Kiss:Dressed to Kill
Kissin varhaisessa diskografiassa yhtyeen kolmas pitkäsoitto Dressed to
Kill ei nauti kahden edeltäjänsä; Kissin ja Hotter Than Hellin veroista arvostusta. Soundeiltaan
Dressed to Kill saattaakin jättää toivomisen varaa, mutta
kappalemateriaaliltaan sitä voi pitää jopa edeltäjäänsä Hotter than Helliä vahvempana
työnä.
Kolme ensimmäistä raitaa, eli Room Service, unohdettu pikkuhelmi Two
Timer sekä Ladies in Waiting edustavat Kissin tuotannossa laadukasta
keskitasoa, mutta sitten räjähtää. Ace Frehleyn käsialaa oleva ja Peter Crissin vokalisoima Getaway svengaa kiitettävällä intensiteetillä ja parivaljakon Paul Stanley/Ace Frehley tekemä Rock Bottom kipuaa Kissin varhaiskauden tuotannossa jo liki pitäen top teniin.
Stanleyn parhaita suorituksia albumilla edustaa
radiohitiksi muodostunut C’mon and Love Me. Myös Anything for My Baby –
raidalla on tarjottavanaan erinomainen kertosäe. She lukeutuu
pitkäsoiton kaikkein iäkkäimpään antiin; olihan jo Kissin esiasteella
Wicked Lesterillä kyseinen kappale ohjelmistossaan.
Jälleen Stanleyn kynästä oleva Love Her All I Can edustaa mainiosti
rullaavaa rokkausta. Dressed to Killin päättää Kissin tunnuskappaleeksi
ja samalla debyyttihitiksi muodostunut, Stanleyn ja Gene Simmonsin
yhteistyötä oleva Rock N’ Roll All Nite, josta tosin muodostui menestys
vasta Alive!-tuplalta poimittuna liveversiona.
Dressed to Kill päätti tyylikkäästi Kissin uran
ensimmäisen luvun. Vaikka seuraavat kolme studioalbumia, eli Destroyer,
studiolivenä toteutettu Rock and Roll Over sekä Love Gun, muodostuivat
edeltävää trilogiaa suuremmiksi menestyksiksi, saattoi Kiss hyvinkin
luoda laadukkaimmat albumikokonaisuutensa heti uransa alkajaisiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti