Maanantain mainio:Eräs rockin kiistattomista pioneereista

18. lokakuuta 1926 syntynyt ja 18. maaliskuuta 2017 90-vuotiaana edesmennyt Charles Edvard Anderson, eli Chuck Berry on amerikkalainen kitaristi, biisintekijä, laulaja ja eräs rockmusiikin kiistattomista pioneereista. Maybellinen, Roll Over Beethovenin, Rock and Roll Musicin ja Johnny B Gooden kaltaisilla kappaleillaan Berry määritteli osaltaan rockin peruselementtejä, vaikka hänet alun perin luokiteltiinkin rhythm and blues -artistiksi. Myös tekstit, joita voi parhaimmillaan pitää pienoisnovelleina, olivat Berryn musiikissa keskeisessä osassa. Hänen kitarasoolonsa ja ankkakävelyä hyödyntänyt lavashownsa vaikuttivat osaltaan keskeisesti myöhäisempään rockmusiikin kehitykseen. Berry vaikutti lähes kaikkiin britti-invaasiota edustaneisiin yhtyeisiin. Eniten Berry-covereita levytti silti Rolling Stones. Keskiluokkaiseen perheeseen St Louisissa, Missourissa syntynyt Berry osoitti kiinnostusta musiikkiin jo huomattavan nuorella iällä. Debyyttiesiintymisensä hän teki Summer High Schoolissa. Vielä opiskeluaikanaan hän joutui aseryöstön vuoksi kolmeksi vuodeksi vankilaan. Vapauduttuaan Berry valitsi nuhteettomamman elämän ja ennen muuta T Bone Walkerin kitarariffien inspiroimana hän aloitti vuonna 1953 musiikillisen yhteistyön Johnie Johnston Trion kanssa. Toukokuussa 1955 hän matkusti Chicagoon ja tapasi bluesin ydinhahmoihin kuuluneen Muddy Watersin, joka kehotti Berryä ottamaan yhteyttä Chess Recordsin johtajaan Leonard Chesiin. Chesille tehty debyyttilevytys Maybelline nousi rhythm and blues-listan kärkeen. 50-luvun loppuun mennessä Berry oli työstänyt sarjan klassikkohittejä, näiden joukossa jo aikaisemmin mainittujen lisäksi top ten -menestykset School Days ja Sweet Little Sixteen, julkaissut laadukkaita pitkäsoittoja ja keikkaillut tiiviisti. Aikakauteen sisältyivät myös esiintymiset elokuvissa Rock Rock Rock ja Go Johnny Go! St. Louisissa oli myös Berryn oma musiikkiyökerho Chuck Berry's Bandstand. Tammikuussa 1962 Berry joutui jälleen vankilaan. Hän oli salakuljettanut alaikäisen tytön Yhdysvaltojen rajan yli. Vapauduttuaan seuraavana vuonna Berry levytti useampia hittejä Mercury Recordsille. Niistä keskeisimpiä olivat No Particular Place to Go, You Never Can Tell ja Nadine.  Vuonna 1972 ilmestynyt albumi London Chuck Berry Sessions oli artistin kyseisen vuosikymmenen keskeisimpiä ja sen levytykseen osallistui useita merkittäviä muusikoita, kuten ensisijaisesti Small Facesistä ja The Facesistä tutuksi tulleet Ian McLagan ja Kenny Jones. 70-luvun puoliväliin mennessä Berrystä oli muodostunut nostalginen live-esiintyjä. Hän oli ensimmäisiä Rock and Roll Hall of Fameen päässeitä artisteja vuonna 1986. Berry on menestynyt erinomaisesti erilaisissa Rolling Stonen äänestyksissä. Esimerkiksi vuoden 2004 äänestyksessä kaikkien aikojen sadasta keskeisimmästä artistista Berry sijoittui  jopa viidenneksi. Hänen kappaleistaan kolme; Johnny B Goode, Maybelline ja Rock and Roll Music pääsi Rock and Roll Hall of Fameen viidensadan rockia muokanneen kappaleen listalle.