Sunnuntain extra:Brittiläisen boogierockin instituution lopullinen läpimurto

Status Quo:Piledriver

Joulukuun puolivälissä 1972 ilmestynyt Piledriver on brittiläisen boogierockin instituutioksi muodostuneen Status Quon viides studioalbumi. Samaisen vuoden syys-lokakuussa Lontoon Portland Placessa IBC – studioilla nauhoitetulla pitkäsoitolla yhtye löysi lopullisesti omimman musiikillisen ilmaisunsa. Tiukka ränttätänttätyyli oli toki ollut idullaan jo kyseisen albumin edeltäjällä, pitkäsoitolla Dog of Two Head. Piledriver oli Status Quon ensimmäinen itsenäisesti tuottama pitkäsoitto ja ensimmäinen Vertigon julkaisema albumi. Sen edeltäjät olivat nimittäin ilmestyneet Pye Recordsin kautta. Jo marraskuussa pitkäsoitolta julkaistiin maistiaisena Francis Rossin ja Bob Youngin käsialaa ollut Paperplane kääntöpuolellaan vasta Piledriveria seuranneella pitkäsoitolla Hello! julkaistu, Rick Parfittin ja Alan Lancasterin yhteistyötä edustava Softer Ride. Paperplane saavutti brittilistalla kahdeksannen sijan ja oli ensimmäinen Status Quon yli 30:sta yhtyeen kotimaassa top 40:ään nousseesta singlemenestyksestä. Itse Pildedriver – pitkäsoitto saavutti Britanniassa viidennen sijan ja pysyi listoilla 37 viikon ajan. Nimestään huolimatta Piledriveria voi Status Quon diskografiassa pitää melkoisen vivahteikkaana pitkäsoittona. Sen avausraita Don’t Waste My Time on Francis Rossin ja Bob Youngin yhteistyötä oleva terhakka Status Quo-boogie, joka jäi yhtyeen keikkaohjelmistoon jopa vuosikymmeniksi eteenpäin. Myöhäisempää tuotantoa ajatellen harvinaislaatuisesti Francis Rossin ja Rick Parfittin yhteistyötä edustavista kappaleista O Baby on astetta sulavalinjaisempi ja Rick Parfittin vokalisoima Big Fat Mama intensiivisen tiukka, myös rivakkaa kitarasoolotyöskentelyä tarjoava rypistys. Parfittin ja Lancasterin yhteistyötä oleva All the Reasons on tyylikkään melodinen kaunokki ja Lancasterin sekä Bernie Frostin yhteisesti työstämä A Year vivahteikkuudessaan suorastaan radikaali balladikappale. Myös Rossin ja Youngin käsialaa oleva Unspoken Words lukeutuu hidastempoisempaan, mutta silti mainiosti rullaavaan tuotantoon. Pitkäsoiton päättää lähes seitsemän ja puoliminuuttinen, Lancasterin vokalisoima ja varsin vakuuttava näkemys The Doorsin Roadhouse Bluesista. Piledriver aloitti Status Quon diskografiassa yhtyeen klassikkoalbumien sarjan, joka jatkui katkeamattomana vuoden 1976 pitkäsoittoon Blue for You saakka. Vuonna 1990 Piledriverista julkaistiin cd-versio, jonka bonusraitoja olivat hieman tuoreempien singlehittien Carolinen ja Break the Rulesin b-puolet Joanne ja Lonely Night. Kappaleista jälkimmäinen on harvinaisesti koko Status Quon legendaarisen kvartetin ja lisäksi Bob Youngin yhteistyötä. Vuonna 2014 Piledriverista julkaistiin tuplacd-versio, jonka kakkoslevy sisälsi 15 livebiisiä. Ne oli nauhoitettu BBC:n Sounds of the Seventies- ohjelmassa vuonna 1972, sekä seuraavana vuotena John Peel Sessionissa sekä BBC In Concert – ohjelmassa Lontoon Paris Theatressa. Piledriverin kappaleiden livetulkintojen lisäksi mukana oli myös Statuksen varhaisempaa tuotantoa, kuten Junior’s Wailing, Someone’s Learning ja Railroad sekä lisäksi muutama  vasta seuraavilla pitkäsoitoilla levytysohjelmistoon virallisesti päätynyt kappale, kuten Chuck Berryn laulukirjasta poimittu Bye Bye Johnny.