20. lokakuuta 1950 syntynyt ja toinen lokakuuta 2017 edesmennyt Thomas Earl, eli Tom Petty oli amerikkalainen laulaja, lauluntekijä, multi-instrumentalisti ja levytuottaja. Ensisijaisesti hänet tunnetaan Tom Petty & The Heartbreakersin vokalistina, mutta hän oli myös perustamassa 80-luvun lopun superyhtyettä The Traveling Wilburys. Petty on levyttänyt hittisinglejä niin Wilburysin kuin Heartbreakersin kanssa ja myös soolourallaan. Niistä monet soivat edelleen ahkerasti classic rock radio -tyyppisillä radioasemilla. Pettyn hittikappaleet ovat tavoittaneet myös nuorempia sukupolvia ja hän esiintyy edelleen loppuunmyydyissä konserteissa. Pettyn levyjä on kaikkiaan myyty yli 80 miljoonaa kappaletta, mikä tekee hänestä erään kaikkien aikojen suosituimmista artisteista. Rock And Roll Hall of Fameen Petty pääsi vuonna 2002. Hän syntyi ja kasvoi Gainesvillessä, Floridassa. Vuonna 1961 Petty pääsi seuraamaan Elvis Presleyn Follow That Dream -elokuvan kuvauksia lähellä Ocalaa, Floridaa, sillä hänen enonsa työskenteli kyseisen elokuvan parissa. Pettystä tuli Elvis-diggari, mutta lopullisen päätöksen musiikin kanssa työskentelystä tarjosi Beatlesien esiintyminen Ed Sullivan Showssa. Yksi Pettyn ensimmäisistä kitaransoiton opettajista oli Don Felder, joka tuli myöhemmin tutuksi eräänä The Eaglesin jäsenistä. Pettyn ensimmäinen yhtye oli The Epics, josta kehittyi Mudcrotch. Se levytti singlen Depot Street, joka saavutti kulttisuosiota diggareiden keskuudessa. Yhtyeen hajottua Petty yritti soolouraa, mutta muodosti pian Benmont Tenchin, Mike Campbellin ja Ron Blairin sekä Stan Lynchin kanssa Heartbreakersin ensimmäisen kokoonpanon. Yhtyeen vuonna 1976 ilmestynyt debyyttialbumi oli suurempi menestys Britanniassa kuin kotimaassaan. Single Breakdown nousi siellä top 40:ään Tom Pettyn ja kumppaneiden konsertoitua Nils Lofgrenin lämmittelijänä. Toinen pitkäsoitto You're Gonna Get It! nousi top 40:ään.
Kolmas albumi Damn the Torpedos merkitsi lopullista läpimurtoa. Se sisälsi singlehitit Don't Do Me Like That, Here Comes My Girl ja Refugee. Pitkäsoitto myi lähes kaksi miljoonaa kappaletta. Vuoden 1981 Hard Promises oli vastaavanlainen menestys ja sisälsi singlehitin The Waiting. Albumilta löytyy myös Pettyn ensimmäinen duetto Insider, jonka hän esitti Stevie Nicksin kanssa. Basisti Ron Blair vaihtui Howie Epsteiniin vuonna 1982 ilmestyneellä pitkäsoitolla Long After Dark. Kyseinen Heartbreakersin line up tuli jatkumaan aina vuoteen 1994. Albumin singlehitti Don't Come Around Here No More oli Dave Stewartin tuottama. Levyn tiimoilta tehdyltä kiertueelta julkaistiin konserttitaltiointi Pack Up the Plantation:Live! Bob Dylanin pyynnöstä Tom Petty & The Heartbreakers osallistui artistin True Confessions -kiertueelle ja teki yhteisiä keikkoja myös Grateful Deadin kanssa vuosina 1986-87. Vuoden 1987 pitkäsoitto Let Me Up (I've Had Enough) sisälsi muun muassa Pettyn ja Dylanin yhdessä