Tiistain tukeva:Led Zeppelinin basistitaituri ja paljon muuta

3. tammikuuta 1946 syntynyt John Baldwin, joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellään John Paul Jones, on englantilainen multi-instrumentalisti, säveltäjä, sovittaja ja levytuottaja. Ensisijaisesti hän identifioituu Led Zeppelinin basistiksi, kosketinsoittajaksi, ja yhdeksi biisintekijöistä. Zeppelinin hajoamisen jälkeen Jones on jatkanut soolouralla sekä vaikuttanut yhtyeessä Them Crooked Fultures Dave Grohlin sekä Josh Hommen kanssa. Jonesin muista instrumenteista mainittakoon kitara lap steel, mandoliini, harppu, viulu, sitar ja sello. Vuonna 2014 Jones sijoittui kärkeen Paste Magazinen 20 aliarvostetuimman basistin listalla. Sidcupissa, Kentissä syntynyt Baldwin aloitti pianonsoiton kuusivuotiaana. Hänen isänsä Joe Baldwin toimi sovittajana ja pianistina 40- ja 50-lukujen big bandeissa. Hänen äitinsä oli myös mukana musiikkibisneksessä ja perhe kiersi ympäri Englantia eräänlaisena vaudeville-yhtyeenä. Jonesin musiikilliset vaikutteet sisälsivät niin bluesin, jazzin kuin klassisen pianonkin. Ensimmäisen bassonsa musiikkia opiskellut Jones sai 14-vuotiaana. Samana vuonna hän toimi kuoronjohtajana ja urkurina paikallisessa kirkossa. Eri bassomerkkejä kokeiltuaan Jones päätyi lopulta vuoden 1962 Fender Jazz bassoon, jolla hän soitti vuoteen 1976 saakka. Ensimmäiseen yhtyeeseensä The Deltasiin Jones liittyi 15-vuotiaana. Seuraavaksi hän soitti lontoolaisessa jazzrockyhtyeessä The Jet Blacksissa, jonka jäsenistöön kuului lisäksi muun muassa John McLaughlin. Jonesin suuri tilaisuus tuli vuonna 1962, jolloin Jet Harris ja Tony Meehan pyysivät hänet mukaan The Shadowsiin. Jonesin pesti kyseisessä yhtyeessä kesti parin vuoden ajan. Meehanin suosituksesta Jones aloitti vuonna 1964 työskentelyn studiomuusikkona Decca Recordsilla. Vuoteen 1968 saakka hän soitti sadoissa äänityssessioissa. Musiikillisista yhteistyökumppaneista mainittakoon pikaisesti Donovan, Jeff Beck, Rod Stewart, Lulu, Dusty Springfield sekä The Walker Brothers. 

Jones vastasi jousisovituksesta Rolling Stonesin kappaleessa She’s a Rainbow. Sessiomuusikkona toimiessaan Baldwin otti Andrew Loog Oldhamin suosituksesta käyttöönsä taiteilianimen John Paul Jones. Vuoteen 1968 mennessä Jonesin kantama työtaakka alkoi saavuttaa burn outin oireita. Sessiomuusikkona toimiessaan Jonesin tiet kohtasivat usein kitaristi Jimmy Pagen kanssa. Jälkimmäinen liittyi The Yardbirdsiin kesäkuussa 1966. Myös Jones oli mukana yhtyeen seuraavana vuonna ilmestyneellä pitkäsoitolla Little Games. Seuraavana talvena Jones ilmaisi Pagelle kiinnostuksensa olla mukana missä tahansa kitaristin suunnittelemissa tulevaisuuden musiikillisissa projekteissa. Myöhemmin kyseisenä vuotena The Yardbirds hajosi, mutta yhtyeen piti hoitaa vielä sovitut keikat Skandinaviassa. Page oli nyt halukas työskentelemään Jonesin kanssa ja solisti Robert Plant sekä rumpali John Bonham täydensivät kvartetin. Skandinavian kiertue tehtiin nimellä The New Yardbirds, mutta pian yhtye tultiin tuntemaan nimellä Led Zeppelin. Jones ja Bonham olivat Motownin ja Staxin diggareita ja he toivat Zeppelinin musiikkiin elementtejä funkista ja soulista. Jonesin kosketinsoittajan taitojen ansiosta Zeppelin ylsi tyypillisen hardrockyhtyeen yläpuolelle. Hänen osuutensa oli keskeinen esimerkiksi kappaleissa The Rain Song, jossa Jones soitti mellotronia, Trampled Under Foot, jossa hän soitti clavinettia, sekä Kashmir, jossa Jonesin instrumentti oli niin ikään mellotron. Keikkakontekstissa Jonesin kosketinsoittajan taidonnäyttö oli usein puolen tunnin mittaiseksi venynyt No Quarter. Zeppelinin vuoden 1977 Yhdysvaltain-kiertueella Jones vastasi studioversiossa Sandy Dennyn vokalisoimista osuuksista kappaleessa The Battle of Evermore. Profiililtaan Jones on aina säilynyt Zeppelinin hiljaisena jäsenenä. Myös Zeppelin-pestinsä aikana hän jatkoi myös muuta studiotyöskentelyä ja esimerkiksi soitti koskettimia Peter Greenin sooloalbumilla End of the Game ja osallistui useiden Roy Harperin pitkäsoittojen levytykseen.

