Tiistain tukeva:John Lennonin klassikkotasoinen esikoissoolo

John Lennon:John Lennon/Plastic Ono Band


Vuonna 1970 ilmestynyt John Lennon/Plastic Ono Band on John Lennonin arvostettu esikoissooloalbumi. Sitä oli edeltänyt kolme Yoko Onon kanssa toteutettua kokeellista pitkäsoittoa sekä Plastic Ono Bandin nimissä julkaistu Live Peace in Toronto. Lennonin soolodebyytti nauhoitettiin samaan aikaan Yoko Onon kokeellisen avant garde – albumin Yoko Ono/Plastic Ono Band kanssa. Ascot Sound -studioilla ja Abbey Roadin studioilla tapahtuneissa äänityksissä molemmilla albumeilla hyödynnettiin samoja muusikoita ja myös pitkäsoittojen kansikuvat muistuttivat huomattavasti toisiaan. John Lennon/Plastic Ono Band on yleisesti tunnustettu Lennonin laadukkaimpien soolotöiden joukkoon. Albumi dokumentoi rehellisesti ja taiteellisella tinkimättömyydellä tekijänsä senhetkistä tunteellista ja mentaalista tilaa hänen uransa kyseisessä vaiheessa. Vuonna 1987 Rolling Stone listasi albumin neljänneksi sadan parhaan levyn listallaan viimeisimmän kahdenkymmenen vuoden ajalta. Vuonna 2012 500 kaikkien aikojen parhaan albumin listalla John Lennon/Plastic Ono Band saavutti 23. sijan. Äänitykset käynnistyivät Abbey Roadin studioilla 26. syyskuuta ja jatkuivat seuraavan kuukauden 27. päivään saakka. Lennon, Klaus Voormann ja Ringo Starr muodostivat peruskokoonpanon Phil Spectorin ja Billy Prestonin kummankin vastatessa pianosta yhdellä kappaleella. Uusien kappaleiden nauhoittamisen välillä yhtye jammasi That’s Allright Maman, Glad All Overin ja Hound Dogin kaltaisia rockklassikoita. Nimi Plastic Ono Band viittaa käsitteelliseen yhtyeeseen, jonka Lennon ja Yoko olivat kasanneet vuonna 1969 muusikoista, jotka tulisivat soittamaan useiden heidän soololevyjensä taustalla. Spector oli tuottanut aikaisemmin kyseisenä vuotena Lennonin singlehitin Instant Karma! ja Lennon pyysi häntä toimimaan myös debyyttisooloalbuminsa tuottajana.

Spector vastasikin pianosta albumin kappaleessa Love, mutta lopulta Lennon ja Yoko tuottivat pitkäsoiton suurimmaksi osaksi kahdestaan. Lokakuun lopussa Spector miksasi albumia kolmen päivän ajan. John Lennon/Plastic Ono Bandin tekstit ovat varsin henkilökohtaisia ja Lennon käsittelee niissä esimerkiksi vanhempiensa taholta kokemaansa hylkäämistä, keinoja, joilla nuorista kasvatetaan sotilaita ja tuskasta huolimatta tapahtuvaa rakkauden syleilemistä. Pitkäsoiton kappaleista Look at Me on Beatlesin ajoilta ja kitaratyyliltään se muistuttaa emoyhtyeen kappaleita Dear Prudence, Happiness is a Warm Gun sekä Julia. Kyseisen tyylin Lennon oppi Donovanilta kaksikon viettäessä aikaa Rishikeshissä. Sekä Lennonin että Yokon soolodebyytit julkaistiin niin Yhdysvalloissa kuin Britanniassa 11. joulukuuta 1970. John Lennon/Plastic Ono Band saavutti erinomaiset arvostelut heti ilmestyttyään. Kriitikko Greil Marcusin mukaan Lennonin vokalisointi God-kappaleen viimeisessä säkeistössä saattoi olla laadukkainta kaikki rock huomioiden. Alkuvuodesta 1971 pitkäsoitto nousi Britanniassa kahdeksanneksi ja Yhdysvalloissa kuudenneksi. Jälkimmäisessä albumi pysytteli sadan suosituimman joukossa kahdeksantoista viikon ajan. Erityisen suosituksi John Lennon/Plastic Ono Band osoittautui Alankomaissa. Siellä albumi nousi listakärkeen ja piti sijoituksensa seitsemän peräkkäisen viikon ajan. Se tiputti George Harrisonin All Things Must Pass-triplan ykköspaikalta. Village Voicessa Robert Christgau nimesi John Lennon/Plastic Ono Bandin vuoden 1970 parhaaksi albumiksi ja 21 parhaaksi koko kyseisen vuosikymmenen osalta. Vuonna 2000 musiikkilehti Q sijoitti kyseisen albumin sijalle 62. sadan kaikkien aikojen parhaan brittiläisen albumin listallaan. Vuonna 2006 aikakauslehti Time nimesi John Lennon/Plastic Ono Bandin sadan kaikkien aikojen parhaan albumin joukkoon.