Sunnuntain extra:Kunnianosoitus 60-luvun popaarteistolle

Matthew Sweet & Susanna Hoffs:Under the Covers vol 1

Vuonna 2006 alternative rockia edustava ja 80-luvulla soolouransa aloittanut Matthew Sweet ja The Banglesin solisti/kitaristi Susanna Hoffs yhdistivät voimansa ja levyttivät pelkästään covereista koostuneen pitkäsoiton Under the Covers Vol 1, jolla versioitiin 60-luvun popaarteistoa. Kaikkein tunnetuimmat coverointikohteet ovat The Beatles ja Bob Dylan, joista ensin mainitulta versioituu Revolver-pitkäsoiton hieman harvinaisempi helmi And Your Bird Can Sing ja jälkimmäiseltä Bringing It All Back Home – albumin keskeiseen tuotantoon lukeutuva It’s All Over Now Baby Blue. Fab Fourin lisäksi britti-invaasiota pitkäsoitolla edustavat näkemykset The Whon todellisesta nuorisoanthemista The Kids Are Alright, originaalina folkrockia edustaneen, Sandy Dennyn vokalisoiman Fairport Conventionin balladikaunokista Who Knows Where the Time Goes, The Marmaladen harvinaisesta ja psykedeliavaikutteisesta raidasta I See the Rain sekä The Zombiesin vuoden 1968 klassikkoalbumi Odyssey and Oraclen avauskappaleesta Care of Cell 44.  Neil Young & Crazy Horselta albumilla on mukana jopa kaksi coveria, joiden molempien originaaliversiot ovat vuoden 1969 pitkäsoitolta Everybody Knows This Is Nowhere. Valinnat kohdistuvat itseoikeutettuun killeririffillä kruunattuun Cinnamon Girliin sekä albumin nimiraitaan. Jo alun perin amerikkalaista tuotantoa edustavista kappaleista kaikkein parhaiten onnistuvat versiot Mike Nesmithin säveltämästä, Linda Ronstadtin varhaisen yhtyeen The Stone Poneysin hitistä Different Drum, barokkipoppia edustaneen The Left Banken todellisesta kaunokista She May Call You Up Tonight, Love-yhtyeen vuoden 1967 klassikkoalbumin Forever Changes kappaleesta All Alone Again Or sekä Velvet Undergroundin esikoisalbumin alkuaan Nicon vokalisoimasta balladista Sunday Morning. Tunnettua ja ehkä siksikin vähemmän ikimuistoista covermateriaalia edustavat versiot Beach Boysin In My Roomista ja The Mamas & The Papasin Monday Mondaysta. Levyn päättää versio The Bee Geesin kappaleesta Run to Me. Se on myös ainoa albumin kappaleista, jonka originaaliversio sijoittuu 70-luvun alkuun; vuoteen 1972. Kenties se antoi jo ennakoivaa osviittaa siitä, että Under the Coversin kakkososa sisältäisi covereita kyseiseltä vuosikymmeneltä. Kyseisellä albumilla versioitiin esimerkiksi Grateful Deadia, Little Featia, Derek & The Dominoesia, Mott the Hooplea ja Big Staria. Suurimmaksi osaksi suorastaan erinomaiset kappalevalinnat, rikkaat sovitukset ja raikkaat tulkinnat tekevät Under the Covers Vol 1:stä kerrassan onnistuneen coveralbumin.