Syyskuussa 1968 julkaistu Crown of Creation on
sanranciscolaisen rockyhtyeen Jefferson Airplanen neljäs studioalbumi.
Kyseisellä pitkäsoitolla yhtye kehitti eteenpäin psykedeelistä tyyliään
edelleen eteenpäin edeltävään albumiinsa After Bathing at Baxter’s. verrattuna. Yhtye yhdisti sähköiseen rockiinsa tekstiensä hienoisia elementtejä
tieteiskirjallisuudesta. Suurimmassa osassa tekstejään Airplane käsitteli
hippieetosta, vasemmistolaista politiikkaa ja sodanvastaisia viestejä.
Kyseisten seikkojen vuoksi Airplanen soundia ei voi pitää erityisen
kaupallisena eikä yhtyeellä ollut useita suuria singlemenestyksiä. Tyylillisesti Crown of
Creation tuli merkitsemään Jefferson Airplanen psykedeelisen ilmaisun huipentumaa.
Sitä seuranneella pitkäsoitollaan Volunteers yhtye hyödynsi voimakkaammin vaikutteita
countrysta ja hardrockista. Vaikka Crown of Creationista ei muodostunut
Airplanen suurinta menestysalbumia, pitkäsoitto nousi Billboardin listalla kuudenneksi
ja myi lopulta kultalevyksi. Singleformaatissa albumilta julkaistiin
ennakkomaistiaisena jo samaisen vuoden huhtikuussa kappale Greasy Heart, josta
muodostui pieni hitti. Vaikka Crown of Creationista muodostui top ten-menestys,
on pitkäsoitto jäänyt ainakin jossakin määrin aliarvostetuksi Airplanen diskografiassa.
Ennen äänityksiä Airplane oli saanut managerinsa ja promoottorinsa Bill Thompsonin
vuokraamaan yhtyeelle laajan huoneiston 2400 Fulton Streetiltä läheltä San
Franciscon Golden Gate-siltaa. Nimillä The Airplane ja The Mansion tunnetun
huoneiston kellarissa sijaitsi äänitysstudio. Yhtyeestä tuli tiukka yhteisö ja suuri
osa sävellystyöstä tapahtui sen uudessa päämajassa. Yksilöiden muodostama yhdistelmä
jatkoi kokeilunhalua ja visionäärisiä lyyrisiä sävellyksiä, jotka tekivät
Airplanesta oman merkittävän osansa San Franciscon psykedeelistä rockskeneä.
Kaikki yhtyeen jäsenet ottivat osaa albumin kappaleiden kirjoitustyöhön.
Crown of Creation pyrki olemaan Airplanen
jäsenten henkilökohtainen kannanotto kaupallisuuteen, rikollisuuteen ja
ikääntymiseen sen boheemin erillisalueen, johon San Francisco tuohon aikaan
yhdistettiin, kasvoilla. Äänitykset alkoivat alkuvuodesta 1968 ja jatkuivat
kesällä RCA – studioilla. Siellä yhtye hyödynsi vääristettyjä ääniefektejä ja
kitaraosuuksia sekä päällekkäisäänityksillä rikastettuja raitoja. Tyylillisesti
kyseessä oli yhtyeen siihen mennessä erottuvin albumikokonaisuus. Se sisälsi
kaiken yhtyeen aikaisemmin kokeileman viimeiseen saakka vietynä. Mukana oli
Airplanen keikoilta tutuksi tulleita kitarajameja ja Surrealistic Pillow –
pitkäsoitolle tunnusomaisia folkelementtejä. Yleisesti kyseessä oli selkeästi
After Bathing at the Baxtersia tiukemmin rakennettu albumi. Monimutkaiset ja
hienostuneet sovitukset selittivät osaltaan, miksei Jefferson Airplanella
juurikaan ollut singlehittejä. Albumilla vieraili useita muusikoita, joista
mainittakoon David Crosby, Bill Goodwin ja Bill Davis. Äänitykset tehtiin
konserttien ja tv-esiintymisten välillä. Solisti Grace Slickin kirjoittama kappale Lather kertoo
rumpali Spencer Drydenin ikääntymisestä 30-vuotiaaksi. Kappale heijastaa niitä
vaikeuksia, joita vanheneminen nuorisokulttuurissa aiheuttaa. Avautuvan
melodian ja sointukulun myötä nuori mies kohtaa tekstissä vanhenemisen
yhteiskunnalliset paineet. Kappaleen ääniefektit liittyvät sen tekstiin. Kitaristi Paul
Kantnerin ja solisti Marty Balinin käsialaa oleva In Time edustaa akustisine
kitaroineen albumin lempeintä antia. Se on myös varsin pätevä esimerkki yhtyeen
lauluharmonioista. David Crosbyn käsialaa oleva Triad on Crown of Creationin
kappaleista ainoa, jonka säveltämiseen kukaan yhtyeen jäsenistä ei ole
osallistunut. Crosbyn yhtye The Byrds piti kahden naisen ja miehen välisestä
suhteesta kertovaa kappaletta riskialttiina, mutta Slickin tulkinta akustisesta
balladista ei jätä arvailuja.
Jack Casadysta oli kehittynyt eräs arvostetuimmista
basisteista ja kappaleessa Star Track hän hyödynsi wah wah – pedaalia. Crown of
Creationin kaikista kappaleista juuri kyseisessä instrumenttien välinen
vuorovaikutus on kaikkein kauaskantoisinta. Kappaleen sointuvaihdokset ovat
velkaa Gary Davisin kappaleelle Death Don’t Have No Mercy. Rakkautta, elämää ja
aikaa koskevia teemoja käsitellään myös humoristisessa kappaleessa Share a
Little Joke. Pitkäsoiton ykköspuolen päättää lyhyt instrumentaalikappale
Chushingura. Kyseessä on eräs ensimmäisistä elektronista musiikkia edustaneista
kappaleista rockalbumilla. Kakkospuolen avaava If You Feel muistuttaa
tyylillisesti yhtyeen kahden ensimmäisen pitkäsoiton folkrockia. Kappaleen
lauluosuuksia täydennetään wah wah – pedaalilla. Kantnerin käsialaa oleva
pitkäsoiton nimikappale on eräs hänen keskeisimmistä sävellyksistään
Airplanelle. Se julkaistiin myös albumin toisena singlenä. Kappaleen teksti oli
saanut vaikutteita tieteiskirjasta The Crysalids. Ice Cream Phoenix edustaa
Airplanen repertuaarissa jotakin täysin uutta. Slickin syvälliset lauluosuudet ovat
oma keskeinen osansa kappaletta, joka kuvaa halua olla hyväksytty tavalla,
jolla yksilö havaitaan ilman vaatimusta muutokseen. Kyseessä on eräs Crown of
Creationin harvoista kappaleista, jossa keskitytään vokaaliharmonioiden
laajuuteen instrumentaation moninaisuuden sijaan.
Pitkäsoiton ensimmäinen
singlejulkaisu Greasy Heart jatkaa sosiaalista kommentaatiota Ice Cream
Phoenixin tapaan, mutta kyseisessä kappaleessa Slick on ainoa solisti. Slickin
laulusuoritusta kyseisessä kappaleessa on pidetty hänen parhaanaan Somebody to
Loven ohella. Kappaleen teksti, joka kertoo teeskentelevistä huijareista ja runsaasta meikinkäytöstä itsensä
todellisen minän piilottamiseksi, on tulkittavissa heijastamaan
Slickiä itseään. Pitkäsoiton päätöskappale The Houseon Pooneil Corners on
tummasävyinen ja sen teksti heijastaa vuoden 1968 traumaattisia tapahtumia,
kuten Robert Kennedyn, joka oli harvoja Airplanen hyväksymiä poliitikkoja,
murhaa. Raakoine kitarariffeineen kappaleen voi tulkita heijastaneen sitä ankeutta
ja pelkoa, jota yhtye koki aikakauden konflikteja kohtaan. Samantyyppisiä
teemoja käsiteltiin Crown of Creationin edeltäjän After Bathing at the
Baxter’sin kappaleessa Ballad of You and Me and the Pooneil. Crown of Creation
oli Jefferson Airplanen viimeinen myös monona julkaistu albumi. Vaikka siltä
julkaistut singlet eivät juuri menestyneet, albumien osalta yhtyeen suosio oli
selkeästi merkittävämpi ja FM- Radiossa soineiden Airplanen albumiraitojen ja jopa kokonaisten pitkäsoittojen ansiosta yhtye säilytti ansaitsemansa arvon. Crown of Creationin cd-versio ilmestyi elokuussa 2003.
Mukana oli neljä bonuskappaletta, näiden joukossa Frank Zappan ja Slickin
yhteistyötä edustava Would You Like a Snack? sekä ennenjulkaisematon
kahdeksanminuuttinen The Saga of Sidney Spacepig. Extroissa on lisäksi mukana piiloraita Candy Man.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti