Lauantain pitkä:Brittiheavyn klassikon ensimmäinen suuri klassikko

Judas Priest:Sin After Sin

Sin After Sin on englantilaisen heavy metal –yhtye Judas Priestin kolmas, vuonna 1977 ilmestynyt pitkäsoitto. Kyseistä albumia voi monessakin mielessä pitää käänteentekevänä yhtyeen uralla. Kyseessä on nimittäin yhtyeen ensimmäinen suurelle levy-yhtiölle tekemä albumi. Sen tuottamisesta vastasi Deep Purplen legendaarisesta Mark II – kokoonpanosta tuttu basisti Roger Glover ja tyylillisesti albumi sinetöi Judas Priestille tunnusomaisen heavytyylin. Kahdella yhtyeen aikaisemmalla  pitkäsoitolla Rocka Rolla sekä Sad Wings of Destiny orastaneet vaikutteet progressiivisesta ja bluesrockista olivat lähes poispyyhityt. Radiosoitosta albumilla pääsi nauttimaan sen covertuotantoa edustanut raaka näkemys folkrockin keskeisiin tekijöihin lukeutuvan Joan Baezin kappaleesta Diamonds and Rust. Judas Priestin kakkosalbumi Sad Wings of Destiny oli herättänyt CBS Recordsin huomion ja uuden managerinsa David Hemmingsin tukemana yhtye solmi levytyssopimuksen kyseisen yhtiön kanssa. Samalla entinen sopimus Gull-yhtiön kanssa päättyi ja yhtyeen kahdesta ensimmäisestä albumista sekä demoista tuli kyseisen yhtiön omaisuutta. Harjoitukset albumia varten tapahtuivat Pinewood – studioilla Lontoossa ja äänitykset käynnistyivät tammikuussa 1977 The Whon Rampant – studioilla Batterseassa. Äänitysten loppuvaiheessa Simon Philips korvasi Alan Mooren yhtyeen rumpalina. Diamonds and Rustin coverversio oli Roger Gloverin idea. Phillipsillä oli velvoitteita toisen yhtyeen kanssa ja kiertueelle rumpaliksi palkattiinkin Fancy-yhtyeen Les Binks, joka soitti tuplabassorumpuja ja kykeni toistamaan Sin After Sinin soundin keikkakontekstissa. Sin After Sinin tiimoilta Judas Priest teki ensimmäisen Yhdysvaltain-kiertueensa, jolla yhtye lämmitteli REO Speedwagonia sekä Foreigneria. Lisäksi yhtye soitti kaksi keikkaa Led Zeppelinin lämmittelijänä Oaklandissa Day on the Green – festivaalilla. Judas Priest avasi myös 1977 Superjamin ennen REO Speedwagonia ja Ted Nugenttia St. Louisin Bush Memorial Stadiumilla. Edellisiltä pitkäsoitoilta tutut progevaikuttteet olivat Sin After Sinillä läsnä vielä moniosaisen Sinnerin sekä Let Us Prey/Call for the Priestin kaltaisissa kappaleissa. Goottityyliä albumilla edustivat Last Rose of Summer sekä Here Come the Tears. Goottivaikutteita oli kuultavissa vielä Judas Priestin seuraavalla pitkäsoitolla Stained Classillä. Sin After Sinin kahdeksasta raidasta keikkastandardeiksi muodostuivat ainoastaan Sinner sekä cover Diamonds and Rust. Sin After Sinistä muodostui kohtuullinen menestys, sillä albumi saavutti brittilistalla 23 sijan. Kyseessä oli myös ensimmäinen Priestin yhdestätoista vähintään kultalevyksi myyneestä pitkäsoitosta. Tuplabasareineen ja nopeine kuudestoistaosanuotteineen Sin After Sinistä kehkeytyi merkittävä albumi, joka vaikutti osaltaan etenkin trashmetallin kehitykseen. Sen kappaleista Slayer versioi jo vuonna 1988 Dissidenti Aggressorin ja Arch Enemy teki coverin Starbreakeristä. Sin After Sin oli ensimmäinen Priestin vuonna 2001 ilmestyneistä, remasteroiduista ja bonuskappaleilla täydennetyistä cd-uudelleenjulkaisuista.