Britanniassa 14. maaliskuuta 1969 julkaistu Tons of Sobs on
brittiläisen, bluesrockin parissa musiikillisen uransa aloittaneen Free-yhtyeen
esikoispitkäsoitto. Albumi ei vielä saavuttanut listamerkintää yhtyeen
kotimaassa, mutta se nousi Yhdysvalloissa sijalle 197. Freetä pidetään
yleisesti eräänä brittiläisen 1960-luvun lopussa esiin nousseen bluesrockboomin
keskeisimmistä edustajista, vaikkakin yhtyeen diskografiassa sen debyytin voi
todeta yksikseen edustavan puhtaasti kyseistä tyylisuuntaa. Pitkäsoiton nimi Tons of Sobs
ei viittaa suoraan sen sisältöön, vaan sen on tulkittavissa olevan epäsuora viittaus albumin tummempiin ja synkempiin hetkiin. Tons of Sobsia äänittäessään
Free oli uusi, melko tuoreeltaan Island Recordsille kiinnitetty yhtye ja sen jäsenet
olivat varsin nuoria. Kukaan kvartetista ei tuolloin vielä ollut täyttänyt kahtakymmentä
vuotta ja yhtyeen kuopus, basisti/kosketinsoittaja Andy Fraser oli vasta
kuusitoistavuotias. Free oli tuohon mennessä saavuttanut kannatusta ahkeralla
keikkailullaan ja yhtyeen debyyttialbumin kappaleet koostuivatkin ensisijaisesti
sen tuonaikaisesta keikkasetistä. Kun Chris Blackwell oli sainannut Freen,
yhtyeen esikoispitkäsoiton tuottajaksi valikoitui Guy Stevens, jonka muista
tuotantotöistä nostettakoon esiin Mott the Hooplen varhaiset albumit sekä The
Clashin loppuvuodesta 1979 ilmestynyt klassikkotupla London Calling. Varsin
matalan budjetin vuoksi Stevens hyödynsi Freen debyyttialbumia tuottaessaan suorastaan minimalistista lähestymistapaa. Hän loi hyvin raa’an ja myös riehakkaan
soundin, johon todennäköisesti vaikutti osaltaan myös yhtyeen tuonhetkinen asema
suhteellisen kokemattomana debyyttilevyttäjänä. Niinpä Freen esikoisalbumi merkitsee
tuotannollisesti vastakohtaa yhtyeen myöhäisemmille pitkäsoitoille. Tons of
Sobsin nauhoittamisen konstailemattoman luonteen ansiosta useat pitkäsoiton
kappaleista säilyivät Freen keikkaohjelmistossa vielä siinäkin vaiheessa, kun
yhtye oli kirjoittanut ja työstänyt useita myöhäisempiä albumeitaan.
Suoranaisiksi keikkastandardeiksi Tons of Sobsilta muodostuivat solisti Paul
Rodgersin ja Andy Fraserin yhteistyötä edustava letkeän svengaava ja myös Paul
Kossoffin kitararevittelyä ajoittain esiin tuova I’m A Mover sekä raaka
bluescover The Hunter, jonka säveltäjiin lukeutuivat Booker T. Jones, Steve
Cropper ja Donald Dunn. Pitkäsoitto alkaa ja päättyy täysin Rodgersin käsialaa
olevalla, lempeäsävyisellä raidalla Over the Green Hills, jonka ykkösosa kestää
vajaan minuutin ja jälkimmäinen osa lähes kaksi minuuttia. Ensimmäistä osaa seuraa
nimensä mukaisen ahdistavan tunnelman erinomaisesti tavoittava Worry, joka
on niin ikään Rodgersin tekemä. Solistin käsialaa on myös revittelevä Walk in
My Shadow, joka on samalla Rodgersin ensimmäinen Freelle koskaan kirjoittama
kappale. Sulavammin rullaavassa Wild Indian Womanissa Andy Fraser esiintyy
toisena tekijänä. Freen myöhäisemmän tuotannon osalta kaksikko Fraser ja
Rodgers tuli vastaamaan suurimmasta osasta Freen levytyskappaleita vuonna 1972
ilmestyneeseen pitkäsoittoon Free at Last saakka. James Burke Odenin käsialaa
oleva Goin’ Down Slow on yli kahdeksanminuuttinen bluespala, jossa Kossoff
pääsee revittelemään täydeltä laidalta. Kaksikko Rodgers ja Kossoff vastaa
Freen debyytin eräästä kirkkaimmasta helmestä, tummasävyisestä Moonshinesta,
jonka synkkä ja uhkaavakin riffittely saattoi osaltaan toimia inspiraation
lähteenä esimerkiksi Black Sabbathille. Jälleen yksin Rodgersin käsialaa oleva
Sweet Tooth rullaa vaihteeksi sulavammin ja Fraser pääsee esittelemään
kappaleessa myös pianistin taitojaan. Vuonna 2002 kaikista Freen pitkäsoitoista
julkaistiin runsaasti kiinnostavaa bonusmateriaalia sisältävät cd-versiot. Tons
of Sobs lukeutuu extrojensa osalta kyseisistä cd-julkaisuista kiinnostavimpiin. I’m a Moverista ja BB.
Kingin Waitin’ on Yousta tarjolla ovat rivakat BBC:lle taltioidut näkemykset,
Yli neljäminuuttinen ja nimensä väärti Guy Stevens Blues on koko kvartetin
Rodgers, Fraser, Kossoff ja Simon Kirke yhteistyötä. Moonshinesta kuullaan
vaihtoehtoinen laulusuoritus ja Sweet Toothista varhainen versio eroavan
leadvokaalinsa lisäksi. Fraserin ja Rodgersin yhteistyötä edustava Visions of
Hell on tummasävyinen ja laadukas harvinaisuus ja Woman by the Sea raskaampi
näkemys Freen nimeä kantavalle kakkosalbumille päätyneestä kappaleesta Trouble on Double Time. Bonuksien
päätteeksi Over the Green Hills kuullaan koko komeudessaan BBC-tulkintana.
Raakuudessaan Tons of Sobsia voi pitää jopa harvinaislaatuisena albumikokonaisuutena
koko Freen repertuaarissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti