Keskiviikon klassikko:Delta bluesin ja sähköisen bluesin merkittävä yhdistäjä

22. elokuuta 1912 syntynyt ja 21. kesäkuuta 2001 menehtynyt John Lee Hooker oli amerikkalainen blueskitaristi, solisti ja biisintekijä. Torpparin poika nousi tunnettuuteen esittämällä sähkökitaralla toteutettua adaptaatiota Delta-bluesista. Tyylissään Hooker hyödynsi myös monia muita elementtejä, kuten puhuvaa bluesia ja pohjoisen Missisippin Hill country bluesia. Hän kehitti omanlaisensa kulkevaan rytmiin perustuneen boogietyylinsä, joka erosi voimakkaastikin 1930–40 lukujen pianovoittoisesta boogie-woogiesta. Hookerin tunnetuimpiin kappaleisiin lukeutuvat esimerkiksi Boogie Chillen, Crawling King Snake, Dimples, Boom Boom sekä One Bourbon, One Scotch, One Beer. Useat Hookerin myöhäisempään tuotantoon lukeutuvista albumeista, kuten vuoden 1989 The Healer ja vuonna 1991 ilmestynyt Mr Lucky olivat listamenestyksiä niin Yhdysvalloissa kuin Britanniassakin. Vuonna 1997 ilmestynyt pitkäsoitto Don’t Look Back voitti seuraavana vuotena Grammyn. Hookerin synnyinpaikasta on saatavilla eriävää tietoa. Missisippin Talahachie County lienee syntymäpaikkavaihtoehdoista todennäköisin. Hookerin virallisen kotisivun mukaan artistin syntymävuosi oli 1917. Hookerin ensimmäinen kosketus musiikkiin olivat spirituaalit. Vuonna 1921 hänen vanhempansa erosivat. Seuraavana vuotena Hookerin äiti meni naimisiin blueslaulaja William Mooren kanssa. Häneltä Hooker sai ensimmäiset kitaraoppinsa ja myöhemmin hän antoi Moorelle kunnian erottuvasta kitaransoittotyylistään. Moore oli hänen ensimmäinen merkittävä vaikuttajansa bluesin saralla. Louisianassa hän oppi soittamaan yhteen sointuun perustunutta bluesia, joka erosi voimakkaasti tuonaikaisesta Delta-bluesista. 14-vuotiaana John Lee Hooker karkasi kotoaan eikä koskaan enää nähnyt äitiään tai isäpuoltaan. 1930-luvun puolivälissä Hooker asui Memhisissä, missä hän työskenteli New Daisy-teatterissa ja esiintyi silloin tällöin erilaisissa  juhlissa.

Toisen maailmansodan aikaan hän työskenteli tehtaissa eri kaupungeissa. Vuonna 1943 vakinaiseksi työpaikaksi vakiintui Detroitin Ford Motor Company.  Hän esiintyi säännöllisesti Hastings Streetin bluesclubeissa ja – baareissa. Ne olivat Detroitin itäosan mustan viihdeteollisuuden kehto. Pianisteistaan tunnetussa kaupungissa kitaristit olivat harvinaisuus. Hookerin suosio kasvoi hänen esiintyessään Detroitin clubeissa ja pian akustinen kitara sai vaihtua ensimmäiseen sähköiseen. Hookerin levytysura alkoi vuonna 1948, jolloin Los Angelesissa operoinut Modern Records julkaisi häneltä demon, jonka Hooker oli äänittänyt Detroitissa Bernie Besmanille. Kyseinen single Boogie Chillen, muodostui hitiksi ja vuoden 1949 suosituimmaksi tumman artistin tekemäksi levyksi. Hooker omaksui traditionaalisia blueslyriikoita, mutta myös kirjoitti originaalejaan. 50-luvulla tummat artistit eivät juuri saaneet rahaa levytyksistään. Niinpä Hooker levytti kappaleistaan variaatioita eri levy-yhtiöille etukäteispalkkiota vastaan ja pseudonyymejä käyttäen. Esimerkiksi Chess Recordsille hän levytti nimellä John Lee Booker. Hookerin varhaiset kappaleet olivat Bernie Besmanin äänittämiä. Hän soitti harvoin standardilla rytmillä ja muutti kappaleiden tempoa niiden tarpeiden mukaan. Kyseinen seikka teki taustamuusikoiden hyödyntämisestä vaikeaa. Nämä kun eivät olleet tottuneet Hookerin musiikillisiin päähänpistoihin. Näihin aikoihin Hooker levytti ja konsertoi Eddie Kirklandin kanssa. Myöhäisemmissä, chicagolaiselle Vee Jay Recordsille tehdyissä äänityksissä hyödynnettiin myös studiomuusikoita. Heihin lukeutui Eddie Taylor, joka osasi käsitellä Hookerin musiikillisia oikkuja. Hookerin ydintuotantoon lukeutuvat Dimples ja Boom Boom julkaistiin alun perin Vee Jaylla. Vuonna 1980 ilmestyneessä elokuvassa Blues Brothers Hooker esiintyi katusoittajana.

Hookerin vuonna 1989 ilmestyneellä pitkäsoitolla The Healer vierailivat esimerkiksi Carlos Santana ja Bonnie Raitt. Hooker levytti useita kappaleita Van Morrisonin kanssa. Kaksikko teki myös yhteisesiintymisiä ja niitä myös julkaistiin albumilla A Night in San Francisco. 19. joulukuuta 1989 Hooker esitti Boogie Chillenin Rolling Stonesin ja Eric Claptonin kanssa Atlantic Cityssä, New Jerseyssä. Kyseinen konsertti kuului Stonesien Steel Wheels-kiertueeseen ja se nähtiin livenä kaapelitelevisiossa.  Hooker sairastui juuri ennen Euroopan-kiertuettaan vuonna 2001 ja kuoli nukkuessaan 21. kesäkuuta kyseisenä vuotena. Hänen uskotaan olleen parin kuukauden päässä 89-vuotispäivästään. Hooker on haudattu Chimesin kappaliin Oaklandissa, Kaliforniassa. Hookerin viimeinen levytys studiossa kitaristina ja solistina oli Pete Searsin kanssa kirjoitettu kappale Elisabeth. Mukana oli Hookerin Coast to Coast Blues Bandin jäseniä ja Sears pianistina. Äänitys tapahtui 14. tammikuuta 1998 Bayview- studioilla Richmondissa, Kaliforniassa. Hookerilla on muun muassa tähtensä Hollywood Walk of Famella ja vuonna 1991 hän pääsi Rock N’ Roll Hall of Fameen. Hookerin kappaleista Boogie Chillen ja Boom Boom pääsivät 500 rockia muokanneen kappaleen listalle. Boogie Chillen pääsi myös vuosisadan kappaleiden joukkoon. Vuonna 1980 Hooker pääsi Blues Hall of Fameen. Vuonna 2000 Hooker vastaanotti Grammyn elämäntyöstään. 1960-luvun alkupuolella Hooker saavutti vakaan soolouran blues ja folkmusiikin diggareiden keskuudessa. Hän vetosi myös valkoiseen yleisöön ja antoi nuorelle Bob Dylanille tilaisuuden. Ikäännyttyään Hooker lisäsi taustamuusikoidensa määrää. Vaikka hän asui Detroitissa suuren osan elämästään, hän oli musiikillisesti lähempänä etelävaltioiden bluestyyliä kuin Chicaco Bluesia. Hookerin sähkökitaransoittotyyli yhdisti Delta bluesia sodanjälkeiseen sähköiseen bluesiin.