perjantai 9. lokakuuta 2015

Perjantain pohjat:Basistitaiturin suosituin taidonnäyte

John Entwistle:Whistle Rhymes

Brittiläisen rockin peruskoplaan lukeutuvan The Whon jäsenistä basisti John Entwistlen biisintekotaidot jäivät emoyhtyeessä selvästi kitaristi Pete Townshendin varjoon. Soolourallaan basistivirtuoosi pääsi kuitenkin toteuttamaan itseään parhaaksi katsomallaan tavalla ja vaikka Pete Townshendin vuoden 1972 debyyttisoolo oli otsikoitu Who Came First, oli Entwistle ehtinyt julkaista esikoissooloalbuminsa Smash Your Head Against the Wall jo vuotta aikaisemmin. Hänen toinen sooloalbuminsa, vuoden 1972 satoa edustava Whistle Rhymes osoittautui miehen suosituimmaksi. Pitkäsoitolla vierailivat yhtyetoveri, rumpali Keith Moon, juuri Humble Piesta eronnut kitaristi Peter Frampton sekä Stone the Crowsiin liittynyt ja aikaisemmin muun muassa yhtyeessä Thunderclap Newman vaikuttanut Jimmy McCulloch. Whistle Rhymesin ykköspuoli koostuu kahdentyyppisistä kappaleista. Kipakka avaus Ten Little Friends ja ärhäkkä päätösraita, puhaltimien tyylikkäästi sävyttämä Who Cares? edustavat ensiluokkaista rokkausta ja upean melodiset Thinking It Over ja positiivisuutta huokuva I Feel Better tarjoavat vastaavaa laatua popin saralla. Synkimpiä tuntojaan Entwistle tuo esiin aidon puhuttelevalla raidalla Apron Strings.  Balladituotantoa jatkaa tyylikkäästi kosketinsoitinvetoinen I Found Out. Muutaman hieman tavanomaisemman raidan jälkeen albumin kakkospuolen päättävä Nightmare (Please Wake Me Up) on moniosainen teos, joka musiikillisessa kokonaistoteutuksessaan tavoittaa etsimänsä ahdistuneen tunnelman erinomaisesti. Whistle Rhymesia voi pitää pienenä mestariteoksena, jolla John Entwistlen taidot niin säveltäjänä, solistina kuin useiden instrumenttien taitajana tulevat erinomaisesti esitellyiksi. The Whon osalta niin emoyhtye kuin sen jäsenistö oli 70-luvun alussa kaikkein viriileimmillään, sillä niin Entwistlellä kuin Townshendilla riitti luovuutta julkaista erinomaista soolotuotantoa Who’s Nextin ja Quadrophenian veroisten The Whon klassikkoalbumien välillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti