Perjantain pohjat:Suursuosikin onnistunut esikoinen

Dire Straits:Dire Straits

Seitsemäs lokakuuta 1978 muualla Vertigon ja Yhdysvalloissa Warner Bros Recordsin julkaisemana ilmestynyt Dire Straitsin nimeä kantanut pitkäsoitto on brittiläisyhtyeen esikoisalbumi. Siltä poimittu single Sultans of Swing nousi Billboardin listalla neljänneksi ja Britanniassa kahdeksanneksi. Itse pitkäsoitto nousi listakärkeen Saksassa, Australiassa ja Ranskassa. Yhdysvalloissa listasijoitus oli toinen ja yhtyeen kotimaassa Britanniassa viides. Dire Straitsin debyytti saavutti lopulta tuplaplatinaa ison veden molemmin puolin. Dire Straits syntyi veljespari Mark ja David Knopflerin musiikillisesta yhteistyöstä. Valmistuttuaan collegesta englanti pääaineenaan Mark Knopfler työskenteli toimittajana Yorkshire Evening Postille. Hän tahtoi kuitenkin luoda uransa musiikin parissa. Niinpä Knopfler työskenteli päivisin opettajana Loughton Collegessa ja soitti iltaisin sellaisissa pubrockia edustaneissa yhtyeissä, kuin Brewer’s Droop ja Cafe Racers. Avioeron jälkeen Markin taloudellinen tilanne oli heikko ja hän muutti asumaan veljensä Davidin luo. Myös John Illsley asui samassa huoneistossa. Kolmikko päätti muodostaa yhtyeen. Rumpaliksi valikoitui Pick Withers ja kokoonpano aloitti treenaamisen. Nimi Dire Straits oli Markin ystävän idea, ja se viittasi yhtyeen taloudelliseen tilanteeseen. Muutaman kuukauden treenattuaan yhtye lainasi rahaa demonauhan työstämistä varten. Sultans of Swing lukeutui viidestä kappaleesta koostuneen demon sisältöön. Yhtye vei nauhan dj Charlie Gillettille, joka pyöritti BBC Radio Londonilla ohjelmaa nimeltä Honky Tonk. Yhtye arvosti Gillettiä ja pyysi häneltä neuvoja. Gillett piti kuulemastaan ja alkoi soittaa Sultans of Swingiä showssaan. Kahta kuukautta myöhemmin yhtye solmi levytyssopimuksen Phonogram Inciin kuuluneen Vertigo Recordsin kanssa. Dire Straitsin esikoispitkäsoitto äänitettiin Lontoon Basing Street – studioilla helmi-maaliskuussa 1978.

Mark hyödynsi äänityksissä muutamia kitaroita, kuten vuosien 1961 ja 1962 mallia olleita Fenderin punaisia Stratocastereita. Musta Telecaster oli käytössä kappaleessa Setting Me Up. Ensisijaisesti mustaa Fender Stratocasteria hyödynsi albumilla silti myös Harmony Sovereignin akustisesta kitarasta vastannut velipoika David. Pitkäsoiton tuottamisesta vastasi Muff Winwood ja insinöörinä toimi Rhett Davies. Sultans of Swing nousi Yhdysvalloissa viiden suosituimman singlen joukkoon alkukeväästä 1979, siis vasta viisi kuukautta sen jälkeen, kun Dire Straitsin debyyttilevy oli julkaistu siellä. Myös Water of Love julkaistiin singleformaatissa joissakin maissa. Parhaiten se menestyi Alankomaissa, missä listasijoitus oli 28. Itse pitkäsoitto myi Euroopassa neljä miljoonaa ja Yhdysvalloissa kaksi miljoonaa kappaletta. Vuonna 1996 Dire Straitsin debyytti julkaistiin yhtyeen muun tuotannon tavoin uudelleen ja remasteroituna suurimmassa osassa maailmaa. Yhdysvalloissa uudelleenjulkaisu oli vuorossa vasta syyskuussa 2000. Albumin eteerinen kansikuva perustuu Chuck Lloyolan maalaukseen. Takakannen Dire Straits Fenderin kuva oli Geoff Halpernin suunnittelema. Debyyttisinglensä ja albuminsa julkaisua yhtye promotoi The Dire Straits Tourilla. Se käynnistyi kuudes kesäkuuta 1978 Volverhamptonin Lafayette- clubilta. 55 konsertista koostunut kiertue päättyi 18. marraskuuta Hitchinin College of Educationiin. Euroopan kiertue käsitti esiintymisiä Britanniassa, Ranskassa, Belgiassa, Saksassa ja Alankomaissa. Kiertueen ensimmäinen osio promotoi Sultans of Swingiä, ja sen aikana kesä-heinäkuussa 1978 Dire Straits konsertoi Englannissa, Skotlannissa ja Walesissa. Keikkapaikat olivat yleensä pieniä halleja, joihin mahtui keskimäärin tuhat kuuntelijaa. Kiertueen toinen osa promotoi yhtyeen esikoispitkäsoittoa ja se vei yhtyeen useisiin Euroopan kaupunkeihin. Dire Straits tapasi myös lehdistön edustajia ja esiintyi useissa tv-ohjelmissa. Rolling Stonelle kirjoittamassaan arvostelussa Ken Tucker mainitsi yhtyeen soittavan tiukasti musiikin ollessa mikstuura rockia, folkia ja countrya rauhallisessa hengessä ja nokkelalla ironialla toteutettuna. On miltei kuin yhtye olisi tietoinen siitä, ettei sen vahvuuksilla ollut mitään tekemistä senhetkisen musiikkiteollisuuden kanssa, mutta yhtye ei voisi välittää vähempää.