The Associationin versiosta ei kuitenkaan tullut menestystä. Valiant
Records tarjosi yhtyeelle uutta sopimusta ja ensimmäinen levytys oli
näkemys Bob Dylanin One Too Many Morningsista. Tuottajana Gold Star
-studioilla toimi yhtiön omistaja Barry De Vorzon. Läpimurtonsa The
Association saavutti Tandyn Almerin käsialaa olleella kappaleella Along Comes
Mary. Alexander oli kuullut kappaleen toimittuaan pianistina sen demoversiolla
ja hän oli saanut Almerin lahjoittamaan kyseisen biisin The Associationille.
Yhtyeen levyttämänä single nousi Billboardin listalla seitsemänneksi ja sitä
seurasi The Associationin Kurt Boettcherin tuottama esikoisalbumi And
Then... Along Comes The Association. Pitkäsoitolta löytyvästä
Kirkmanin kappaleesta Cherish muodostui The Associationin ensimmäinen
listaykkössingle syyskuussa 1966. Kuusi vuotta myöhemmin kappaleen versioi
menestyksekkäästi David Cassidy. Yhtyeen samaisen vuoden lopussa ilmestyneen
kakkosalbumin Renassance tuottajana oli Jerry Yester, joka tuli
myöhemmin tunnetuksi The Lovin' Spoonfulin jäsenenä. Kakkoslevyltä ei noussut
suuria hittejä ja itse pitkäsoittokin saavutti ainoastaan sijan 34. siinä, kun
The Associationin esikoistäyspitkä oli noussut viidenneksi. Samoihin aikoihin Warner
Bros osti The Associationin sopimuksen. Toukokuussa 1967 Alexander lähti
opiskelemaan meditaatiota Intiaan. Hänet korvasi solisti/kitaristi Larry
Ramos. Alexander jatkoi kuitenkin yhtyeen tuuraavana basistina, sillä Cole
oli loukannut kätensä. Ramos oli aikaisemmin vaikuttanut yhtyeessä The New
Christy Minstrels ja levyttänyt soolosinglejä Columbia Recordsille.
Ramos oli mukana laulamassa leadia The Associationin suurilla
menestyskappaleilla Windy ja Never My Love. Niistä ensin mainittu nousi
Billboardin listakärkeen heinäkuun alussa 1967. Tuottajana oli tällä kertaa
Bones Howe. Singlemenestystä kesäkuussa edeltänyt kolmas pitkäsoitto Insight
Out nousi listalla kahdeksanneksi.
16. kesäkuuta 1967 The Association toimi
Montereyn popfestivaalien avausesiintyjänä. Lokakuussa Don ja Dick
Addrisin kirjoittama single Never My Love nousi Billboardilla toiseksi ja Cashboxilla
kärkeen. Myös singlen kakkospuoli Requiem for the Masses oli varsin
menestyksekäs. Kotimaassaan Never My Lovesta on muodostunut 1900-luvulla
toiseksi eniten radiosoittoa saavuttanut kappale. The Association kieltäytyi
levyttämästä Jimmy Webbin käsialaa ollutta kantaattia, joka sisälsi muun
muassa kappaleen MacArthur Park. Alkuvuodesta 1968 yhtye julkaisi neljännen pitkäsoittonsa
Birthday, jolta löytyvät sen viimeinen top ten-hitti Everything That
Touches You sekä viimeinen top 40-menestys, kokeellisempaa tyyliä edustanut
Time for Livin'. Albumi oli edelleen Bones Howen tuottama. Myöhemmin kyseisenä
vuotena yhtye julkaisi itse tuottamansa, raaempaa soundia edustaneen singlen
Six Man Band. Kappale oli myös mukana The Associationin lokakuussa 1968
ilmestyneellä Greatest Hits-kokoelmalla. Alexander palasi yhtyeeseen
alkuvuodesta 1969 ja The Associationista tuli seitsenhenkinen. Ensiksi yhtye
työsti soundtrackin elokuvaversioon Philip Rothin menestysnovellista Goodbye,
Columbus. Se ei menestynyt erityisen hyvin, kuten ei myöskään yhtyeen nimeä
kantanut, ja countryrocktyyliä edustanut pitkäsoitto. The Association veti
silti edelleen konsertteihinsa yleisöä ja vuonna 1970 Salt Lake Cityssä
soitettu konsertti julkaistiin albumilla The Association Live. Yhtye
jatkoi studioalbumien julkaisua ja esimerkiksi Waterbeds in Trinidad!
-nimisen pitkäsoiton tuottajana oli Lewis Merenstein, joka muistetaan
erityisesti Van Morrisonin vuoden 1968 klassikkoalbumi Astral Weeksin
tuottajana. The Association sinnitteli vaihtelevilla kokoonpanoilla koko
70-luvun. Vuonna 1984 yhtye teki Happy Together –kiertueen pääesiintyjänä
toimineen The Turtlesin, Gary Puckettin ja Spanky & Our Gangin
johtohahmon Spanky McFarlanen kanssa. Vastaavanlaisia
pakettikiertueita yhtye on harrastunut yleisemminkin. Niistä mainittakoon
vuoden 1988 Super 60's-kiertue, johon osallistuivat lisäksi Gary
Puckett, The Grass Roots ja The Turtles. Syyskuussa 2003 The Association
pääsi lauluyhtyeiden Hall of Fameen. Happy Together-
pakettikiertueet yhtye teki vuosina 2015, 2016 ja 2018.Viimeksi mainittuna vuonna ilmestyi Malcolm Mc Searlesin käsialaa oleva ja Dojotone Publicationsin julkaisema ensimmäinen, tosin epävirallinen The Association-biografia The Association Cherish. Tammikuussa 2018 The Associationin hengissä olevat perustajajäsenet, eli Kirkman, Alexander, Yester, Giguere ja Bluechel vastaanottivat Rock Justice Awardit Village-studioilla Los Angelesissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti