Tiistain tukeva:Eräs rockin kitarasankareista ja villimiehistä

13. joulukuuta 1948 syntynyt Theodore Anthony, eli Ted Nugent on amerikkalainen kitaristi, solisti, biisintekijä ja poliittinen aktivisti. Aluksi hän saavutti mainetta vuonna 1963 perustetun The Amboy Dukes –yhtyeen soolokitaristina. Kyseinen yhtye edusti tyylillisesti psykedeelistä ja hardrockia. Amboy Dukesin jälkeen Nugentia kutsui sooloura. Nugent on aina vastustanut alkoholin ja huumeidenkäyttöä, mutta harrastanut metsästystä. Redfordissa, Michiganissa syntynyt Nugent muutti teini-ikäisenä Palatineen, Illinoisiin. Hän on saanut katolisen kasvatuksen. William Fremd High Schoolista hän siirtyi Arlington Heightsissa sijainneeseen St. Viator High Schooliin. Uransa aikana Nugent on julkaissut yli 30 pitkäsoittoa ja myynyt yli 30 miljoonaa albumia. Hän on tullut tunnetuksi soittamastaan Gibson Byrdland – kitarasta ja Fenderin vahvistimien hyödyntämisestä. Nugent on esiintynyt vuodesta 1958 lähtien. Vuosien 1967 ja 1973 välillä hän teki yli 300 keikkaa ja soitti yli 200 konserttia vuosien 1974 ja 1980 välillä. Tämänkin jälkeen Nugent on yleensä heittänyt reilusti yli 100 keikkaa vuodessa. Vuosina 2007 ja 2008 hän keikkaili toisen detroitilaismuusikon Alex Winstonin kanssa. Neljäs heinäkuuta 2008 Nugent soitti uransa 6000. konsertin DTE Energy Music Theatressa Clarkstonissa, Michiganissa. Ted Nugent Bandin originaali solisti Derek St. Holmes, Mitch Ryder & The Detroit Wheelsin rumpali Johnny B Badanjek ja Nugentin vuoden 1958 kitaraopettaja Joe Podorsek jamittelivat kaikki Nugentin kanssa useita kappaleita. The Amboy Dukesiin Nugent liittyi loppuvuodesta 1965. Yhtye soitti Arlington Heightsissa sijainneessa The Cellar – nimisessä nuorison tanssipaikassa. Sen housebandina oli toiminut The Shadows of the Knight, mutta The Amboy Dukes otti lopulta yhtyeen paikan ennen kyseisen musiikkiclubin sulkemista. The Amboy Dukesin kakkossingle Journey to the Center of Your Mind oli yhtyeen toisen kitaristin Steve Farmerin kirjoittama ja siitä muodostui pieni hitti.

Yhtyeen neljä pitkäsoittoa; vuoden 1967 The Amboy Dukes, seuraavana vuotena ilmestynyt Journey to the Center of Your Mind sekä vuonna 1969 julkaistut Migration ja Rusty Day levytettiin kaikki mainstreamia edustaneelle levy-yhtiölle ja ne myivät kohtuullisen hyvin. Viides huhtikuuta 1968 Nugent osallistui Martin Luther Kingin muistoksi soitettuun tribuuttikonserttiin. Mukana olivat lisäksi Joni Mitchell, Buddy Guy, BB King, Al Kooper, Cactus sekä Jimi Hendrix. Asetuttuaan asumaan Michiganiin Nugent solmi levytyssopimuksen Frank Zappan levy-yhtiön DiscReet Recordsin kanssa ja julkaisi pitkäsoiton Call of the Wild. Seuraavana vuonna julkaistu ja muun muassa kappaleen Great White Buffalo sisältänyt pitkäsoitto Tooth Fang & Claw merkitsi Nugentille ja Amboy Dukesille lopullisen diggarikunnan löytymistä. Miehistönvaihdokset miltei hajottivat yhtyeen, joka käytti täst edes nimeä Ted Nugent & Amboy Dukes. Yhtye palkittiin Detroit Music Awardsissa 17. huhtikuuta 2009. Siellä Amboy Dukes myös esiintyi ensi kertaa yli 30 vuoden tauon jälkeen. 70-luvun puolivälissä Nugent solmi diilin Epic Recordsin kanssa. Kitaristi/solisti Derek St. Holmes, basisti Rob Grange ja rumpali Clifford Davies olivat mukana Nugentin kyseisen vuosikymmenen miljoonamyyntiin yltäneillä pitkäsoitoilla Ted Nugent, Free for All sekä Cat Scratch Fever. Viimeksi mainitun nimikappaleen lisäksi radiohiteiksi kyseisiltä albumeilta muodostuivat Hey Baby, Strangehold sekä Dog Eat Dog. Tässä vaiheessa Nugentista muodostui kitarasankari hardrockdiggareille, joista monet eivät olleet tienneet hänen jäsenyydestään The Amboy Dukesissa. Ahkeraa keikkailua seurasi myös platinamyyntiin yltänyt konserttitaltiointi Double Live Gonzo vuonna 1978.

Samaisena vuotena kyseinen lineup tuli tiensä päähän St. Holmesin ja Grangen lähdettyä. Heidän paikkansa ottivat Charlie Huhn ja Dave Kiswiney. Davies lähti vuoden 1982 paikkeilla osallistuen vielä edellisenä vuotena ilmestyneen pitkäsoiton Intensities in 10 Cities levytykseen.  Kahdeksas heinäkuuta 1979 Nugent oli mukana radion rockohjelmassa King Biscuit Flower Hour. Kyseessä oli originaali lähetys Nugentin esiintymisestä Live at Hammersmith ’79:ssä ja se oli taltioitu London Hammersmith Odeonissa aikaisemmin kyseisenä vuotena soitetun konsertin jälkimmäisestä setistä. Levyformaatissa kyseinen taltiointi julkaistiin vuonna 1997. Nugentin palattua soolouralleen hänen vuonna 1995 julkaisemansa pitkäsoitto Spirit of the Wild sai osakseen myönteisimmät arvostelut pitkään aikaan.  90-luvun aikana näki päivänvalon myös sarja Nugentin vanhaa arkistomateriaalia, joka osaltaan piti hänet yleisön tietoisuudessa. Nugent aloitti Detroitissa oman radioshownsa ja loi tv-ohjelmia useille verkostoille. David Crowder Bandin vuoden 2007 pitkäsoitolla Remedy Nugent soitti kappaleessa We Won’t Be Quiet. Huhtikuussa 2010 Nugent mainosti Trample the Weak Hurdle the Dead – kiertuettaan. Maaliskuun puolivälissä 2011 Nugent julkaisi uuden kappaleen I Still Believe ladattavaksi maksutta kotisivunsa kautta. Huhtikuussa varmistui, että Derek St. Holmes osallistuisi I Still Believe – kiertueelle. Nugentin tuoreimmat sooloalbumit ovat vuonna 2014 ilmestynyt Shutup&Jam!, vuonna 2018 julkaistu The Music Made Me Do It ja vuoden 2022 Detroit Muscle. Huhtikuussa 2023 Nugent mainitsi Adios Mofo -kiertueen jäävän viimeisekseen, mutta hän on aikeissa jatkaa levytyksiään.