Maanantain mainio:Skynyrdin vivahteikas kolmas pitkäsoitto

Lynyrd Skynyrd:Nuthin’ Fancy

24. maaliskuuta 1975 ilmestynyt Nuthin’ Fancy on Lynyrd Skynyrdin kolmas studioalbumi. Yhtyeen pitkäsoitoista ensimmäisenä se nousi Billboardin listalla top teniin saavuttaen yhdeksännen sijan. Kyseessä oli Skynyrdin ensimmäinen albumi, jolla kuultiin Bob Burnsin korvanneen rumpalin Artimus Pylen musisointia ja viimeinen, jolla kitaristi Ed King oli mukana ennen yhtyeen reunionia, jonka ensimmäinen uutta tuotantoa sisältänyt pitkäsoitto oli 1991. Nuthin’ Fancy saavutti kultalevyn jo ilmestymisvuotensa heinäkuussa ja platinaa pitkäsoitto myi 12 vuotta myöhemmin. Nuthin’ Fancy nauhoitettiin vuoden 1975 tammikuussa Atlantassa. Säännön vahvistavana poikkeuksena oli myös singleformaatissa julkaistu ja Skynyrdin ydintuotantoon lukeutuva kappale Saturday Night Special, joka oli äänitetty jo edellisen vuoden elokuussa Studio Onessa, Georgian Doravillessa. Skynyrdin repertuaarissa Nuthin’ Fancyä voi pitää monipuolisena ja kiehtovana albumikokonaisuutena. Solisti Ronnie Van Zantin ja kitaristi Allen Collinsin käsialaa oleva, terhakan riffin varaan rakennettu, ja myös ärhäkkää sooloilua sisältävä On the Hunt muistuttaa tyylillisesti brittiläisen bluesrockin keskeisiin edustajiin lukeutuvaa Free -yhtyettä. Kitaristi Gary Rossingtonin ja Ronnie Van Zantin yhteistyötä edustava Am I Losin' on letkeämpi, mutta soolossaan silkkaa kitaraherkkua tarjoava harvinaisempi helmi. Täysin Van Zantin käsialaa oleva Made in the Shade julkaistiin jo Saturday Night Special – singlen kääntöpuolella ja se edustaa melko tyylipuhdasta countrya. Hank Williams Jr. tekikin kappaleesta coverversion vuonna 1983 ilmestyneelle albumilleen Strong Stuff. Van Zantin, kosketinsoittaja Billy Powellin ja Ed Kingin yhdessä työstämä Whiskey Rock N’ Roller on kliseisempi, mutta tarjoaa riffittelynsä ja sooloilunsa osalta varsin pätevää työskentelyä. Singlenä julkaistu, Kingin ja Van Zantin yhteistyötä edustava Saturday Night Special on tiukka rockrypistys, joka lukeutuu Skynyrdin tunnetuimpaan ja laadukkaimpaan levytystuotantoon. Kappaleesta on tehty myös useita coverversioita, joista mainittakoon amerikkalaisten hardrockyhtyeiden Great Whiten ja Teslan näkemykset. Rossingtonin, Van Zantin ja lukuisten muiden töidensä lisäksi myös Nuthin’ Fancyn tuottajana toimineen Al Kooperin yhteistyötä edustava Cheatin’ Woman on sulavasti rullaava rockpala, johon kitaraosasto tuo oman maittavan lisänsä. Kingin ja Van Zantin Railroad Song svengaa mainiosti huuliharpulla ryyditettynä, mutta sisältää myös revittelyä kitaravälikkeissään. Collinsin ja Van Zantin yhteistyötä edustava I’m a Country Boy edustaa suhteellisen raskaassa musiikillisessa ilmaisussaan hardrockia, ja varsin laadukasta sellaista. Monen Skynyrdin tosi diggarin listalla Nuthin’ Fancy sijoittuu yhtyeen  kultakauden tuotannossa melkoisen korkealle.