Lokakuussa 1974 julkaistu War Child on Jethro Tullin seitsemäs studioalbumi. Sen ja yhtyeen edellisen pitkäsoiton A Passion Playn julkaisun välillä oli ehtinyt vierähtää lähes puolitoista vuotta. War Childin luominen osui yhtyeen kannalta varsin hankalaan vaiheeseen. A Passion Play oli saanut huonot arvostelut ja Jethro Tullin arveltiin jopa lopettavan toimintansa. Niinpä yhtye joutuikin pitämään lehdistötilaisuuksia ja selittämään tulevaisuudensuunnitelmiaan. Suuri osa War Childin kappaleista juontaa juurensa yhtyeen varhaisemmista äänityksistä. Only Solitaire ja Skating Away on a Thin Ice of a New Day ovat kesältä 1972 ja niitä kaavailtiin samana vuonna ilmestyneen pitkäsoiton Thick as Brick seuraajalle, joka ei kuitenkaan koskaan valmistunut. Kyseisten kappaleiden pohjaraidat ja leadvokaalit äänitettiin syyskuussa 1972 Ranskassa. Myös Bungle in the Junglessa on elementtejä syyskuussa 1972 nauhoitetusta materiaalista. War Childin kappaleista Two Fingers on uudelleensovitettu versio kappaleesta Lick Your Fingers Clean. Viimeksi mainittu on vuoden 1971 Tull-pitkäsoitto Aqualungin sessioista, mutta se jäi julkaisematta kyseisellä albumilla. Alun perin War Childin yhteyteen kaavailtiin elokuvaprojektia ja albumista olisi ollut tarkoitus tulla tuplalevy. Sopivaa elokuvastudiota ei kuitenkaan löytynyt ja War Child julkaistiin yksittäisenä, kymmenestä kappaleesta koostuneena albumina. War Childin elokuvaversio olisi ollut metafyysinen musta komedia, jonka aiheena olisi ollut teinitytön kuolemanjälkeinen elämä. Hän olisi tavannut Jumalaan, pyhään Pietariin ja paholaiseen perustuneita hahmoja nokkelien bisnesmiesten hahmoissa. Mukana olisi ollut merkittävä brittinäyttelijä Leonard Rossiter, koreografiasta olisi vastannut Margot Fonteyn ja Monty Python-veteraani John Cleeseä kaavailtiin huumorikonsultiksi. Albumin etukannessa on kuva öisestä Melbournen kaupungista ja äreästä Ian Andersonista.
Takakannessa nähdään kaikki
yhtyeen jäsenet, ystäviä, vaimot, tyttöystävät, levy-yhtiö Chrysaliksen
henkilökuntaa sekä manageri Terry Ellis. Kaikki heistä liittyvät jotenkin
albumin kappaleiden nimiin. Ian Andersonin kiertueavustaja ja tuossa vaiheessa
tuleva vaimo Shoa Learoyd esiintyy sirkustirehtöörinä ja Terry Ellis leopardin
nahkaan pukeutuneena aggressiivisena bisnesmiehenä. War Childilla kuullaan David Palmerin
monivivahteista jousiorkestraatiota. Kuten kahdella edellisellä Jethron
pitkäsoitolla, yhtyeen jäsenet vastaavat useista instrumenteista. War
Childin musiikki on edeltäjäänsä valoisampaa ja hassuttelevampaa. Teksteissä ja
musiikin rakenteissa on vihjeitä komediasta. Tekstit vapauttavat silti
kritiikin iskuja järjestäytynyttä yhteiskuntaa (Queen and Country, Bungle in
the Jungle), uskontoa (Two Fingers) ja kriitikkoja (Solitaire) kohtaan.
Sellaiset War Childin elokuvaversiota varten sävelletyt kappaleet, kuin Quartet
ja Warchild Waltz, saivat aluksi julkaisunsa Tullin eri kokoelmalevyillä, mutta
vuoden 2002 cd-uudelleenjulkaisulla ne olivat kaikki mukana. Vuonna 2014
albumin 40-vuotista olemassaoloa juhlistettiin kolmen cd:n rajoitetulla
cd-versiolla. Sen remiksauksesta vastasi Steven Wilson. Mukana oli
ennenjulkaisemattomia kappaleita, promovideo kappaleeseen The Hird Hoorah, alun
perin elokuvaprojektia varten kirjoitettuja orkestraatiokappaleita,
käsikirjoituksen tiivistelmä ja Andersonin kommentit jokaisesta kappaleesta.
Yhdysvalloissa War Child saavutti kultalevyn ja siellä se nousi toiseksi
Billboardin listalla. Yhtyeen kotimaassa Britanniassa albumi saavutti vain 14.
sijan ollen Norjassa kahdeksantena ja Tanskassa yhdeksäntenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti