Sunnuntain extra:Oklahoman trubaduurin nelikymppinen klassikkoalbumi

J. J. Cale:Troubadour

Syyskuussa 1976 ilmestynyt Troubadour on Oklahoman hiljaisen trubaduurin J. J. Calen neljäs pitkäsoitto. Kaksi albumin kappaleista on kelvannut covereiksi Eric Claptonille. Jo vuonna 1977 julkaistulle albumille Slowhand versioitu Cocaine muodostui erääksi Claptonin suurimmista singlehiteistä. Travelin’ Light – kappaleen Clapton coveroi vuonna 2001 ilmestyneelle pitkäsoitolleen Reptile. Yhtye Widespread Panic versioi samaisen kappaleen jo vuonna 1988 albumilleen Space Wrangler. Troubadourin tuottamisesta vastasi Audie Ashworth, joka oli toiminut tuottajana myös Calen kolmella edeltäneellä pitkäsoitolla Naturally, Really sekä Okie. Vuonna 2004 ilmestyneessä dokumentissa To Tulsa and Back Cale mainitsi kirjoittaneensa Cocainen diggaamansa Mose Allisonin hengessä. Originaalissa versiossa oli jazz swingiä ja Ashworth kehotti Calea lisäämään kappaleeseen sen kaipaamaa hienoista kaupallista rocksävyä. Cale äänitti kappaleen uudestaan tutuksi tulleessa muodossa. Sen tekstiä voi pitää monimerkityksisenä. Vaikka Cocainesta muodostui Claptonille suuri menestys, Calen ensimmäinen Troubadourilta julkaisema single oli Travellin’ Light kakkospuolellaan niin ikään pitkäsoiton tarttuvimpaan antiin lukeutuva Hey Baby. Kappale sisältää funkahtavaa kitaraa esimerkiksi James Burtonin hengessä ja myös ksylofonit rikastavat kappaleen soundimaailmaa kokonaisuuden säilyessä silti maanläheisenä. Travelin’ Light pääsi mukaan myös useille J. J. Calen kokoelma-albumeille, kuten vuonna 2002 ilmestyneelle Best ofille ja kaksi vuotta myöhemmin julkaistulle The Ultimate Collectionille. Troubadourilla Cale esitteli soundilleen uusia instrumentteja. Esimerkiksi Ride Me High – kappaletta värittävät syntetisaattorit. Uusiin instrumenttivalikoimiin vaikutti osaltaan tuottaja Ashworth ja hänen myötään mukaan tuli puhaltimilta kuulostavia instrumentteja, joita ei kuitenkaan kansitiedoissa mainita. Troubadourin edeltäjistään eroavasta soundista huolimatta J. J. Calen pitkäsoitoille on yleisesti tunnusomaista määrätynlainen itsensä havainnointi. Kyseisellä albumilla vierailleista muusikoista mainittakoon Ken Buttrey, Buddy Emons ja Reggie Young.