albumin tuottajaksi valikoitui Dennis MacKay, joka oli aikaisemmmin tuottanut lähinnä jazz fuusiota edustaneita artisteja ja lisäksi esimerkiksi David Bowieta. MacKayn tehtävänä oli tehdä Priestin materiaalista tiukempaa, lyhyempää ja suorempaa. Stained Classin äänitykset tapahtuivat loka-marraskuussa 1977 Chipping Norton  – studioilla Lontoossa. Kyseessä oli tuohon mennessä Priestin tuotannon raskain pitkäsoitto. Mukana oli enää pieniä vivahteita siitä progressiivisesta rockista, joka oli ollut tunnusomainen piirre Priestin muutamille aikaisemmille albumeille. Stained Classin jälkeen progevaikutteiden voi todeta hävinneen yhtyeen musiikista täysin ja se valitsi tyylilajikseen heavy metallin.

Spooky Tooth – yhtyeen ohjelmistosta poimittu Better By You, Better Than Me oli viime hetken lisäys albumille, jonka kappaleista valtaosa oli sävyltään varsin tummia ja pahaenteisiä. Coverkappale nauhoitettiin erillisessä äänityssessiossa James Guthrien kanssa. Mackay oli nimittäin jo siirtynyt muihin projekteihin. Priestin jäsenet vakuuttuivat Guthrien työskentelystä siinä määrin, että pyysivät häntä seuraavan pitkäsoittonsa Killing Machinen tuottajaksi. Stained Classin kappaleista ainoastaan Beyond the Realms of Deathista muodostui standardi Priestin keikkaohjelmistoon. Vuoteen 2012 mennessä kappale oli soitettu keikkakontekstissa 492 kertaa. Vaikka Rob Halford on esittänyt nimikappale Stained Classin melko usein soolourallaan, on se kuulunut Priestin keikkasettiin ainoastaan kolmesti; kahdesti albumin ilmestymisvuotena 1978 ja kerran vuonna 2005. Pitkäsoiton avauskappaletta Exciter esitettiin vuoden 1979 jälkeen keikalla vasta vuonna 2002. White Heat, Red Hot kuului ahkerasti keikkasettiin vuosien 1978 ja 1980 välillä, mutta ei milloinkaan sen jälkeen. Invader, Saints in Hell ja Heroes End edustavat pitkäsoitolla kappalemateriaalia, jota ei ole koskaan esitetty konserteissa. Cover Better By You, Better Than Me on esitetty yksitoista kertaa ja harvinaisuus Savage kahdeksasti vuoden 1978 alkupuolella. Vuonna 2001 Stained Classista julkaistiin remasteroitu versio, joka sisälsi myös kaksi bonusraitaa. Vuonna 2005 Stained Class saavutti sijan 307. Rock Hard – lehden 500 kaikkien aikojen parhaan rock- ja metallialbumin listalla. Albumin vaikutusta sekä speed- että trashmetalliin pidetään varsin merkittävänä. Lisäksi Stained Class on tunnustettu erääksi New Wave of British Heavy Metallin varhaisimmista edustajista. Yhtyeen kotimaassa Britanniassa Stained Class saavutti hyvän vastaanoton ja siellä se miltei ylitti Priestin edellisen albumin Sin After Sinin myyntiluvut. Yhdysvalloissa albumi sitä vastoin nousi aluksi Billboardin top 200-listan loppupäähän. Priestin synkkäteemainen musiikki ei nimittäin miellyttänyt amerikkalaisyleisöä, jonka raskaamman rockin suosikkeihin lukeutuivat esimerkiksi Led Zeppelin, Aerosmith ja Kiss. Noihin aikoihin Priest oli vielä suhteellisen tuntematon Yhdysvalloissa; olihan yhtye siellä vasta toisella kiertueellaan.