Genesis:Selling England by the Pound
Charisma Recordsin julkaisemana lokakuussa 1973 ilmestynyt Selling England by the Pound on englantilaisen ja progressiivisen rockin parissa uransa aloittaneen Genesis-yhtyeen viides studioalbumi. Kotimaassaan mainittu pitkäsoitto nousi kolmanneksi ja Yhdysvalloissa sijalle 70. Seuraavan vuoden helmikuussa albumilta julkaistu single I Know What I Like (In Your Wardrobe) oli yhtyeen ensimmäinen top 30:een noussut pikkulevy. Pitkäsoitto äänitettiin elokuussa 1973 Genesiksen edellistä albumia Foxtrot seuranneen kiertueen jälkeen. Selling England by the Poundin kappaleet oli kirjoitettu lyhyessä ajassa ja niiden keskeisiä teemoja olivat englantilaisen kansankulttuurin katoaminen ja amerikkalaisten vaikutteiden lisääntyminen. Kyseisiä teemoja heijasti myös pitkäsoiton otsikko. Selling England by the Poundin julkaisua seurasi kiertue, joka saavutti hyvän vastaanoton yhtyeen diggareiden keskuudessa. Yhtyeen ja kriitikoiden mielipiteet albumista ovat olleet ailahtelevaisia, mutta kyseessä on yhtyeen kitaristin Steve Hackettin suosikkilevy Genesiksen tuotannosta. Albumin myynti on jatkunut kautta vuosien ja se on myynyt kultalevyyn oikeuttavan määrän. Remasteroidut cd-versiot pitkäsoitosta ilmestyivät vuosina 1994 ja 2007. Monet albumin kappaleista säilyivät yhtyeen keikkasetissä diggareiden suosikkeina pitkälle 80-luvulle. Vuoden 1972 loppuun mennessä Genesiksen jäsenistöksi olivat vakiintuneet solisti Peter Gabriel, kitaristi Mike Rutherfood, kosketinsoittaja Tony Banks, kitaristi Steve Hackett ja rumpali Phil Collins. Yhtyeen edellinen albumi Foxtrot oli osoittautunut menestyksekkääksi ja Genesis oli konsertoinut myös Yhdysvalloissa, missä yhtye oli saanut hyvän vastaanoton erityisesti New Yorkissa. Kriitikot jaksoivat kuitenkin verrata Genesistä progressiivisen rockin muihin suurin nimiin, kuten Pink Floydiin ja Emerson Lake and Palmeriin. Uuden albumin kappaleet yhtye kirjoitti keväällä 1973 ja levy-yhtiö vaati Genesikseltä uutta albumia kolmen kuukauden kuluessa. Mike Rutherfoodin mielestä kyseessä oli kuolemansuudelma, mutta pistooli ohimolla syntyi kyseisellä kerralla laadukasta jälkeä.
Albumin brittilehdistölle suunnattu albumin otsikko oli Peter Gabrielin idea. Hän kertoi myöhemmin kirjoittaneensa albumin lyriikat kahdessa päivässä. Albumi äänitettiin Island-studioilla ja John Burns auttoi yhtyettä tuottajan ominaisuudessa. Hänen tekniset taitonsa vaikuttivat osaltaan hyvään soundiin ja yleiseen ilmapiiriin. Avausraita Dancing with the Moonlit Knight muodostui useista Gabrielin säveltämistä piano-osuuksista, joita täydennettiin Hackettin kitarakuvioilla. Banksilla oli käytettävissään uusi Mellotron-malli ja hän hyödynsi kappaleessa kuorosoundia. Kappale päättyy sarjaan 12-kielisellä kitaralla soitettuja osuuksia. Singlebiisi I Know What I Like syntyi yhtyeen jamisessiosta, joka muodostui erään Hackettin kitarariffin ympärille. Firth of Firth on valtaosin Banksin käsialaa. Kappale alkaa pianolla soitetulla soolo-osuudella. Koko yhtye toistaa myöhemmin kappaleessa kyseistä osuutta. Hackett sovitti uudelleen erään Banksin piano-osuuksista ja muovasi siitä kitarasoolon, joka on keskeisessä osassa kappaleen loppupuolella. More Fool Me on yhtyeen varhaisesta tuotannosta poiketen Phil Collinsin vokalisoima. Collinsin ja Rutherfoodin nopeasti kirjoittama kappale on romanttinen balladi. The Battle of Epping Forest perustuu tekstinsä osalta Gabrielin vuosia aikaisemmin lukemaan uutiseen jengitappelusta Lontoon East-Endissä. Gabriel pyrki hankkimaan lisää aihetta koskevaa tietoa laittamalla ilmoituksen The Timesiin, mutta koska sellaista ei herunut, hän loi kappaleeseen fiktiivisiä hahmoja. Hackettin kirjoittama The Ordeal on instrumentaali, jonka alkuosa sisältää klassista kitaraa ja pianoa ja jälkimmäinen osa sähköisen kitarasoolon. Albumin varsinaisesti päättävä The Cinema Show on kaksiosainen kappale, jonka alkuosa sisältää 12-kielistä kitaraa, Gabrielin ja Collinsin lauluharmonioita sekä lyhyen huilu/oboe-soolon. Kappale jatkuu neljä ja puoliminuuttisella kosketinsoitinsoololla Collinsin ja Rutherfoodin soittaessa 7/8-tahtilajissa. Banksin ja Rutherfoodin kirjoittamat tekstit ovat saaneet vaikutteita T S Elliottin runosta Teenage Wasteland. Lopuksi kuullaan vielä otanta Cinema Showsta, joka vaihtuu Aisle of Plentyksi ja lopulta reprise-versioksi Dancing with Moonlit Knightista. Vaikka Selling England by the Pound sai ilmestyessän ristiriitaisen vastaanoton, ovat myöhäisemmät albumista laaditut arviot olleet suotuisampia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti