Sunnuntain extra:Eräs rockin todellisista väriläiskistä

15. tammikuuta 1941 syntynyt ja 17. joulukuuta 2010 menehtynyt Don Glen Vliet, joka tunnetaan taiteilijanimellään Captain Beafheart, oli amerikkalainen laulaja, lauluntekijä ja muusikko. Hänen musiikillisia visioitaan toteutti vuosien 1965 ja 1982 välillä toiminut yhtye The Magic Band, jonka kanssa Beefheart nauhoitti 13 pitkäsoittoa. Voimakkaasta lauluäänestään ja laajasta äänialastaan tunnetuksi tullut Beefheart soitti lisäksi huuliharppua, saksofonia ja monia muita instrumentteja. Hänen musiikkinsa käsitti rockin, bluesin, psykedelian sekä avant-garden. Monia hänen töistään on kutsuttu taiderockiksi. Beefheart tuli myös tunnetuksi elämäänsä liittyneistä myyteistä ja hän harjoitti lähes diktatoorista hallintaa taustamuusikoitaan kohtaan. Van Vliet tuli lapsuudessaan tunnetuksi taiteellisena ihmelapsena. Vaikuttaessaan teininä Leicesterissä, Kaliforniassa Glen Vliet kehitti itselleen monipuolisen musiikkimaun. Muusikko Frank Zappan kanssa hänelle muodostui molempia hyödyttänyt, mutta räjähdysherkkä suhde. Glen Vliet ajoittain paitsi kilpaili, myös teki yhteistyötä Zappan kanssa. Esiintyvän Captain Beefheart – hahmonsa Glen Vliet loi vuonna 1964. Seuraavana vuonna hän liittyi Alexis Snoufferin johtamaan originaaliin The Magic Band – kokoonpanoon. Yhtye saavutti huomiota paikallistasolla hitiksi muodostuneella coverillaan Bo Diddleyn Diddy Wah Diddysta. Vuonna 1967 Buddah Records julkaisi Captain Beefheartin & Magic Bandin myönteiset arviot vastaanottaneen esikoisalbumin Safe as Milk. Kahden levy-yhtiön pudotettua yhtyeen palkkalistoiltaan se solmi sopimuksen Zappan Straight Recordsin kanssa. Tuottajana Zappa antoi Beefheartin käyttää kaikkea taiteellista vapauttaan vuonna 1969 ilmestyneellä albumillaan Trout Mask Replica. Vuonna 2003 Rolling Stonen äänestyksessä 500 kaikkien aikojen parhaasta albumista kyseinen tupla-albumi saavutti sijan 58. Seuraavana vuonna Beefheart julkaisi albumin Lick My Decalls Off, Baby.

Vuoteen 1974 mennessä Beefheart oli väsynyt kaupallisen menestyksen puutteeseen. Hän julkaisi pari albumia, jotka sisälsivät perinteisempää rockmusiikkia, mutta eivät saavuttaneet positiivisia arvioita. Magic Bandin muusikot jäivät vaille palkkaa Euroopan- kiertueelta ja he olivat jo vuosien ajan saaneet kestää Beefheartin herjaavaa käytöstä. Niinpä koko Magic Band lopetti toimintansa. Beefheart muodosti lopulta nuoremmista muusikoista koostuneen uuden Magic Bandin ja saavutti hyväksyntää sen kanssa julkaisemillaan kolmella viimeisellä pitkäsoitolla, jotka olivat vuoden 1978 Shiny Beast (Bat Chain Buller), vuonna 1980 ilmestynyt Doc at the Radar Station sekä vuonna 1982 julkaistu Ice Cream for Crow. Van Vliettiä on kuvattu erääksi modernin musiikin todellisista innovaattoreista. Uskaliaassa ja virtaavassa luovuudessaan hänen työnsä voi todeta olleen vailla kilpailijoita. Vaikka Van Vliet saavutti vain vähän kaupallista sekä valtavirran kriitikoiden suosiota, hän sai osakseen kulttikannatusta huomattavan merkittävänä ja arvaamattomana vaikuttajana uuden aallon, punkin, post-punkin sekä kokeellista ja vaihtoehtoista rockia edustaneiden muusikoiden keskuudessa. Van Vliet oli tullut tunnetuksi arvoituksellisesta persoonastaan ja suhteestaan julkisuuteen. Jätettyään musiikkibisneksen vuonna 1982 hän teki ainoastaan muutamia julkisia esiintymisiä. Van Vliet loi myöhemmin uran taiteen parissa. Kyseinen kiinnostuksen kohde palautuu hänen lapsuuteensa, jolloin Van Vlient osoitti lahjakkuutta kuvanveiston saralla. Mainittu liiketoimi myös osoittautui taloudellisesti varmaksi. Hänen ekspressionismia edustavat maalauksensa ja piirroksensa ovat arvokkaita ja ne ovat olleet esillä taidegallerioissa ja museoissa ympäri maailmaa. Van Vlient menehtyi vuonna 2010 kärsittyään useita vuosia MS-taudista.