Lauantain pitkä:Eräs keskeisimmistä ja menestyneimmistä blueslaulajista

27. tammikuuta 1930 syntynyt ja 23. kesäkuuta 2013 menehtynyt Robert Calvin, alias Bobby ”Blue” Bland oli merkittävimpiin lukeutunut amerikkalainen blueslaulaja. Hän kehitti soundin, jossa gospelia yhdistettiin bluesiin ja rhythm and bluesiin. Blandia on kuvattu erääksi keskeisimmistä tarinankertojista blues- ja soulmusiikin saralla. Hänen rakkauteen, petokseen ja eroon liittyneet tekstinsä yhdistyivät dramaattiseen orkestraatioon ja jättivät kuuntelijan kunnioituksen valtaan. Blandista käytettiin joskus nimitystä bluesin leijona ja hänen musiikkiinsa vaikuttaneista artisteista mainittakoon Nat King Cole. Bland pääsi bluesin Hall of Fameen vuonna 1981, Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 1992, Memphis Hall of Fameen vuonna 2012 ja vastaanotti Grammyn elämäntyöstään vuonna 1997. Robert Calvin Brooks syntyi Barretvillen pikkukaupungissa Tennesseessä. Hänen isänsä I. J. Brooks hylkäsi perheen pian Robertin syntymän jälkeen. Nimen Bland Robert sai isäpuoleltaan Leroy Bridgeforthilta, jota kutsuttiin myös nimellä Leroy Bland. Muutettuaan äitinsä kanssa Memphisiin vuonna 1947 Bobby alkoi laulaa paikallisissa gospelkuoroissa, joista mainittakoon The Miniatures. Bland oli kiinnostunut laajentamaan intressejään ja hän alkoi vierailla kaupungin kuuluisalla Beale Streetillä. Siellä hän tutustui moniin merkittäviin muusikoihin, kuten BB Kingiin, Rosco Gordoniin, Junior Parkeriin ja Johnny Aceen, jotka alettiin tuntea nimellä The Beale Streeters. Vuosien 1950 ja 1952 välillä Bland levytti menestymättömiä singlejä Modern Recordsille ja Ike Turnerin kehotuksesta Sun Recordsille. Yhtiöistä jälkimmäinen lisensoi levytyksensä Chess Recordsille. Seuraavaksi Bland solmi sopimuksen Duke Recordsin kanssa. Palattuaan Memphisiin vuonna 1954 armeijan käyneenä Bland havaitsi useiden laulajatovereidensa, kuten Johnny Acen nauttivan huomattavasta menestyksestä. 

Bland palasi Duke Recordsin, jota tuossa vaiheessa pyöritti houstonilainen Don Robey, artistiksi. Bland julkaisi ensimmäisen singlensä kyseisellä yhtiöllä vuonna 1955. Hän alkoi levyttää yhtyejohtaja Bill Harveyn ja sovittaja Joe Scottin kanssa. Bland alkoi saavuttaa tunnettuutta orkestraatiota hyödyntäneillä, melodisilla bluessingleillään. Useisiin Blandin levytyksiin otti osaa kitaristi Wayne Bennett. Toisin kuin monet bluesmuusikot, Bland toimi ainoastaan solistina. Ensimmäisen listamenestyksensä Bland saavutti vuonna 1957 R&B-listan kärkeen nousseella kappaleella Farther on Up the Road. Myös Billboardin listalla kappale saavutti sijan 43. R&B-listalla sitä seurasi sarja hittisinglejä, joista mainittakoon vuoden 1958 Little Boy Blue. Samana vuonna ilmestyi Blandin ja Junior Parkerin yhteinen pitkäsoitto Blues Consolidated. Blandin 60-luvun alun keskeisistä levytyksistä mainittakoon Cry Cry Cry, R&B-listan kärkeen noussut I Pity the Fool sekä runsaasti coveroiduksi osoittautunut Turn on Your Lovelight. Bland saavutti myös hitin näkemyksellään T Bone Walkerin They Call It Stormy Mondaysta, jonka hän tosin levytti nimellä Stormy Monday Blues. Blandin viimeinen R&B-listan kärkeen noussut levytys oli vuonna 1963 ilmestynyt That’s the Way Love Is. R&B-listoilla Blandin menestykset jatkuivat silti 60-luvun puoliväliin saakka. Poplistoilla Blandin suurin menestys oli vuonna 1964 sijalle 20. yltänyt Ain’t Nothing You Can Do. Billboardin listoilla Bland saavutti 23 top teniin noussutta singleä ja Joel Whitburnin vuonna 1996 ilmestyneessä teoksessa Top R&B Bland sijoittui 13 suosituimmaksi listakärkeen nousseeksi artistiksi. Taloudellisten paineiden alla artisti joutui luopumaan taustayhtyeestään, joka hajosi vuonna 1968. Bland vajosi masennukseen, mutta selvisi alkoholismistaan vuoteen 1971 mennessä.

 Duke Recordsin omistaja Don Robey myi yhtiönsä suurelle ABC Records-ryhmittymälle. Blandin osalta seurauksena oli useita menestyneitä ja arvostettuja tyylillisesti bluesia ja soulia yhdistäneitä pitkäsoittoja, kuten His California Album ja Dreamer. Sovittajana niillä toimi Michael Omartian ja tuottajana ABC:n Steve Barri. Albumit, joista mainittakoon vielä vuoden 1977 Reflections in Blue, oli kaikki äänitetty Los Angelesissa ja  niiden taustoista vastasivat useat keskeiset paikalliset muusikot . His California Albumin ensimmäisellä singlejulkaisulla This Time I’m Gone for Good Bland nousi ensimmäistä kertaa Billboardilla top 50:een vuoden 1964 jälkeen. R&B-listalla kappale sijoittui top teniin loppuvuodesta 1973. Dreameriltä poimittu Ain’t No Love in the Heart of the City oli suuri R&B-hitti, jonka hardrockyhtye Whitesnake David Coverdale keulillaan otti coverohjelmistoonsa vuonna 1978. Loppuvuodesta 1974 julkaistu I Wouldn’t Treat a Dog oli Blandin suurimpia menestyksiä R&B-listalla ja se nousi kolmanneksi. Kokeiltuaan Barry Whiten  tyyppistä diskotyyliä ilman menestystä Bland palasi juurilleen vuonna 1980 ilmestyneellä mentorilleen Joe Scottille tehdyllä tribuuttialbumilla Sweet Vibrations, jonka tuottajina toimivat veteraanit Monk Higgins ja Al Bell. Vuonna 1985 Bland solmi sopimuksen traditionaaliseen etelän mustaan musiikkiin erikoistuneen levy-yhtiön Malaco Recordsin kanssa. Sille Bland levytti sarjan pitkäsoittoja ja jatkoi myös konsertointia esiintyen myös BB Kingin kanssa. 70-luvun lopussa kaksikko oli levyttänyt kaksi yhteistä pitkäsoittoa. Myöhemmin Bland esiintyi Kingin lisäksi myös kitaristi/tuottaja Angelo Earlin kanssa ja konsertoi myös blues ja soul-festivaaleilla. Van Morrisonin johtama rhythm and blues -yhtye  Them teki tuoreeltaan coverin Turn on Your Lovelightista. Vuoden 1974 livelevylleen It’s Too Late to Stop Now Morrison versioi Ain’t Nothing You Can Don. Morrison ja Bland myös esiintyivät silloin tällöin yhdessä. Vuonna 2007 ilmestyneellä kokoelmalevyllä Best of Van Morrison Vol 3 julkaistiin maaliskuussa 2000 levytetty Morrisonin ja Blandin duetto edellisen kappaleesta Tupelo Honey. Vuonna 2008 ensisijaisesti Simply Redin solistina tutuksi  tullut Mick Hucknall levytti Blandin ohjelmistosta tuttuja kappaleita albumilleen Tribute to Bobby, joka saavutti sijan 18. brittilistalla. Bland menehtyi kotonaan Germantownissa, Tennesseessä 83-vuotiaana. Blandin kuoleman jälkeen hänen poikansa kertoi medialle, että Bland oli ennen menehtymistään maininnut James Cottonin olevan hänen velipuolensa.