Keskiviikon klassikko:Upea läpimurtolevy

Thin Lizzy:Jailbreak

Basisti/solistinsa Phil Lynottin luotsaama Thin Lizzy on eräs kaikkien aikojen keskeisimmistä ja legendaarisimmista hardrockyhtyeistä koko rockin historiassa. Vaikka Thin Lizzy julkaisi esikoistäyspitkänsä jo vuonna 1971 ja saavutti seuraavana vuotena debyyttihittinsä näkemyksellään vanhasta irlantilaisesta folkkappaleesta Whisky in the Jar,  yhtyeen lopullista kaupallista läpimrtoa tuli merkitsemään vasta vuonna 1976 ilmestynyt ja järjestyksessään kuudennella pitkäsoitollaan Jailbreak. Lizzyn kolmella ensimmäisellä albumilla kitaristin vakanssista huolehti Eric Bell. Thin Lizzy, Shades of Blue Orphanage sekä Vagabonds of the Western World olivat kaikki laadukkaita ja musiikillisilta vaikutteiltaan rikkaita pitkäsoittoja, mutta hittejä niille ei siunaantunut. Thin Lizzyn soundissa koettiin ratkaiseva muutos, kun Bellin tilalle saatiin kaksi kitaristia, skottilainen Scott Gorham ja brittiläinen Brian Robertson. Uuden kokoonpanon debyyttialbumi oli keveydestään huolimatta varsin onnistunut ja vuonna 1974 ilmestynyt Nightlife. Albumin balladiklassikossa Still in Love with You kitaristina kuullaan yhtyeessä tuolloin lyhyen vierailun tehnyttä Gary Moorea. Seuraavana vuonna ilmestyneestä pitkäsoitosta Fighting muodostui sitä vastoin muutamista todella hienoista hetkistään huolimatta jonkinasteinen välityö. Vaikka Lynott oli parhaimmillaan erinomainen biisintekijä, coveriksi mainitulle albumille valikoitui Rosalie keskeisen jenkkirockarin Bob Segerin ohjelmistosta. Thin Lizzyn lopulliseksi läpimurroksi muodostuneella Jailbreak-albumilla yhtyeen tavaramerkiksi muodostunut tuplakitarointi saavutti siihenastisen huippunsa. Jailbreak menestyi jopa Yhdysvalloissa ja saavutti Thin Lizzyn pitkäsoitoista ainoana siellä kultalevyn.

Albumin klassisimmat vedot ovat sen käynnistävä nimikappale, Lizzyn historian suurimmaksi hitiksi muodostunut Boys Are Back in Town sekä pitkä ja vaikuttava, todella upeat kitarasoolot loppuunsa säästävä Cowboy Song. Warriors ja etenkin Emerald ovat varsin tiukkoja rytistyksiä kumpikin. Lynott on kunnostautunut laadukkaimmillaan suorastaan loistavien slovareiden työstäjänä, mutta Jailbreakin kevein raita Running Back ei aivan lukeudu kyseisen genren onnistuneimpiin, toisin kuin sitä seuraava Romeo and the Lonely Girl. Coming Backia oli silti kaavailtu jopa pitkäsoiton ensimmäiseksi singlepoiminnaksi ja musiikilliseen ilmaisuunsa se oli saanut vaikutteita Van Morrisonilta. Tiukempi Angel from the Coast ja kevyempi Fight or Fall ovat laadukkaita kappaleita niin ikään, joten Thin Lizzy onnistui työstämään melkoisen vakuuttavan läpimurtoalbumin. Samana vuonna ehti vielä ilmestyä  lähes yhtä laadukas  Thin Lizzyn seuraava studioalbumi Johnny The Fox. Pitkäsoiton singlepoiminnaksi päätynyt Don’t Believe A Word edustaa hyvää tasoa, mutta kyseisellä albumilla Lynott loisti nimenomaan slovareiden työstäjänä esimerkiksi sellaisissa erinomaisissa kappaleissa kuin Borderline ja Fool’s Gold. Vuonna 1977 ilmestynyt albumi Bad Reputation on yhtyeen varhaisen menestyskauden upean trilogian päätösosa. Myös mainitulla pitkäsoitolla balladit toimivat upeasti, sillä niin singlepoiminta Dancing in the Moonlight kuin etenkin Southbound edustavat Lynottin tuotantoa lähes laadukkaimmillaan. Vuonna 1978 Thin Lizzyltä julkaistiin rockin historian keskeisiin konserttitaltiointeihin lukeutuva tupla-albumi Live and Dangerous. Vuonna 1979 ilmestynyt seuraava studiolevy Black Rose nousi Britanniassa listaykköseksi. Kitaristina albumilla vaikutti seuraavalla vuosikymmenellä soolouransa menestyksen hedelmistä viimein nauttimaan päässyt ja jo vuoden 1973 lopussa Thin Lizzyssä ensivisiittinsä tehnyt Gary Moore. Tyylillisesti valtavirran rockiin päin kääntyneen albumin huippuhetkiin lukeutuivat erityisesti Waiting for An Alibi, Do Anything You Want To sekä balladi Sarah.