lauantai 2. tammikuuta 2016

Lauantain pitkä:Eräs bluesrockin klassikon kirkkaimmista helmistä

Ten Years After:Watt

Vuoden 1970 joulukuussa ilmestynyt Ten Years Afterin viides pitkäsoitto Watt lukeutuu brittiläisen bluesrockin keskeisimpiin nimiin kuuluvan yhtyeen essentiaaleimpaan tuotantoon edeltäjiensä SHHH:n ja Cricklewood Greenin sekä seuraajansa A Space in Timen tavoin. Albumi äänitettiin samaisen vuoden syyskuussa lukuun ottamatta pitkäsoiton lopettavaa Chuck Berry-coveria Sweet Little Sixteen, joka oli nauhoitettu niin ikään vuoden 1970 Isle of Wightin festivaalilta, jonka muista esiintyjistä mainittakoon viimeiset suuret esiintymisensä tehneet Jimi Hendrix ja The Doors sekä Fire and Water – pitkäsoitollaan ja Alright Now – singlehitillään suursuosioon noussut niin ikään brittiläisen bluesrockin aatelisyhtyeisiin lukeutuva Free. Kyseinen Berry-laina jää muilta osin varsin vahvalla albumikokonaisuudella irralliseksi muuhun tuotantoon verrattuna. Avaus I’m Coming On edustaa terhakkoine kitarointeineen ja iskevine laulumelodioineen onnistuneesti Ten Years Afterille tunnusomaista tyyliä.
Tyylikkään melodiset My Baby Left Me sekä Chick Churchillin upealla pianointrolla käynnistyvä Think About the Times edustavat pitkäsoittoa kaikkein laadukkaimmillaan, tosin niistä ensin mainittu lisää tempoaan Alvin Leen esimerkillisen kitaratyöskentelyn kera. The Band with No Name on vajaa kaksiminuuttinen instrumentaaliraita, jossa olisi hyvässä melodiassaan ollut ainesta enempäänkin.  Mainiosti rullaavaa I Say Yeah- raitaa rikastaa Chick Churchillin kilkattava piano ja tyylitajuisesti psykedeelisessä soundimaailmassaan kappale lukeutuu yleisestikin albumin kiinnostavimpiin. Gonna Run laajentaa musiikillisia vaikutteita hienoisine jazzsävyineen, Alvin loistaa jälleen kepin varressa ja myös Churchill pääsee sooloilun makuun. Kestoltaan yli seitsemänminuuttisessa She Lies in the Morningissa on upeaa melodista oivaltavuutta jopa hienoisessa popahtavassa sävyssä, mutta kappaleen puolivälistä alkaa psykedeelinen instrumentaaliosuus. Wattia seurannut, vuoden 1971 Ten Years After pitkäsoitto A Space in Time sisälsi yhtyeen repertuaarissa jopa huomattavan harvinaislaatuisen singlehitin ja puhutteleva I’d Like to Change the World myös ansaitsi menestyksensä.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti