Keskiviikon klassikko:Boogiekone uransa lakipisteessä

Status Quo:Live!

Status Quon neljäs maaliskuuta 1977 ilmestyneen  livetuplan voinee tulkita päättävän yhtyeen tuotannon kaikkein legendaarisimman vaiheen. Solisti/kitaristit Francis Rossi ja Rick Parfitt, basisti/vokalisti Alan Lancaster ja rumpali John Couglan olivat vuosien 1972–76 välillä julkaisseet varsin onnistuneet studioalbumit Piledriver, Hello! Quo, On the Level sekä Blue for You. Yhtyeen livelevyn nauhoitukset oli tehty lokakuun lopussa 1976 Glasgown Apollo-teatterissa. Kappalevalinnoissa mukaan on kelpuutettu pari selkeästi iäkkäämpää raitaa, eli tuplakon käynnistävä Junior’s Wailing sekä In My Chair. Piledriverilta mukana ovat ärhäkkä avausraita Don’t Waste My Time, vielä tukevampi rypistys Big Fat Mama sekä Piledriverin tavoin myös liven päättävä, konserttitulkintana hieman päälle 14-minuuttinen näkemys The Doorsin Roadhouse Bluesista. Hellolta, jota Kari Peitsamo piti 90-luvun alussa maailman parhaana rocklevynä, valinnat kohdistuvat itseoikeutetusti hitteihin Roll Over Lay Down ja Caroline, joista jälkimmäinen on tosin medley Statuksen studioversiona On the Level – pitkäsoitolta löytyvästä näkemyksestä Chuck Berryn Bye Bye Johnnysta. Liven ensimmäisen levyn päättää myös Hello!:n lopettava teos Forty Five Hundred Times, joka livetulkintana kestää lähes 17 minuuttia. Quolta mukana on studioalbumin tavoin myös keikkakontekstissa kappaleista Backwater ja Just Take Me muodostuva medley. Vastaavanlainen keikkapotpuri muodostuu myös On the Level-pitkäsoiton avausraidoista Little Lady ja Most of the Time. Tuossa vaiheessa tuoreimmalta studioalbumilta Blue for You on mukana kaksi todella jykevää stygeä, eli Is There a Better Way sekä myös singleformaatissa menestynyt Rain. Statuksen debyyttilive dokumentoi boogiekoneen keikkakunnon yhtyeen uran suoranaisessa lakipisteessä. Kyseessä voikin todeta olevan varsin keskeinen ja laadukas konserttitaltiointi ja samalla eräs 70-luvun tiukimmista livealbumeista. Kaiken lisäksi kyseessä on sataprosenttinen livetaltiointi täysin ilman päällekkäisäänityksiä. Kaikki Status Quon kolme lokakuun lopussa 1976 Apollo-teatterissa soittamaa konserttia taltioitiin, mutta livetuplalle niistä valikoitui kokonaisuudessaan ensimmäinen yleisön ennen encorea laulamaa You'll Never Walk Alonea lukuun ottamatta. Tuplavinyylin mittoihin sopivasti biisijärjestystä kuitenkin vaihdettiin. Yhdysvalloissa albumi julkaistiin erilaisen kansitaiteen kera. Vuonna 2005 albumista ilmestyneellä Tim Turanin remasteroimalla versiolla kappalejärjestys oli sama, kuin todellisessa konsertissa. Vuonna 2014 ilmestyneellä boxilla on originaalin Liven lisäksi mukana kaksi bonuslevyä. Andy Pearcen remasteroimalla versiolla kansitaide on sama kuin brittipainoksella ja kappalejärjestys vastaa albumin  originaalia vinyyliversiota. Ennen julkaisemattomalla neljännellä levyllä Australia '74 hyödynnetään samaa kansitaidetta, kuin Liven originaalilla Yhdysvaltain-julkaisulla.