Heinäkuussa 1971 julkaistu Master of Reality on Black
Sabbathin kolmas studioalbumi, jonka todetaan yleisesti vaikuttaneen doom
metallin ja stoner rockin syntyyn. Yli kahden miljoonan kappaleen myynnillään
kyseinen pitkäsoitto on saavuttanut tuplaplatinaa. Kyseessä oli ainoa Sabbathin
Yhdysvalloissa top teniin noussut albumi ennen vuotta 2013, jolloin
paluualbumi 13 kohosi siellä niin ikään kymmenen suosituimman pitkäsoiton
joukkoon. Master of Reality nauhoitettiin Lontoon Island –studioilla vuoden
1971 helmikuussa ja huhtikuussa. Pitkäsoiton tuottamisesta vastasi Sabbathin
kahden edeltävän albumin tavoin Rodger Bain. Master of Reality jäi myös hänen
viimeiseksi yhteistyökseen yhtyeen kanssa. Albumin kappaleissa Children of the
Grave, Into the Void ja Lord of This World kitaristi Tony Iommi madalsi
kitaraansa puolitoista sävelaskelta saadakseen aikaan suuremman, raskaamman
soundin. Myös basisti Geezer Butler madalsi instrumenttiaan tavoittaakseen
Iommin. Vastapainoksi Ozzy Osbournen laulusuoritukset kulkivat edelleen
korkeassa rekisterissä. Parikymmentä vuotta myöhemmin Smashing Pumpkinsin,
Soundgardenin ja Nirvanan kaltaiset yhtyeet hyödynsivät samantyyppistä raskasta
soundia. Guitar Wordille vuonna 1992 antamassaan haastattelussa Tony Iommi
totesi yhtyeen muuttuneen Master of Realityllä kokeilunhaluisemmaksi ja
käyttäneen äänityksiin liikaakin aikaa. Hän toivoi kykenevänsä palaamaan
aikaan, jolloin Sabbath levytti kaksi ensimmäistä albumiaan, ts. ainoastaan
soittamaan studiossa ilman harjoittelua ja soundien etsimistä. Jokaisella
Sabbathin tuohonastisella albumilla oli ollut vaikea kappaleensa ja Master of
Realitylla se oli Into the Void. Kyseistä kappaletta oli kokeiltu parissakin studiossa,
sillä rumpali Bill Wardilla oli vaikeuksia sen kanssa. Myös Osbournella oli
omat hankaluutensa kappaleen riffin yhteydessä olevan nopean osan laulusuorituksissa.
Balladikappale Solitude oli Iommin taidonnäyttö, sillä hän soitti kappaleessa
kitaran lisäksi myös huilua ja pianoa. Kappaleen lauluosuuden hidastusefekti
lisättiin myöhemmin lauluraidan tuplaamiseksi. Singleformaatissa albumilta
julkaistiin After Forever kääntöpuolellaan edelliseltä pitkäsoitolta Paranoid
poimittu Fairies Wear Boots. Brittilistalla Master of Reality nousi viidenneksi
ja Yhdysvalloissa sijalle kahdeksan. Pitkäsoiton ensimmäiset painokset
sisälsivät kirjekuorimaisen kannen, jossa oli myös juliste yhtyeestä. Albumin
nimi oli painettu ensipainoksissa mustalla, myöhemmin harmaalla. Kyseessä oli
ensimmäinen Sabbathin pitkäsoitto, jonka takakannesta löytyivät albumin
tekstit. Ensimmäisissä Yhdysvaltain-painoksissa useille kappaleille oli annettu
alaotsikot, mikä antoi vaikutelman siitä, että albumilla olisi enemmän biisejä.
After Foreverin intro oli The Elegy, Children of the Graven loppusoitto The
Haunting, Lord of This Worldin intro Step Up ja Into the Voidin intro
Deathmask. Vastaavanlaista käytäntöä oli hyödynnetty myös Sabbathin kahden
edellisen pitkäsoiton Yhdysvaltain-painoksissa. Master of Realityn varhaisissa
jenkkiversioissa albumin nimenä oli virheellisesti Masters of Reality.
Myöhemmissä painoksissa kyseinen virhe korjattiin ja myös kappaleiden
alaotsikot poistettiin The Elegyä lukuun ottamatta. Omana aikanaan Masters of
Reality ei saavuttanut erityisen myönteisiä arvioita, mutta albumin ansiot on
oivallettu myöhemmin. Vuonna 2003 Master of Reality saavutti sijan 298. Rolling
Stonen 500 kaikkien aikojen parhaan albumin listalla. Kahta vuotta aikaisemmin
Master of Reality pääsi mukaan musiikkilehti Q:n 50 kaikkien aikojen raskaimman
albumin listalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti