1984 on amerikkalaisen hardrockyhtyeen Van Halenin kuudes studioalbumi. Pelkästään Yhdysvalloissa yli 20 miljoonaa yksikköä myynyt pitkäsoitto on yhtyeen suurin menestys. Billboardin listalla se nousi sijalle kaksi ja piti sijoituksensa viiden viikon ajan. 1984 pääsyn listakärkeen esti Michael Jacksonin Thriller, jonka suurimpiin hitteihin lukeutuvalla Beat Itillä Eddie Van Halen vieraili soolokitaristina. 1984 – albumilta poimittiin useita unohtumattomia singlejä. Niiden joukossa oli Van Halenin ainoa Billboardin listakärkeen noussut pikkulevy Jump. Kahdenkymmenen suosituimman joukkoon kipusivat Panama sekä I’ll Wait ja Hot For Teacherin video nautti rotaatiosta MTV:llä. Kyseessä oli viimeinen yhtyeen pitkäsoitoista, jolla solisti David Lee Roth oli mukana ennen vuonna 2012 ilmestynyttä albumia A Different Kind of Truth. Lisäksi 1984 jäi Van Halenin viimeiseksi albumiksi, jolla yhtyeen originaalikvartetin kaikki jäsenet olivat mukana. Kitaristi Eddie Van Halenin kerrotaan olleen tyytymätön niihin myönnytyksiin, joita hän oli tehnyt David Lee Rothille ja tuottajana toimineelle Ted Templemanille Van Halenin edellisellä pitkäsoitolla, Billboardin listalla kolmanneksi nousseella albumilla Diver Down. Niinpä Eddie rakensikin oman studionsa takapihalleen. 5150:ksi nimetyssä studiossaan hän sävelsi Diver Downin seuraajan kappaleet ilman Rothin tai Templemanin huomattavaa väliintuloa. Lopputuloksena oli kompromissi kahdesta luovasta suuntauksesta yhtyeen sisällä; kosketinsoitinpainotteisista kappaleista ja siitä intensiivisestä rokkauksesta, josta yhtye oli tullut maailmankuuluksi. Erityisesti Jump siirsi syntikkapopin elementtejä metalliin ja MTV:llä suosiota saavuttaneet, halvalla budjetilla toteutetut videot nostivat Van Halenin suosion uudelle tasolle. Yhtäkkiä yhtyeestä tuli huvittava ja jopa rakastettava yhtye amerikkalaisen keskiluokan perspektiivistä tarkasteltuna.
Kosketinsoittimet ovat erityisen keskeisessä
osassa albumin kahdella ensimmäisellä singlelohkaisulla Jumpilla ja I’ll
Waitillä. Niistä jälkimmäinen saavutti Billboardin listalla sijan 13. Lisäksi
pitkäsoitto sisältää minuutin mittaisen syntetisaattoreita ja efektejä
hyödyntävän nimikkoinstrumentaalikappaleensa. Jo aikaisemmin se oli ujutettu
osaksi basisti Michael Anthonyn sooloa Van Halenin vuoden 1982
maailmankiertueella. Julkaisuvuotensa kesällä 1984:lta julkaistiin kolmas
single, raskaan kitarariffin varaan rakennettu Panama, joka albumin edellisen
singlejulkaisun tavoin saavutti 13. sijan. Rotaatiosta nauttineen videon
siivittämänä Hot For Teacherista muodostui albumin neljäs hitti. Muut albumin
kappaleet olivat Girl Gone Bad, jonka osia oli edellisellä kiertueella soitettu
kappaleessa Somebody Get Me a Doctor, hardrockpala Drop Dead Legs sekä Top
Jimmy, joka oli omistettu Top Jimmy & The Rhythm Pigsin James Paul
Conceckille. Albumin päättävä rankka heavy metal – kappale House of Pain on
iäkäs ja sen historia juontaa juurensa yhtyeen varhaisiin aikoihin
musiikkiclubeissa edellisen vuosikymmenen puolivälissä. Eddie Van Halen
mainitsee kirjoittaneensa Jumpin sovituksen useita vuosia ennen 1984-albumin
levyttämistä. Hän mainitsee David Lee Rothin hylänneen sen
syntetisaattoririffin ainakin kahta vuotta ennen kappaleen lyriikoiden kirjoittamista. Muistelmateoksessaan Crazy from the Heat Roth vahvistaa Eddien
kertomuksen ja mainitsee nykyisin pitävänsä kappaleesta. Tekstiin hän mainitsee
saaneensa idean katsottuaan jaarittelevaa miestä, joka harkitsi tekevänsä
itsemurhan hyppäämällä alas pilvenpiirtäjästä. 1984 saavutti yleisesti
myönteiset arvostelut. Rolling Stonen J. D. Considine antoi pitkäsoitolle neljä
viidestä mahdollisesta tähdestä ja mainitsi kyseessä olevan albumin, joka toi
Van Halenin kaiken talentin valokeilaan. Rolling Stone oli suhtautunut Van
Haleniin aikanaan kielteisesti, mutta vuosikymmenen lopussa 1984 saavutti 81.
sijan lehden laatiman 80-luvun sadan parhaan albumin listalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti