Tiistain tukeva:The Moven erinomainen kakkosalbumi

The Move:Shazam

Helmikuussa 1970 ilmestynyt Shazam on brittiläisen rockyhtyeen The Moven toinen, Regal Zonophonen julkaisema studioalbumi. Se merkitsi siirtymää yhtyeen 60-luvun popsinglejen ja The Moven johtohahmon Roy Woodin käynnistämän seuraavan projektin, progressiivisen Electric Light Orchestran välillä. Kyseessä oli lisäksi viimeinen Moven pitkäsoitto, jonka työstämiseen yhtyeen originaali solisti Carl Wayne osallistui. Shazamin voi todeta vanginneen vinyylille The Moven vuoden 1969 keikkaohjelmiston. Musiikillisesti kyseessä oli rikas kokonaisuus, joka yhdisti Kalifornian psykedeelisiä soundeja, raskaita kitarariffejä ja rumpufillejä sekä viitteitä klassisiin säveltäjiin. Shazam sai kriitikoilta välittömästi erinomaiset arvostelut. Esimerkiksi Rolling Stonen keväällä 1969 julkaistu arvio oli suorastaan ylistävä. Shazam on yleisesti kohotettu The Moven parhaaksi albumiksi. Suuri osa vuodesta 1969 The Movella oli kulunut konsertoidessa Englannin kabareissa. Kyseinen miljöö oli ollut solisti Waynen, toisin kuin yhtyeen johtohahmo Woodin mieleen. The Moven siirryttyä konsertoimaan Yhdysvaltoihin kyseisen vuoden syksyllä yhtye alkoi suosia kovempaa soittovolyymiä. Shazamin ykköspuoli koostuu yhtyeen originaaleista ja ja kakkospuoli covereista. Kyseinen ratkaisu kuvastaa osaltaan niitä lukuisia musiikillisia suuntia, joita yhtye hyödynsi tuotannossaan.Wayne oli solistina esimerkiksi Woodin käsialaa olleessa kauniissa balladissa Beautiful Daughter. Kyseistä kappaletta kaavailtiin jopa singlejulkaisuksi Curlyn jatkoksi, mutta ideasta luovuttiin Waynen erottua yhtyeestä pian Shazamin julkaisun jälkeen. Raskaampaa tyyliä albumilla edustivat etenkin raidat Hello Susie ja Don’t Make My Baby Blue. Niistä ensin mainittu oli ollut aikaisemmin hitti Amen Cornerille, joskin yhtyeen näkemys oli huomattavasti The Movea poporientoituneempi.

Cherry Blossom Clinic Revisited kävi debyyttialbumin kappaleen Cherry Blossom Clinic jatko-osasta. Hidastempoisempi kappale sisälsi Waynen puhuman säkeistön. Jousia ei käytetty, mutta silti kitarat soittivat viitteitä Bachin ja Tchaikovskyn klassisista sävellyksistä. Shazam on rumpali Bev Bevanin suosikki The Moven albumeista. Roy Woodille vuosi 1969 jäi mieleen epätasaisena The Moven uralla. Heti alkuvuodesta kotimaassa listakärkeen nousseen singlen Blackberry Way jälkeen basisti Trevor Burton vaihtui Rick Priceen ja helmikuuksi suunniteltu kiertue Yhdysvalloissa peruuntui kyseisen seikan johdosta. Kun kiertue viimein syksyllä totetui, se muodostui taloudellisesta aspektista tarkasteltuna epäonnistuneeksi. Woodin ja Waynen egot kalskahtelivat voimakkaasti yhteen. Woodin mielestä The Move oli musiikillisesti päässyt niin pitkälle, kuin sen oli mahdollista päästä. Hän olisi halunnut yhdistää rockin jousiin ja kyseinen pyrkimys saatiin alulle Electric Light Orchestran perustamisen myötä. Wayne sitä vastoin olisi halunnut jatkaa yhtyeessä ja palata alkuaikojen poporientoituneempaan ilmaisuun. Wayne jopa kaavaili Burtonin paluuta yhtyeeseen. Vaikka Wood keskittyisi ELO:oon, hän jatkaisi silti kappaleiden säveltämistä myös Movelle. Wood, Bevan ja Price tyrmäsivät kyseisen idean. Palaaminen Amerikan-kiertueen jälkeen Britanniassa kabareeympäristöön oli Woodille viimeinen niitti. Kyseinen The Move-lineup tuli tiensä päähän Sheffieldissä tammikuussa 1970. Wayne jätti yhtyeen juuri ennen Shazamin julkaisua ja hänet korvasi Jeff Lynne. Wood oli pyytänyt Lynneä mukaan Moveen jo varhaisemmin, mutta tuolloin tämä halusi keskittyä The Idle Race – yhtyeeseensä. Lynne hyväksyi uuden tarjouksen sillä ehdolla, että kaksikko keskittyisi pian täysipainoisesti luotsaamaan Electric Light Orchestraa. Yhtyeen kotimaassa Shazam ei ollut erityisen suuri menestys. Runsaammin huomiota sai single Brontosaurus, joka oli ensimmäinen The Moven levytys, jolla Lynne oli mukana. A&M Recordsin julkaistua albumin Yhdysvalloissa sen tiukat harmoniat ja pitkät soolot tekivät pitkäsoitosta kulttiklassikon. Shazam toimi The Moven käyntikorttina amerikkalaisyleisölle ja albumilla oli oma keskeinen vaikutuksensa esimerkiksi Kissin ja Cheap Trickin musiikillisen tyylin muotoutumiseen.