Tiistain tukeva:Grateful Deadin varhainen melodinen mestariteos

Grateful Dead:American Beauty

Psykedeelisimmän kautensa jälkeen San Franciscon suurimpiin musiikillisiin lahjoihin lukeutuva Grateful Dead siirtyi vuonna 1970 musiikillisesti helposti lähestyttävämpään tuotantoon, josta ensimmäinen näyttö oli erinomainen albumi Workingman’s Dead. Sen sisarteoksesta käy vielä samana vuonna ilmestynyt, niin ikään varsin onnistunut pitkäsoitto American Beauty.
Deadin keskeisimmän biisintekijän, johtohahmo Jerry Garcian ohella myös Bob Weir, Pigpen McKernan ja Phil Lesh ovat osallistuneet biisintekoon; he vastaavat albumilla yhdestä kappaleesta kukin. Weirin käsialaa oleva Sugar Magnolia onkin riemastuttava esitys, McKernanin Operator riittävän laadukas, mutta albumin avaava Phil Leshin varsin koskettava, tekstissään hänen isänsä lähestynyttä kuolemaa heijastellut Box of Rain suorastaan mestariteos. Jerry Garcian sävellyksistä albumilla parhaimmistoon lukeutuvat melodisen rullaava Friend of the Devil sekä aivan erityisen upea Till the Morning Comes. Kauaksi mainitusta biisikaksikosta eivät laadullisesti myöskään jää Ripple sekä Brokedown Palace.
Kymmenen biisin kokonaisuus huipentuu biisiin Truckin’, joka tekstissään niputtaa yhteen Grateful Deadin kuluneen vuoden 1970 tapahtumat. Letkeän soiton ja laadukkaiden sävellysten lisäksi albumilla maininnan ansaitsevat Robert Hunterin tekstit sekä yhtyeen stemmalaulu. Vaikkei Crosby, Stills, Nash &Youngin tasolle kenties ylläkään, on se varsin nautittavaa kuunneltavaa.
Grateful Deadin vuosien 1970-72 tuotanto, joka käsittää kaksi upeaa studioalbumia sekä kaksi livetallennetta, joista toinen (Grateful Dead) on tupla ja toinen (Europe '72) jopa tripla, on oma merkittävä lukunsa yhtyeen musiikillista matkaa.
Vuonna 1973 aloitti toimintansa yhtyeen oma levy-yhtiö Grateful Dead Records ja yhtyeen uudistuneen kokoonpanon myötä uuden musiikillisen vaiheen ensimmäinen kivijalka oli samaisena vuonna ilmestynyt albumi Wake of the Flood.