Blues from Laurel Canyon on John Mayallin vuonna 1968
ilmestynyt, brittibluesia edustava pitkäsoitto. Kyseessä oli Mayallin
ensimmäinen albumi hänen yhtyeensä The
Bluesbreakersin 14. heinäkuuta kyseisenä vuotena tapahtuneen hajoamisen jälkeen.
Lisäksi se oli Mayallin viimeinen Decca Recordsin julkaisema pitkäsoitto ennen
artistin siirtymistä Polydorille. Kyseisellä albumilla Mayall vokalisoi ja
soittaa huuliharppua, urkuja ja kitaraa. Kitarassa on nuori Mick Taylor, rummuissa
Colin Allen ja bassossa Stephen Thompson. Peter Greeniä kuultiin kitaran varressa
raidalla This Time Alone. Äänittäjänä albumilla, jonka kaikki kappaleet olivat
Mayallin käsialaa, oli Derek Varnals. Pitkäsoiton nimi viittaa Los Angelesissa,
Kaliforniassa sijaitsevalle alueelle, jolla Mayall vietti kymmenen vuoden
ajanjakson vuodesta 1969 vuoteen 1979. Albumin idea on muodostunut Mayallin
visiitistä Yhdysvaltoihin ennen kuin hän muutti sinne pysyvästi asumaan. Noihin
aikoihin Laurel Canyonin alue oli suosittu muusikoiden keskuudessa. Pitkäsoitto
äänitettiin Decca studioilla Lontoon West Hampsteadissa elokuun 26:n ja 28
päivän välillä. Ilmestymisaikanaan Music from Laurel Canyon oli innovatiivinen albumi
etenkin, kun ottaa huomioon, että kyseessä oli bluesia edustanut levy. Ensimmäinen kappale alkaa laskeutuvan
lentokoneen äänellä, joka katoaa kappaleen iskevään rytmiin. Vinyylialbumissa
ei ollut lainkaan näkyviä raitoja.
Jotkut kappaleista feidaantuvat seuraavaan;
toiset loppuvat sointuun, jota seuraa välittömästi seuraavan kappaleen intro. Colin
Allen käytti Tabla – rumpuja ja levyllä hyödynnettiin tekniikkaa, jossa kitaran
kieliä lyötiin rumpukapuloilla. Albumin viimeinen kappale oli yhdeksänminuuttinen
Fly Away, jonka loppupuolella kuultavan pitkän kitarasoolon keskeyttävät
Mayallin Hammond-urut. Ne katoavat selkeään säestyksettömään toistuvaan
kitarakuvioon, joka myös lopulta katoaa. Pitkäsoiton tekstit ovat ainakin
osittain omaelämäkerrallisia aineksia sisältäviä ja Mayall viittaa niissä
henkilöihin, joita hän tapasi ensimmäisellä Amerikan-visiitillään. Kappaleessa
2401 viitataan Frank ja Moon Unit Zappaan, kappaleessa On the Bear yhtyeeseen
Canned Heat ja kappaleessa Miss James tunnettuun groupieen Catherine Jamesiin.
Teknisestä aspektista tarkasteltuna albumi toi esiin tuonaikaisen äänitystekniikan
rajoitteita. Huomattava määrä kyseistä pitkäsoittoa julkaistiin monoversioina,
sillä brittiläiset levysoittimet eivät kyenneet toistamaan albumin
stereosoundia. Albumin stereoversioilla, joihin lukeutuu myös pitkäsoiton
cd-uusintajulkaisuja, stereomiksaus erottaa instrumentit toisistaan melko
voimakkaasti. Esimerkiksi kappaleessa Walking on Sunset vasemmalle sijoitettu
rumpusetti ei kuulu lainkaan oikeassa kanavassa. Laajennettu ja remasteroitu
versio albumista julkaistiin Britanniassa elokuussa 2007.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti