Lauantain pitkä:Eräs merkittävimmistä amerikkalaisista biisintekijöistä ja solisteista

14. elokuuta 1941 syntynyt ja 18. tammikuuta 2023 pitkäaikaisen sairauden jälkeen edesmennyt David Van Cortland Crosby oli yhdysvaltalainen solisti, kitaristi ja biisintekijä. Hän oli perustamassa yhtyeitä The Byrds, Crosby Stills and Nash sekä CPR. The Byrdsille Crosby oli mukana kirjoittamassa esimerkiksi klassikkokappaletta Eight Miles ja CS&N:lle kappaleita Gunneveire ja Wooden Ships. Crosby Stills Nash and Youngin vuoden 1970 klassikkoalbumilla Deja Vu Crosby vastasi yksin nimikappaleesta sekä raidasta Almost Cut My Hair. Erityisesti Eight Miles Highssa, Wooden Shipsissä ja Deja Vussa Crosby hyödynsi vaihtoehtoista viritystä ja jazzvaikutteita. Ne ovat olleet keskeisessä osassa myös CPR:n tuotannossa. Rock and Roll Hall of Fameen Crosby on päässyt sekä The Byrdsin että Crosby, Stills and Nashin jäsenenä. The Byrdsin pitkäsoitoista kolme ja Crosby, Stills and Nashin vastaavista kaksi on päässyt Rolling Stonen 500 kaikkien aikojen parhaan albumin listalle. Crosbysta on muodostunut eräs 60-luvun vastakulttuuriin ikonisista hahmoista. Los Angelesissa syntynyt Crosby kävi useita kouluja. Hän opiskeli muun muassa draamaa Santa Barbaran City Collegessa. Päätettyään luoda uransa musiikin parissa Crosby siirtyi osaksi Greenwich Villagen skeneä ja Fred Neilin myötä hänellä oli Bob Dylanin kanssa sama menttori. Tuottaja Jim Dicksonin kanssa Crosby teki ensimmäiset sooloäänityksensä vuonna 1963. Hän liittyi Jim McGuinnin ja Gene Clarkin seuraksi yhtyeeseen Jet Set. Rumpaliksi tuli Michael Clarke ja loppuvuodesta 1964 Chris Hillman liittyi yhtyeen basistiksi ja Crosby siirtyi soittamaan rytmikitaraa. The Byrdsin manageriksi ryhtyneellä Jim Dicksonilla oli yhteyksiä Bob Dylanin julkaisijaan ja The Byrds teki ensin demoasetaattilevyn Dylanin kappaleesta Mr Tambourine Man ja myöhemmin virallisen levytyksen samaisesta kappaleesta.

The Byrdsin coverista muodostui suuri hitti. Se nousi listakärkeen sekä Billboardilla että Britanniassa. Kappaleessa kuultiin McGuinnin 12-kielistä kitaraa ja lauluharmonioista vastasivat McGuinn, Crosby ja Clark. Vuonna 1966 The Byrdsin keskeisimpänä biisintekijänä toiminut Gene Clark jätti yhtyeen stressin takia. Laulunkirjoittaminen oli tästä eteenpäin McGuinnin, Crosbyn ja Hillmanin vastuulla. Crosbyn käsialaa olivat esimerkiksi The Byrdsin kyseisen vuoden hitteihin lukeutunut Eight Miles High sekä sen b-puolella julkaistu kappale Why, joka oli itse asiassa yhteistyötä McGuinnin kanssa. The Byrdsin vuonna 1967 ilmestyneeseen pitkäsoittoon Younger Than Yesterday ehdittäessä Crosby oli viimeistään löytänyt oman tyylinsä lauluntekijänä. Kyseisen vuoden syksyllä levytettäessä pitkäsoittoa Notorious Byrd Brothers yhtyeen olisi Crosbyn mielestä pitänyt levyttää ainoastaan originaalikappaleita. Syyskuun puolivälissä kyseisenä vuotena Crosby sai lähteä Byrdsistä, sillä hän ei suostunut osallistumaan Goffinin ja Kingin käsialaa olleen kappaleen Going Back levyttämiseen. Crosbyn käsialaa ollut kappale Triad jäi pois Byrdsin albumilta, mutta sitä vastoin Jefferson Airplane levytti sen vuonna 1968 julkaistulle ja parhaimmistoon lukeutuvalle pitkäsoitolleen Crown of Creation. Crosby, Stills, Nash and Youngin vuoden 1971 livetuplalla Four Way Street Crosby esitti kyseisestä kappaleesta akustisen soolotulkinnan. The Byrdsin versio ilmestyi lopulta vuonna 1988 albumilla Never Before ja kyseinen näkemys pääsi myös mukaan Notorious Byrd Brothersin cd-version bonusraitoihin. Vuonna 1973 Crosby oli jälleen mukana Byrdsissä yhtyeen samana vuonna ilmestyneellä nimikkoalbumilla. Crosby toimi myös levyn tuottajana. Vaikka pitkäsoitto ei saavuttanut erityisen hyviä arvosteluja, se nousi sijalle 20., mikä oli Byrdsin paras listasijoitus sitten Turn Turn Turn – albumin. Kyseessä oli originaalin Byrdsin joutsenlaulu.

Maaliskuussa 1968 Crosby tapasi Stephen Stillsin ja kaksikko alkoi jamitella keskenään. Pian kaksikon seuraksi liittyi The Holliesin jättänyt Graham Nash. Trion esiintyminen Woodstockin mammuttifestivaaleilla elokuussa 1969 oli sen kaikkien aikojen toinen esiintyminen. Niin ikään vuonna 1969 ilmestynyt yhtyeen debyyttialbumi oli suuri menestys. Siltä poimittiin kaksi top 40:ään noussutta singleä ja pitkäsoitto saavutti myös runsasta radiosoittoa FM -radioasemilla, joilla dj:ille tarjoutui tilaisuus soittaa kokonaisia albumeita. Vielä vuoden 1969 puolella Neil Young täydensi yhtyeen kokoonpanon ja se levytti useissa maissa listakärkeen kohonneen albumin Deja Vu. Vuonna 1971 ilmestyneen tuplaliven Four Way Street jälkeen yhtye siirtyi tauolle sen jäsenten keskittyessä luomaan soolouriaan. Uuden vuosikymmenen alkajaisiksi Crosby teki yhteistyötä Grateful Deadin Jerry Garcian, Phil Leshin ja Mickey Hartin kanssa nimellä David and The Dorks. Yhtye teki liveäänityksiä Matrixissa joulukuun puolivälissä 1970. Vuonna 1973 CSN & Y teki paluukonsertin San Franciscon Winterlandissa. Uutta kaavailtua pitkäsoittoa Human Highway ei saatu valmiiksi, mutta kesään 1974 ajoittui menestyksekäs kiertue.  Sen aikoihin ilmestyi myös yhtyeen kokoelma-albumi So Far. Vuoden 1974 kiertuetta edeltäneissä treeneissä nauhoitettiin uusi Crosbyn käsialaa ollut kappale Little Blind Fish, joka sai julkaisunsa vasta yli kaksi vuosikymmentä myöhemmin CPR:n toisella pitkäsoitolla. Vuonna 1976 Crosby ja Nash sekä Stills ja Young työstivät duoina omia pitkäsoittojaan. Tavoitteena oli saada aikaan uusi Crosby, Stills, Nash and Youngin albumi. Lopputuloksena Crosbyn ja Nashin lauluosuudet jätettiin pois ja syntyi Stillsin ja Youngin pitkäsoitto Long May You Run. Nelikkona yhtye esiintyi seuraavan kerran vasta Live Aidissa Philadelphiassa vuonna 1985.

 Kyseisellä ja seuraavalla vuosikymmenellä yhtyettä kuultiin vuosittain lähinnä Neil Youngin vaimon järjestämässä hyväntekeväisyyskonsertissa. Kolmikko Crosby, Stills ja Nash sitä vastoin on esiintynyt yhdessä melko tiiviistikin vuonna 1977 tapahtuneen paluunsa jälkeen. Pitkäsoittoja on ilmestynyt neljä; vuoden 1988 American Dream, kaksi vuotta myöhemmin julkaistu Live It Up, vuoden 1994 After the Storm sekä vuonna 1999 ilmestynyt Looking Forward. Young on mukana albumeista ensimmäisellä ja viimeksi mainitulla. Suuret kiertueet kvartetti teki vuosina 2000, 2002 ja 2006.  Vuonna 1971 ilmestyi Crosbyn soolodebyytti If I Could Only Remember My Name. Sen työstämiseen osallistuivat Young, Joni Mitchell sekä jäsenistöä Jefferson Airplanesta, Grateful Deadista ja Santanasta. Vaikka albumi sai ilmestyessään vähemmän mairittelevat arvostelut, sen ansiot on oivallettu myöhemmin. Duona Crosby ja Nash ovat julkaisseet neljä studioalbumia ja kaksi livelevyä. Sekä yksin että yhdessä Crosby ja Nash loivat 70-luvulla merkittävät urat myös sessiomuusikon ominaisuudessa. Heitä kuullaan esimerkiksi Joni Mitchellin, Jackson Brownen, Dave Masonin, James Taylorin ja Carole Kingin levyillä. Crosbya kuultiin taustavokaaleissa useilla Grace Slickin ja Paul Kantnerin vuosien 1971 ja 1974 välillä ilmestyneillä albumeilla sekä Hot Tunan vuoden 1972 pitkäsoitolla Burgers. Crosby lauloi taustoja esimerkiksi Phil Collinsin vuoden 1988 suurmenestyksellä Another Day in Paradise. Vuonna 2006 Crosby osallistui Nashin kanssa David Gilmourin sooloalbumin On an Island levyttämiseen. Kyseisen vuoden maaliskuussa julkaistu pitkäsoitto nousi Britanniassa listakärkeen. Kaksikko myös esiintyi Gilmourin kanssa Lontoon Royal Albert Hallissa samaisen vuoden toukokuussa ja osallistui Gilmourin Yhdysvaltain-kiertueeseen. Vuonna 2007 kiertueelta julkaistiin dvd Remember That Night. Vuonna 2014 oli vuorossa Crosbyn ensimmäinen sooloalbumi 20 vuoteen. Yhdessä hänen poikansa James Raymondin kanssa työstetty pitkäsoitto tottelee nimeä Croz. Viime vuodelle kaavailtiin  jopa kahden uuden albumin julkaisua. Niistä toinen olisi jälleen yhteistyötä James Raymondin ja toinen Grammyn voittaneesta big band – yhtyeestä Snarky Pappy tutuksi tulleen Michael Leaguen kanssa. 14. heinäkuuta 2016 Crosby ilmoitti viidennen sooloalbuminsa Lighthousen ilmestyvän 21. lokakuuta samaisena vuonna. 26. elokuuta samana vuonna Crosby kertoi uuden albuminsa tiimoilta tehtävästä kiertueesta. 18 konsertista koostunut kiertue alkoi 18. marraskuuta 2016 Atlantasta, Georgiasta ja päättyi 16. joulukuuta Ithacaan, New Yorkiin.  Vuonna 1996 kasattiin Crosby, Pevar ja Raymond. Pevar on sessiokitaristi Jeff Pevar. Yhtye julkaisi kaksi studioalbumia ja kaksi livelevyä ennen vuonna 2004 tapahtunutta hajoamistaan. Raymond jatkoi yhteistyötä isänsä kanssa myös C&N:n ja CS&N:n kiertuekokoonpanoissa. Hän oli mukana Crosbyn vuonna 2014 ilmestyneellä neljännellä sooloalbumilla Croz ja toimi musiikillisena johtajana sen tiimoilta tehdyllä kiertueella. Lokakuussa 2016 Crosby julkaisi albumin Lighthouse, jonka tiimoilta hän teki 18 konsertista koostuneen kiertueen Yhdysvalloissa marras-joulukuussa samaisena vuonna.  Crosby, Pevar & Raymondin reunion toteutettiin vuonna 2018 nimellä David Crosby &Friends. Se teki sarjan keikkoja Crosbyn syyskuussa 2017 ilmestyneen albumin Skytrails tiimoilta. Lokakuussa 2018 Crosby jukaisi Lighthouse-yhtyeen jäsenten kanssa työstämänsä albumin Here If You Listen, jonka tiimoilta konsertoitiin marras-joulukuussa samaisena vuonna. Dokumenttielokuva David Crosby:Remember My Name sai ensi-iltansa vuoden 2019 Sundance Film Festivaalilla. David Crosby & Friends konsertoi touko-syyskuussa mainittuna vuonna. Heinäkuussa 2021 ilmestyi Crosbyn viimeiseksi jäänyt studioalbumi For Free. Lokakuun puolivälissä julkaistiin myös ennenjulkaisemattomia demoja sisältävä  remasteroitu 50-vuotisjuhlapainos albumista If I Could Only Remember My Name. Neljäs lokakuuta 2022 ilmestyi Crosbyn Lighthouse-yhtyeen jäsenten kanssa tekemältä viimeiseltä kiertueelta julkaistu konserttitaltiointi Live at the Capitol Theatre