kirjoittaman kappaleen Jammin' Me. Vuonna 1988 Petty perusti superyhtye Traveling Wilburysin Dylanin, George Harrisonin, Roy Orbisonin ja Jeff Lynnen kanssa. Yhtyeen ensimmäistä yhteistä kappaletta, Handle with Care, oli alun perin kaavailtu George Harrisonin singlen kakkospuolelle. Se oli kuitenkin liian laadukas kyseiseen tarkoitukseen ja yhtye levytti kokonaisen pitkäsoiton Vol 1. Sen seuraaja, kahta vuotta myöhemmin ilmestynyt Vol 3 levytettiin ilman joulukuussa 1988 menehtynyttä Roy Orbisonia. Yhtyeen bootlegnauhoituksia oli levinnyt nimellä Vol 2, mikä osaltaan vaikutti kakkoslevyn harhaanjohtavaan nimivalintaan. Vuonna 1989 ilmestynyt Pettyn ensimmäinen sooloalbumi Full Moon Fever oli suuri menestys ja sisälsi hitit I Won't Back Back Down, Runnin' Down a Dream ja Free Fallin. Levyn tekoon osallistui mm. Jeff Lynne ja myös Heartbreakersin muusikoita.
Heartbreakersin kanssa Petty palasi vuonna 1991 albumilla Into the Great Wide Open. Sen hitit olivat nimiraita ja Learning to Fly. Tom Petty & The Heartbreakersin Greatest Hits -kokoelma sisälsi myös kaksi uutta kappaletta, joista toinen oli cover Thunderclap Newmanin vuoden 1969 hitistä Something in the Air. Petty siirtyi Warner Brosin artistiksi ja seuraava sooloalbumi, vuonna 1994 ilmestynyt ja Rick Rubinin tuottama Wildflowers myi kotimaassaan yli kolme miljoonaa kappaletta. Kahta vuotta myöhemmin vuorossa oli Heartbreakersin kanssa soundtrack elokuvaan She's the One. Vuoden 1999 Heartbreakers-albumi Echo oli vielä Rubinin tuottama. Se nousi kotimaassaan top teniin. Vuoden 2002 pitkäsoitto Last Dj sisälsi teksteissään voimakkaita kannanottoja musiikkibisnestä kohtaan.Vuonna 2005 Petty aloitti oman ohjelmansa XL Radiolla. Tom Petty & The Heartbreakersin 30-vuotisjuhlakiertueella vierailivat mm. Stevie Nicks, Pearl Jam, Allman Brothers sekä The Black Crowes, joka oli soittanut lämmittelijänä myös Pettyn ja Heartbreakersin vuoden 2005 kesäkiertueella. Heinäkuussa 2006 ilmestynyt Pettyn sooloalbumi Highway Companion sisälsi hitin Saving Grace. Kesään 2007 ajoittui Mudcruthin reunion. Hyvin erityyppiset artistit olivat mukana Fats Dominolle tehdyllä tribuuttilevyllä Goin' Home:A Tribute to Fats Domino. Kyseisellä tuplacd:llä Tom Petty & The Heartbreakers coveroi kappaleen I'm Walkin'. Vuoden 2008 Amerikan-kiertueen lämmittelijänä oli Tom Petty & The Heartbreakersin kanssa myös yhteisiä numeroita esittänyt Stevie Winwood. Yhtyeen seuraava pitkäsoitto Hypnotic Eye ilmestyi heinäkuussa 2014. Yhtyeen tuotannosta ainoana se nousi suoraan Billboardin albumilistan kärkeen. Vuonna 2017 Tom Petty & The Heartbreakers teki Yhdysvalloissa 40-vuotisjuhlakiertueen. Pettyn viimeisiin intresseihin lukeutui hänen juontamansa satelliittiradio-ohjelma Buried Treasure. Syyskuun lopussa 2018 Reprise Records julkaisi Pettyn tuotannosta 60 kappaleesta koostuvan boxin An American Treasure.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti