Maanantain mainio:Eräs brittipunkin todellisista kulmakivistä

The Clash:The Clash

Brittiläisen punkrockin kenties merkittävimmän yhtyeen The Clashin nimeä kantanut esikoispitkäsoitto ilmestyi kahdeksas huhtikuuta 1977 CBS Recordsin julkaisemana. Se oli äänitetetty samaisen vuoden helmikuussa kolmen viikonlopun aikana CBS:n Studio 3:ssa. Kolmansien äänityssessioiden aikana albumi oli saatu myös miksatuksi valmiiksi ja nauhat olivat CBS:llä maaliskuun alussa. Pitkäsoiton kansitaiteesta vastasi puolalainen Roslaw Zaybo. Kate Simonin käsialaa ollut valokuva oli napattu yhtyeen treenikämpän ovea vastapäätä Camden Marketissa. Rumpali Terry Chimes oli vielä tuolloin The Clashin täysivaltainen jäsen, mutta hän ei esiintynyt kansikuvassa, sillä oli jo aikaisemmin päättänyt jättää yhtyeen. Legendaarisen esikoissinglen White Riotin versiota ei ollut levytetty albumia varten, vaan kyseessä oli demo. Kakkospuolen avaus Career Opportunities hyökkää Englannin tuonaikaista taloudellista ja poliittista tilannetta vastaan. Mick Jonesin kirjoittaman Remote Controlin aiheena ovat konsertteja peruneet byrokraatit. Rivakassa Protex Bluessa kuullaan myös Jonesin leadvokalisointia. Brittiläisten Amerikan ihailua kritisoinut I’m So Bored with the USA kehittyi Jonesin käsialaa olleesta kappaleesta I’m So Bored with You. Cover Junior Murvinin kappaleesta Police and Thieves päätyi mukaan The Clashin debyytille viime hetkellä, ettei albumi olisi jäänyt ajallisesti alimittaiseksi. Viimeisenä pitkäsoiton kappaleista nauhoitettiin silti Charles Shaar Murrayn The Clashin varhaiseen esiintymiseen kriittisesti suhtautuneelle konserttiarviolle nootiksi kirjoitettu Garageland, joka päätyi coveriksi Pelle Miljoona & 1980:n keikkaohjelmistoon ja pääsi myös mukaan livealbumille Näyttämökuvia. Vastaavasti Ratsian upealla esikoisalbumilla versioitiin 48 Hours luontevasti nimellä 48 tuntia. Punkyhtyeen albumiksi The Clashin esikoista voi pitää reggae- ja rock and roll- vaikutteissaan varsin monipuolisena. Pitkäsoitto saavutti heti ilmestyttyään myönteiset arviot ja kipusi sijalle 12. brittilistalla. Esimerkiksi The Village Voicen Robert Christgaun mielestä The Clashin debyytin brittiversio oli 70-luvun paras albumi. Helmikuussa 1993 albumi sijoittui kolmanneksitoista The New Musical Expressin kaikkien aikojen parhaiden albumien listalla. Samaisen musiikkilehden 70-luvun parhaiden albumien listalla The Clashin debyytin sijoitus oli kolmas. Vuonna 2000 Q-lehden sadan kaikkien aikojen parhaan brittiläisen albumin listalla The Clash saavutti sijan 48. Vuonna 2003 Rolling Stonen 500 kaikkien aikojen parhaan albumin listalla The Clashin debyytin jenkkiversio saavutti sijan 77. Samana vuonna Mojon 50 merkittävimmän punkalbumin listalla The Clashin debyytti oli upeasti toisena. Pitkäsoitto pääsi myös mukaan Robert Dimeryn teokseen 1001 Albums You Must Hear Before You Die.