Amerikkalainen laulajatar/lauluntekijä Laura Nyro (18.10.1947–8.4.1997)
lukeutuu kaikkien aikojen arvostetuimpiin. Hänen musiikillinen skaalansa kattoi
jazzin, popin, rockin, rhythm and bluesin, soulin ja gospelin. Pianonsoiton
osalta itseoppinut Laura oli jazztrumpetisti Louis Nigron tytär, joka teki
ensimmäiset omat sävellyksensä kahdeksanvuotiaana. Nyro pääsi Manhattanin
musiikin ja taiteen korkeakouluun ja hänen suosikkiartisteihinsa lukeutuivat
esimerkiksi Nina Simone, Van Morrison ja 60-luvun alkupuolen tyttöyhtyeet,
kuten Supremes, Martha & The Vandellas ja The Shirelles. Nyron
koe-esiintyminen tapahtui vuonna 1966 levy-yhtiöjohtaja Artie Mogulille ja
hänen aisaparilleen Paul Barrylle. Nyron ensimmäinen julkinen esiintyminen
tapahtui San Franciscossa 18-vuotiaana. Mogull neuvotteli hänelle
levytyssopimuksen ja esikoisalbumi More Than a New Discovery ilmestyi Verve
Folkways-levymerkillä. Useista sen kappaleista tehtiin coverversioita ja niistä
vastasi ensisijaisesti lauluyhtye The Fifth Dimension, joka saavutti hitit
näkemyksillään albumin kappaleista Wedding Bell Blues sekä Stoney End. Nyron
järjestyksessään toisen esiintymisen estradina ei ollut enempää eikä vähempää
kuin Montereyn Popfestivaalit, joilla muun muassa The Jimi Hendrix Experience
ja The Who tekivät läpimurtonsa Yhdysvalloissa.
David Geffenistä tuli Nyron manageri ja Geffen neuvotteli
suojatilleen levytyssopimuksen Columbia Recordsin Clive Davisin kanssa. Legendan mukaan Nyro teki koe-esiintymisen New Yorkin kodissaan pianonsa ääressä
ainoana valaistuksenaan tv ja esitti kappaleita, jotka hän levytti toiselle ja
kriitikoiden korkealle arvostamalle pitkäsoitolleen Eli and the Thirteenth
Confession. Erityistä kiitosta albumi sai esitystensä hienostuneisuudesta,
sovitustensa rikkaudesta ja avant garde jazz-vaikutteistaan. Näihin aikoihin
Nyroa kaavailtiin solistiksi Blood, Sweat and Tearsiin Al Kooperin paikalle.
Vaikkei näin tapahtunutkaan, BST sai hitin Nyron sävellyksellä And When I Die,
jonka hän oli myynyt jo muutamia vuosia aikaisemmin folktrio Peter Paul and
Marylle. Seuraavana vuonna ilmestynyt pitkäsoitto New York Tendaberry piti niin ikään yllä
korkeaa taiteellista tasoa. Nyron neljännen albumin, vuoden 1970 lopussa
ilmestyneen Christmas and Beads of Sweat levytykseen osallistui muun muassa kitaristi
Duane Allman. Vuoden 1971 satoa edustava ja lauluyhtye LaBellen kanssa
toteutettu pitkäsoitto Gonna Take A Miracle koostui lähes täysin Nyron
teini-iän suosikkikappaleiden coverversioista. Niihin lukeutuivat esimerkiksi
Martha & The Vandellasin Nowhere to Run ja Jimmie Mack. 24-vuotiaana Nyro
ilmoitti vetäytyvänsä musiikkibisneksestä.
Paluu tapahtui kuitenkin vuonna 1976
Smile-nimisen pitkäsoiton myötä. Sitä seurasi neljän kuukauden mittainen, yhtyeen kanssa toteutettu
kiertue, jonka satoa julkaistiin seuraavana vuonna ilmestyneellä livelevyllä
Season of Lights. Nyron 70-luvun tuotannon päätti vuonna 1978 ilmestynyt,
varsin tasokas pitkäsoitto Nested. Sen Nyro levytti odottaessaan ainoaa
lastaan. Seuraava pitkäsoitto Mother’s Spiritual ilmestyikin vasta vuonna 1984.
1988 Nyro aloitti pitkästä aikaa keikkailun, josta dokumenttina oli muun muassa
kuusi uutta kappaletta sisältänyt konserttitaltiointi Laura Live at the Bottom.
4. heinäkuuta 1991 hän esiintyi Bob Dylanin lämmittelijänä Massachussetsissa.
Nyron viimeinen Columbialle tehty pitkäsoitto oli vuonna 1993 ilmestynyt Walk
the Dog and Light the Light. Loppuvuodesta 1996 Nyrolla diagnosoitiin
munasarjasyöpä, johon myös hänen äitinsä oli menehtynyt. Arvostetun
musiikintekijän postuumeja albumijulkaisuja edustavat vuosien 1994–95
äänityksiä sisältävä ja vuonna 2001 ilmestynyt Angel in the Dark sekä vuosien
1993 ja 1994 Bottom Linen jouluesiintymisistä nauhoitettu ja vuonna 2002
julkaistu Loom’s Desire.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti