Keskiviikon klassikko:Erään brittirockin klassikon akustisvoittoinen puoli

Humble Pie:Town and Country

 11. marraskuuta 1969 Immediaten julkaisemana ainoastaan Britanniassa ilmestynyt Town and Country on englantilaisen superyhtyeen Humble Pien toinen pitkäsoitto. Tyylillisesti se eroaa voimakkaastikin edeltäjästään, samaisena vuonna julkaistusta ja suurimmaksi osaksi raskasta kitararocktyyliä edustavasta yhtyeen debyyttialbumista As Safe as Yesterday Is. Town and Countrylla hyödynnettiin runsaasti akustisia instrumentteja lopputuloksen ollessa varsin onnistunut ja runsasta kulutusta kestävä. Levy-yhtiö Immediate kiirehti julkaisemaan albumin alkusyksystä 1969 pyrkimyksenään pitkäsoiton nousu listoille ja levy-yhtiön pelastaminen. Immediatella ei kuitenkaan ollut varaa promotoida albumia, ja se putosi nopeasti listoilta. Yhdysvalloissa Town and Countrya ei julkaistu lainkaan siitäkään huolimatta, että pitkäsoiton julkaisun aikoihin Humble Pie oli ensimmäisellä Yhdysvaltain-kiertueellaan. Albumi sai kuitenkin ansaitsemaansa huomiota underground-tyyppisillä FM-radioasemilla. Koko yhtyeen kvartettikokoonpano osallistui biisintekoon. Peter Frampton soitti espanjalaista, akustista ja sähkökitaraa. Steve Marriott vastasi kitaran lisäksi sitarista, perkussioista ja kosketinsoittimista Greg Riddleyn huolehtiessa basson lisäksi kitarasta ja tamburiinista. Rumpusettinsä lisäksi Jerry Shirley soitti perkussioita Marriottin käsialaa olevassa albumin avauskappaleessa The Sad Bag of Shaky Jake ja tamburiinia, marakassia, tablaa sekä Wurlitzer-pianoa säveltämässään kappaleessa Cold Lady. Steve Marriottin albumille työstämistä kappaleista erityisen onnistuneita olivat akustisvoittoinen Every Mother’s Son, vasta Humble Pien myöhäisemmässä tuotannossa lopulliseen kukkaansa puhjennutta boogierocktyyliä mallikkaasti edustanut Down Home Again sekä erinomaisen sielukas Silver Tongue. Peter Framptonin vastaavat pienet mestariteokset olivat akustisvoittoinen Take Me Back, sekä erinomaisesti rullaava, sielukkaan kertosäkeen kruunaama Only You Can See. Marriottin, Framptonin ja Ridleyn yhteistyötä edustava akustisvoittoinen, suorastaan vastustamattomasti eteenpäin rullaava Home and Away lukeutuu myös pitkäsoiton terävimpään kärkeen ja lisäksi maininnan ansaitsee onnistunut cover Buddy Hollyn klassikkokappaleesta Heartbeat. Suuri osa albumin kappaleista on keväältä ja alkukesästä 1969, jolloin Humble Pie äänitti yli kahden pitkäsoiton verran materiaalia. Framptonin vanhan managementin vuoksi Humble Pien kakkosalbumin julkaisua lykättiin kyseisen vuoden elokuuhun ja loppuvuodesta yhtye suuntasi Yhdysvaltain-kiertueelle herättääkseen kiinnostusta myös levyjä ostavassa yleisössä. Aivan kuten yhtyeen livekonsertit, jotka koostuivat akustisesta osuudesta ennen sähköistä rockräjähdystä, myös Town and Country sisälsi akustisvoittoisissa numeroissaan vaikutteita countrysta, folkista ja bluesista. Kokonaisuutta tasapainottivat muutamat silkat hardrocknumerot. Town and Countryn tuottajana Olympic -studioilla oli tunnettu Glyn Jones. Kyseisen albumin jälkeen Humble Pie tuli palaamaan tavaramerkikseen muodostuneeseen raskaampaan soundiin. Framptonin jätettyä yhtyeen vuonna 1971 Humble Pie jatkoi boogierocktyyppisen musiikin parissa vuosikymmenen puoliväliin saakka. Vaikka Marriott kasasi Humble Pien uudelleen 80-luvun alussa lineupilla, jossa myös Jerry Shirley oli mukana, yhtye ei enää saavuttanut entisenveroista menestystä. Marriottin kuoltua tulipalossa vuonna 1991 44-vuotiaana Humble Pien tarina sai lopullisen päätöksensä. Yhtyeen musiikki jää kuitenkin elämään sen levyttämien suurimmaksi osaksi varsin laadukkaiden albumien ansiosta.