Torstain terävä:Eräs tärkeimmistä brittirumpaleista

Kymmenes tammikuuta 1946 syntynyt Aynsley Thomas Dunbar on englantilaisrumpali, joka on työskennellyt useiden keskeisten rocknimien kanssa. Hänen musiikillisiin yhteistyökumppaneihinsa lukeutuvat esimerkiksi Eric Burdon, John Mayall, Frank Zappa, Ian Hunter, Lou Reed, Jefferson Starship, Jeff Beck, David Bowie, Whitesnake, Michael Schenker sekä UFO. Liverpoolissa syntynyt Dunbar aloitti ammattimaisen musiikkiuransa vuonna 1963 yhtyeessä Derry Wilkie & The Pressmen. Joulukuussa 1964 hän liittyi merseybeatia edustaneeseen yhtyeeseen The Mojos, joka siirtyi myöhemmin käyttämään nimeä Stu James & The Mojos. Yhtyeen lineupin muodostivat Dunbarin ja solisti Jamesin lisäksi kitaristi Nick Crouch ja myöhemmin näyttelijänä toiminut basisti Lewis Collins. Kyseinen kokoonpano jatkoi toimintaansa vuoteen 1966. Dunbar kävi koesoitossa The Jimi Hendrix Experiencelle ja Hendrixille tuotti vaikeuksia tehdä rumpalin valinta Dunbarin ja Mitch Mitchellin välillä. Mitchellin kerrotaan voittaneen Hendrixin suorittaman kolikonheiton. Dunbar siirtyi John Mayall’s Bluesbreakersiin ja osallistui klassikkoalbumi A Hard Roadin levytykseen. Bluesbreakersissä Dunbar viihtyi kevääseen 1967 asti. Hänen tilalleen tuli Mick Fleetwood. Lyhyttä visiittiä Jeff Beck Groupissa seurasi oma yhtye The Aynsley Dunbar Retaliation, joka julkaisi neljä pitkäsoittoa. Dunbar oli mukana kirjoittamassa kappaletta Warning. Hänen oma singleversionsa kyseisestä kappaleesta levytettiin jo vuonna 1967 Blue Horizon-levymerkille reilusti ennen ensimmäisen The Aynsley Dunbar Retaliation – albumin ilmestymistä. Myöhemmin Black Sabbath versioi Warningin legendaarisen esikoislevynsä päätösraidaksi.

Dunbar perusti lyhytikäisen progressiivista rockia edustaneen yhtyeen Blue Whale, joka aloitti uransa tekemällä kiertueen Skandinaviassa tammikuussa 1970. King Crimsonin originaalin lineupin hajottua Dunbar koetti kiinnittää Robert Fripin Blue Whalen kitaristiksi. Vastaavasti Fripin pyrkimyksenä oli saada Dunbarista King Crimsonin uusi rumpali. Kumpikaan yrityksistä ei tuottanut tulosta. Blue Whale levytti yhden albumin, jolla olivat mukana solisti Paul Williams, kitaristit Ivan Zagni ja Robert Sutton, Retaliationista tuttu kosketinsoittaja Tommy Eyre sekä basisti Peter Friedberg. Myöhemmin Dunbar toimi rumpalina Frank Zappan Mother’s of Inventionissa muun muassa albumeilla Waka/Jawaka ja The Grand Wazoo sekä elokuvassa 200 Motels. 1970-luvun puolivälissä Dunbar toimi Grin-yhtyettä johtaneen Nils Lofgrenin rumpalina. Dunbar oli mukana Journeyn neljällä ensimmäisellä pitkäsoitolla ja Jefferson Starshipin riveissä hän soitti kolmella albumilla. 80-luvun puolivälissä Dunbar liittyi Whitesnakeen ja oli mukana yhtyeen vuoden 1987 pitkäsoitolla. Hän työskenteli myös Eric Burdonin ja Michael Schenkerin kanssa. Vuonna 2005 Dunbar oli mukana Jake E Leen sooloalbumilla Retraced. The World Classic Rockersin rumpalina hän on toiminut vuodesta 2003. Vuonna 2008 Dunbar levytti pitkäsoiton verran materiaalia Direct Musicille esimerkiksi Starshipin Mickey Thomasin ja ennen kaikkea Ozzy Osbournen kanssa tekemästään yhteistyöstä tutuksi tulleen kitaristi Jake E Leen kanssa. Kaikki Dunbarin Frank Zappan kanssa Carnegie Hallissa lokakuussa 1971 tekemät äänitykset julkaistiin neljän cd:n boxina tarkalleen 40 vuotta myöhemmin. Vuonna 2009 ilmestyi albumi The Bluesmasters featuring Mickey Thomas. Kyseisellä pitkäsoitolla olivat Dunbarin lisäksi mukana kitaristi Tim Tucker ja basisti Danny Miranda. Albumin vierailijoista mainittakoon kitaristi/laulaja Magic Slim.