Lauantain pitkä:Eräs rockin kaikkien aikojen konserttitaltioinneista

The Allman Brothers Band:At Fillmore East

At Fillmore East on yhdysvaltalaisen rockyhtyeen The Allman Brothers Bandin ensimmäinen livealbumi ja samalla yhtyeen diskografian kolmas pitkäsoitto. Kyseinen tupla-albumi oli nimensä mukaisesti äänitetty promoottori Bill Grahamin pyörittämässä New Yorkissa sijainneessa Fillmore Eastissä.  Tom Dowdin tuottama pitkäsoitto ilmestyi yhtyeen kotimaassa heinäkuussa 1971 Capricorn Recordsin julkaisemana. Äänitykset olivat tapahtuneet kolmena iltana maaliskuussa 1971 ja The Allman Brothers Bandin näkemyksinä levylle päätyi intensiiisiä jamiversioita esimerkiksi Whipping Postin ja In Memory of Elisabeth Reedin kaltaisista kappaleista. Tulkintojen kattavuudesta kertoo sekin, että originaali tupla-albumi koostui seitsemästä kappaleesta. At Fillmore Eastia voi pitää The Allman Brothers Bandin taiteellisena ja kaupallisena läpimurtona. Joidenkin kriitikoiden mielestä kyseessä on eräs rockin historian laadukkaimmista konserttitaltioinneista. At Fillmore East on myös yleisesti nostettu kaikkien aikojen parhaiden albumien joukkoon ja The Allman Brothers Bandin tuotannon ensimmäinen platinalevy on säilyttänyt asemansa yhtyeen myydyimpänä albumina. Vuonna 2004 kyseinen kulttuurillisesti, historiallisesti tai esteettisesti tärkeä albumi valikoitui kansallisen äänitearkiston valitsemana keskusliiton levystöön.  The Allman Brothers Bandin vuonna 1970 ilmestynyt ja järjestyksessään toinen studioalbumi The Idlewild South ei vielä ollut erityisen suuri menestys, mutta yhtyeen maine alkoi kasvaa sen soittamien livekeikkojen ansiosta. Kyseisenä vuotena yhtye heitti yli 300 keikkaa. Taloudellisessa mielessä musiikin työstäminen alkoi olla kannattavaa vasta seuraavana vuonna, jolloin yhtyen siihenastiset palkat kaksinkertaistuivat. Kitaristi Duane Allman ei ehtinyt kauaa mainituista tienesteistä nauttia, sillä hän menehtyi syksyllä 1971 moottoripyöräonnettomuudessa saamiinsa vammoihin.

The Allman Brothers Band oli debytoinut Fillmore Eastissa joulukuussa 1969 soittaen kolmena iltana Blood, Sweat and Tearsin lämmittelijänä. Seuraavan vuoden tammikuussa The Allman Brothers Band lämmitteli Buddy Guyta ja BB Kingiä San Franciscon Fillmore Westissä ja kuukautta myöhemmin yhtye soitti jälleen Fillmore Eastissa Grateful Deadin kakkosbändinä. Elämänkerturi Alan Paulin mukaan kyseiset konsertit olivat varsin merkittäviä, sillä ne esittelivät The Allman Brothers Bandin laajemmalle, vastaanottavaiselle yleisölle molemmilla rannikoilla. At Fillmore East nauhoitettiin 12. ja 13. maaliskuuta 1971. Kyse oli yhtyeelle tyypillisistä esityksistä ja rumpali Jai Johanny Johanssonin mukaan ne olivat hieman yhtyeen keskivertokeikkoja laadukkaampia. The Allman Brothers Bandin lineupiin kuului tavanomaisesta poiketen kaksi soolokitaristia ja kaksi rumpalia. Niinpä tuottajana toiminut Tom Dowd joutui tekemään etukäteisvalmisteluja vangitakseen levylle kaiken dynamiikan. Huuliharpisti Thom Doucette vieraili kappaleissa Done Somebody Wrong, Stormy Monday ja You Don’t Love Me. Fillmore East suljettiin 27. kesäkuuta ja The Allman Brothers Band kutsuttiin soittamaan kutsukonserttiin, jonka muita esiintyjiä olivat Edgar Winter sekä Country Joe McDonald. Heinäkuun lopussa 2014 ilmestyneen kuuden cd:n boxin The Fillmore East Recordings viimeinen levy koostui The Allman Brothers Bandin Fillmore Eastissa soittamasta jäähyväiskonsertista. At Fillmore East edustaa The Allman Brothers Bandin sähköistä kombinaatiota bluesista, rockista, countrysta ja jazzista. Avauskappale, Blind Willie McTellin käsialaa oleva Statesboro Blues esittelee Duane Allmanin slidekitaratyöskentelyä avoimella E-virityksellä. Tyylillisesti näkemys muistuttaa Taj Mahallin vuoden 1968 versiota, joka oli innoittanut Duanea slidekitaran pariin.

Elmore Jamesin Done Somebody Wrong sisältää Doucetten huuliharppusoolon ja shuffle vaihtuu tuplasoolokitaroinniksi. Stormy Monday heijastaa yhtyeen bluesjuuria ja sen moniin kitaraosiin on vaikuttanut Bobby Blue Blandin 60-luvun alussa levyttämä näkemys. Duane ja toinen keppimies  Dickie Betts pääsevät sooloilemaan, samoin kosketinsoittaja  Gregg Allman tempon muuttuessa svengaavaksi beatiksi. You Don’t Love Me on albumin ensimmäinen jazzvaikutteinen jaminumero, joka sisältää Duanen yksin soittaman kitarasoolon. Kappaleen lopussa on elementtejä kappaleesta Joy to the World. Hot Lanta on progressiivisesta ja jazzrockista vaikutteita ammentanut instrumentaali , joka toimii myös Berry Oakleyn bassottelun taidonnäytteenä. Latinohenkistä In Memory of Elisabeth Reediä on verrattu jazzsaksofonisti John Coltranen tuotantoon. Bettsin kappaleeseen soittama pitkä lakooninen intro muistuttaa unista trumpettia, jolla useat Miles Davisin Kind of Blue –albumin kappaleet alkavat. Harvinaisessa 11/4-tempossa alkava Whipping Post oli tuohon mennessä ehtinyt muodostua erääksi yhtyeen tuotannon pisimmistä jamikappaleista. Sen originaali studioversio kesti ainoastaan viisi minuuttia, muttaAt Fillmore Eastin livetulkinta ylsi 23 minuuttiin. Kappaleen aloittavaa bassokuviota ja tekstejä lukuun ottamatta kyseiset versiot eroavat toisistaan huomattavasti. Allman ja Betts sooloilevat jälleen ja jälkimmäisen eräästä soolosta kehkeytyi myöhemmin keskeinen teema yhtyeen seuraavalla pitkäsoitolla Eat a Peach julkaistuun kappaleeseen Les Brers in A Minor. Kappaleen feidaantuessa toinen rumpali Butch Trucks alkaa soittaa introa Mountain Jamiin. Myös kyseinen kappale kuultiin koko komeudessaan vasta Eat a Peachillä. Heinäkuussa 1971 julkaistu At Fillmore East nousi listoille vain muutamassa päivässä ja saavutti parhaimmillaan 13. sijan Billboardin listalla. Kultalevyksi albumi myi jo ilmestymisvuotensa lokakuussa ja platinalevyn se saavutti elokuussa 1992. Vaikka kyseessä oli tupla-albumi, sitä myytiin yksittäisen levyn hinnalla. At Fillmore East saavutti suurimmaksi osaksi varsin myönteiset arvostelut heti ilmestyttyään. Vuonna 2003 Rolling Stonen 500 kaikkien aikojen parhaan albumin listalla The Allman Brothers Bandin ensimmäinen livelevy saavutti upeasti 49. sijan ja sitä kuvattiin rockin historian parhaaksi tuplalivealbumiksi.