keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Lauantain pitkä:Eräs 60- luvun loppupuolen suosituimmista amerikkalaisyhtyeistä

The Association on Yhdysvalloista, Kaliforniasta kotoisin oleva kevyitä pop-, ja ajoittain myös folkrockvaikutteita hyödyntävä yhtye. 60-luvun jälkimmäisellä puoliskolla yhtye saavutti useita Billboardin listalla vähintään lähelle kärkeä yltäneitä singlehittejä, joista suurimpia olivat Windy, Along Comes Mary ja Cherish. The Association esiintyi myös Montereyn vuoden 1967 popfestivaaleilla. Yhtyeen perustajajäseniä olivat Jules Alexander ja Terry Kirkman. Jälkimmäinen ehti soittaa Frank Zappan kanssa ennen The Mothers of Inventionin perustamista. Vuonna 1964 Alexander, Kirkman ja Doug Dillard perustivat losangelesilaisessa Troubadour-clubissa esiintyneen yhtyeen The Inner Tubes. Paikalla vierailivat esimerkiksi Cass Elliot ja David Crosby.  Seuraavan vuoden helmikuussa muodostui 13-henkinen folkrockyhtye The Men, joka soitti hyvän aikaa The Troubadourin housebandina. The Menin hajottua kuusi yhtyeen jäsenistä päätti valita oman tiensä. The Associationin originaalikokoonpanon muodostivat soolokitaristi/solisti Alexander, solisti/perkussiosoittaja Kirkman, basisti/solisti Brian Cole, solisti, perkussionisti ja kitaristi Russ Giguere, rumpali/basisti/kitaristi/solisti Ted Bluechel sekä vokalistin ja kitaristin tehtäviensä lisäksi banjoa soittanut Bob Page. Viimeksi mainitun korvasi solisti/kitaristi/kosketinsoittaja Jimmy Yester ennen kuin yhtye oli soittanut ensimmäistäkään keikkaansa The Associationin nimellä. Yhtye treenasi viiden kuukauden ajan ennen kuin alkoi esiintyä Los Angelesin clubeissa. Pysyvän kiinnityksen yhtye saavutti Pasadenan The Ice Housessa ja sen sisarclubissa Glendalessa. The Association teki koe-esiintymisiä levy-yhtiöitä varten ja lopulta pieni Jubilee-yhtiö julkaisi yhtyeen debyyttisinglen Babe I'm Gonna Leave You. Kyseessä oli Joan Baezin kappale, jonka Led Zepppelin popularisoi ensimmäiselle pitkäsoitolleen.

The Associationin versiosta ei kuitenkaan tullut menestystä. Valiant Records tarjosi yhtyeelle uutta sopimusta ja ensimmäinen levytys oli näkemys Bob Dylanin One Too Many Morningsista. Tuottajana Gold Star -studioilla toimi yhtiön omistaja Barry De Vorzon. Läpimurtonsa The Association saavutti Tandyn Almerin käsialaa olleella kappaleella Along Comes Mary. Alexander oli kuullut kappaleen toimittuaan pianistina sen demoversiolla ja hän oli saanut Almerin lahjoittamaan kyseisen biisin The Associationille. Yhtyeen levyttämänä single nousi Billboardin listalla seitsemänneksi ja sitä seurasi The Associationin Kurt Boettcherin tuottama esikoisalbumi And Then... Along Comes The Association. Pitkäsoitolta löytyvästä Kirkmanin kappaleesta Cherish muodostui The Associationin ensimmäinen listaykkössingle syyskuussa 1966. Kuusi vuotta myöhemmin kappaleen versioi menestyksekkäästi David Cassidy. Yhtyeen samaisen vuoden lopussa ilmestyneen kakkosalbumin Renassance tuottajana oli Jerry Yester, joka tuli myöhemmin tunnetuksi The Lovin' Spoonfulin jäsenenä. Kakkoslevyltä ei noussut suuria hittejä ja itse pitkäsoittokin saavutti ainoastaan sijan 34. siinä, kun The Associationin esikoistäyspitkä oli noussut viidenneksi. Samoihin aikoihin Warner Bros osti The Associationin sopimuksen. Toukokuussa 1967 Alexander lähti opiskelemaan meditaatiota Intiaan. Hänet korvasi solisti/kitaristi Larry Ramos. Alexander jatkoi kuitenkin yhtyeen tuuraavana basistina, sillä Cole oli loukannut kätensä. Ramos oli aikaisemmin vaikuttanut yhtyeessä The New Christy Minstrels ja levyttänyt soolosinglejä Columbia Recordsille. Ramos oli mukana laulamassa leadia The Associationin suurilla menestyskappaleilla Windy ja Never My Love. Niistä ensin mainittu nousi Billboardin listakärkeen heinäkuun alussa 1967. Tuottajana oli tällä kertaa Bones Howe. Singlemenestystä kesäkuussa edeltänyt kolmas pitkäsoitto Insight Out nousi listalla kahdeksanneksi.