 Jones toimi tuottajana ja sovittajana Madeline Bellin vuonna 1974 ilmestyneellä pitkäsoitolla Comin’ Atcha. John Bonhamin kanssa Jones oli mukana Wingsin Rockestrassa ja albumilla Back to the Egg. Led Zeppelinin hajottua Jones on tehnyt musiikillista yhteistyötä esimerkiksi REM:n, Peter Gabrielin, Foo Fightersin ja Lenny Kravitzin kanssa. Heart-yhtyeen vuonna 1995 ilmestyneellä albumilla Road Home Jones vastasi useista instrumenteista ja hän toimi myös levyn tuottajana. Jonesin debyyttisooloalbumi Zooma ilmestyi vuonna 1999 ja seuraajansa Thunderthief kahta vuotta myöhemmin. Joulukuussa 2007 Jones osallistui Led Zeppelinin reunion-konserttiin Lontoon 02 Areenalla. Syyskuussa 2012 Lontoon Royal Albert Hallissa oli vuorossa hyväntekeväisyyskonsertti Sun Flower Jam, jossa Jones esiintyi Queenin Brian Mayn, Deep Purplen Ian Paicen sekä Bruce Dickinsonin ja Alice Cooperin kanssa. Syyskuussa 2015 Jones ja Roger Taylor liittyivät Foo Fightersin seuraksi lavalle Milton Keynesissä. Solisteina olivat Dave Grohl ja Taylor Hawkins ja työn alla Queenin ja David Bowien 80-luvun alussa julkaistu yhteinen hitti Under Pressure. Jonesin tuorein projekti on superyhtye Them Crooked Vultures Dave Grohlin ja Queens of the Stone Agen johtohahmon Josh Hommen kanssa. Debyyttikeikkansa yhtye soitti Chicagon Metrossa elokuussa 2009 ja debyyttipitkäsoitto julkaistiin saman vuoden marraskuussa. Syyskuussa 2012 Jones esiintyi Lontoon Royal Albert Hallissa Sunflower Jam -hyväntekeväisyyskonsertissa Brian Mayn, Ian Paicen, Bruce Dickinsonin ja Alice Cooperin kanssa. Syyskuun alussa 2015 Jones ja Queenin rumpali Roger Taylor esittivät Queenin Under Pressuren Foo Fightersin kanssa Milton Keynesissa soitetussa konsertissa. Vuonna 2019 Jones muodosti uuden yhtyeen Sons of Chipotle suomalaisen sellistin Anssi Karttusen kanssa. Yhtyeen debyyttikonsertit soitettiin Tokiossa mainitun vuoden syyskuussa ja niihin ottivat osaa Jim O' Rourke ja Otomo Yoshihide.  John Paul Jones on tunnustettu tärkeäksi ja vaikutusvaltaiseksi basistiksi, jonka vaikuttajakseen ovat tunnustaneet esimerkiksi Queenin John Deacon, Rushin Geddy Lee, Iron Maidenin Steve Harris sekä Red Hot Chili Peppersin Flea.