Keskiviikon klassikko:Humble Pien viriiliä keikkakuntoa

Humble Pie:Performance Rockin' the Fillmore

Uransa alussa pitämästään matalasta profiilista huolimatta Steve Marriottin ja Peter Framptonin luotsaamasta Humble Piesta oli 70-luvun alkuun mennessä varsinkin Yhdysvalloissa muodostunut huippusuosittu yhtye. Marriottin varhaisemman yhtyeen Small Facesin levy-yhtiönä myöhemmin toimineelle Immediate Recordsille Pie ehti levyttää kaksi pitkäsoittoa; varhaista hardrockia upeasti edustaneen As Safe as Yesterday Isin ja akustisempaa tyyliä tarjoilleen Town and Countryn. 70-luvulle siirryttäessä Humble Pien levy-yhtiöksi vaihtui A&M, jolle yhtye levytti aluksi kaksi musiikillisesti monipuolista ja onnistunutta pitkäsoittoa; Humble Pie ja Rock On. Marraskuussa 1971 ilmestynyt tupla-albumi Performance Rockin' the Fillmore vangitsi vinyylille Humble Pien tuonaikaisten livekeikkojen intensiteettiä. Tuplan seitsemästä kappaleesta ainoa täysin yhtyeen omaa käsialaa edustanut kappale on boogierockin malliesimerkistä käyvä Stone Cold Fever. Bluesklassikoita tuplalla tarjoavat Willie Dixonin I’m Ready ja Muddy Watersin Rolling Stone, mutta niistä kumpikin on Humble Pien käsittelyssä kokenut huomattavaa sovituksellista uudistumista. Monelle tupla-albumin huippuhetki on sen kakkospuolen täyttävä, yli 23 minuuttia kestävä näkemys Dr. Johnin kappaleesta I Walk on Gilded Splinters. Tuplan avaava revitys Four Day Creep on merkitty Ida Coxin nimiin. Steve Marriottin suuriin esikuviin lukeutuvalta Ray Charlesilta versioidaan sielukkaasti Hallelujah I Love Her So. Runsaimmasta radiosoitosta albumilla pääsi nauttimaan ärhäkkä näkemys Asford & Simpsonin käsialaa olleesta kappaleesta I Don’t Need No Doctor. Se oli ilmestynyt kuukautta aikaisemmin lyhennettynä versiona singleformaatissa ja saavuttanut Billboardin listalla sijan 73. Itse Rockin’ the Fillmore -pitkäsoitto saavutti samaisella listalla sijan 21 ja nousi myös yhtyeen kotimaassa Britanniassa top 40:ään. Kyseisestä albumista muodostuikin Pien ensimmäinen kultalevy ja sen myötä myös aikaisempi studioalbumi Rock On myi kultaa. I Don’t Need No Doctor – singlen b-puolella julkaistu Song for Jenny ilmestyi ensiksi juuri Rock Onilla. Performance Rockin the Fillmore on eräs kaikkien aikojen tiukimmista konserttitaltioinneista. Steve Marriott on sielukkaine tulkintoineen todella upeassa vedossa, basisti Greg Ridleyn ja rumpali Jerry Shirleyn muodostama rytmiryhmä työskentelee esimerkillisen svengaavasti ja Peter Frampton tarjoilee melodista kitarointia. Viimeksi mainittu jätti Pien pian kyseisen albumin ilmestymisen jälkeen ja siirtyi varsin menestyksekkääksi osoittautuneelle soolouralleen. Lokakuussa 2013 Omnivore Recordings julkaisi neljän cd:n boxina kaikki Pien kyseisenä viikonloppuna soittamat konsertit nimellä Performance:Rockin' the Fillmore Complete Recordings.