16. kesäkuuta 1967 The Association toimi Montereyn popfestivaalien avausesiintyjänä. Lokakuussa Don ja Dick Addrisin kirjoittama single Never My Love nousi Billboardilla toiseksi ja Cashboxilla kärkeen. Myös singlen kakkospuoli Requiem for the Masses oli varsin menestyksekäs. Kotimaassaan Never My Lovesta on muodostunut 1900-luvulla toiseksi eniten radiosoittoa saavuttanut kappale. The Association kieltäytyi levyttämästä Jimmy Webbin käsialaa ollutta kantaattia, joka sisälsi muun muassa kappaleen MacArthur Park. Alkuvuodesta 1968 yhtye julkaisi neljännen pitkäsoittonsa Birthday, jolta löytyvät sen viimeinen top ten-hitti Everything That Touches You sekä viimeinen top 40-menestys, kokeellisempaa tyyliä edustanut Time for Livin'. Albumi oli edelleen Bones Howen tuottama. Myöhemmin kyseisenä vuotena yhtye julkaisi itse tuottamansa, raaempaa soundia edustaneen singlen Six Man Band. Kappale oli myös mukana The Associationin lokakuussa 1968 ilmestyneellä Greatest Hits-kokoelmalla. Alexander palasi yhtyeeseen alkuvuodesta 1969 ja The Associationista tuli seitsenhenkinen. Ensiksi yhtye työsti soundtrackin elokuvaversioon Philip Rothin menestysnovellista Goodbye, Columbus. Se ei menestynyt erityisen hyvin, kuten ei myöskään yhtyeen nimeä kantanut, ja countryrocktyyliä edustanut pitkäsoitto. The Association veti silti edelleen konsertteihinsa yleisöä ja vuonna 1970 Salt Lake Cityssä soitettu konsertti julkaistiin albumilla The Association Live. Yhtye jatkoi studioalbumien julkaisua ja esimerkiksi Waterbeds in Trinidad! -nimisen pitkäsoiton tuottajana oli Lewis Merenstein, joka muistetaan erityisesti Van Morrisonin vuoden 1968 klassikkoalbumi Astral Weeksin tuottajana. The Association sinnitteli vaihtelevilla kokoonpanoilla koko 70-luvun. Vuonna 1984 yhtye teki Happy Together –kiertueen pääesiintyjänä toimineen The Turtlesin, Gary Puckettin ja Spanky & Our Gangin johtohahmon Spanky McFarlanen kanssa. Vastaavanlaisia pakettikiertueita yhtye on harrastunut yleisemminkin. Niistä mainittakoon vuoden 1988 Super 60's-kiertue, johon osallistuivat lisäksi Gary Puckett, The Grass Roots ja The Turtles. Syyskuussa 2003 The Association pääsi lauluyhtyeiden Hall of Fameen. Happy Together- pakettikiertueet yhtye teki vuosina 2015, 2016 ja 2018.Viimeksi mainittuna vuonna ilmestyi Malcolm Mc Searlesin käsialaa oleva ja Dojotone Publicationsin julkaisema ensimmäinen, tosin epävirallinen The Association-biografia The Association Cherish. Tammikuussa 2018 The Associationin hengissä olevat perustajajäsenet, eli Kirkman, Alexander, Yester, Giguere ja Bluechel vastaanottivat Rock Justice Awardit Village-studioilla Los Angelesissa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti