3. lokakuuta 1954 syntynyt ja 27. elokuuta 1990 menehtynyt Stephen Ray, eli tutummin Stevie Ray Vaughan oli amerikkalainen kitaristi, laulaja, biisintekijä ja levytuottaja, joka vaikutti osaltaan ratkaisevasti bluesmusiikin suosion uuteen nousuun 80-luvulla. Innovatiivisen blueskitaristin keskeinen levytysura oli suhteellisen lyhyt, mutta Dallasissa syntynyt ja varttunut Stevie Ray oli aloittanut soittamisen jo seitsenvuotiaana isoveljensä, The Fabulous Thunderbirdsistä tutuksi tulleen Jimmie Vaughanin innoittamana. Vuonna 1971 Stevie Ray jätti high schoolin kesken ja muutti seuraavana vuonna Austiniin. Hän soitti keikkoja useissa yhtyeissä, joista mainittakoon Marc Bennon yhtye The Nightcrawlers sekä Denny Freemanin luotsaama The Cobras. Viimeksi mainitussa Vaughan soitti vuoden 1977 loppuun. Seuraavaksi vuorossa oli oma yhtye Triple Threat Revue, jonka Stevie Ray nimesi uudelleen Double Troubleksi Otis Rushin samannimisen klassikkokappaleen mukaan rumpali Chris Laytonin ja basisti Tommy Shannonin täydennettyä yhtyeen kokoonpanon. Montreuxin Jazz Festivaaleilla vuonna 1982 soitettu konsertti muodostui Stevie Ray Vaughan & Double Troublen läpimurroksi ja seuraavana vuonna ilmestynyt ja erinomaiset arvostelut saavuttanut debyyttipitkäsoitto Texas Flood oli myös kohtuullinen myyntimenestys. Listoilla se nousi sijalle 38. ja myi yli puoli miljoonaa kappaletta. Albumin keskeisestä tuotannosta mainittakoon nimikappaleen lisäksi Pride and Joy, Mary Had a Little Lamb, Love Struck Baby sekä tyylikäs päätösinstrumentaali Lenny. Vuonna 1984 ilmestynyt kakkosalbumi Couldn't Stand the Weather sisälsi muun muassa erinomaisen instrumentaaliraidan Scuttle Buttin' ja coverin The Jimi Hendrix Experiencen klassikosta Voodoo Chile. Kaupallisesti se menestyi edeltäjäänsä paremmin, mutta ei saavuttanut Texas Floodin veroisia arvioita. Vuoden 1985 pitkäsoitto Soul to Soul vakuutti erityisesti instrumentaalikappaleillaan, joita edustivat rivakka avaus Say What! sekä kaunis päätösraita Life without You.
Vuonna 1986 ilmestyi sopimusteknisenä julkaisuna livetupla Live Alive. Kyseisen vuoden lopussa päihdeongelmista kärsinyt Vaughan puhdistautui ja seuraava pitkäsoitto, kesällä 1989 ilmestynyt In Step onnistui suorastaan erinomaisesti. Albumin huippuhetkistä mainittakoon Tightrope, Crossfire, Wall of Denial sekä upea päätösinstrumentaali Riviera Paradise. Stevie Ray teki yhteisen kiertueen Jeff Beckin kanssa vuonna 1989 ja Joe Cockerin kanssa seuraavana vuonna. Vaughan menehtyi helikopteritapaturmassa 27. elokuuta 1990 ainoastaan 35-vuotiaana. Hänen kuolemansa jälkeisistä albumijulkaisuista mainittakoon vuonna 1990 julkaistu Jimmie Vaughanin kanssa työstetty albumi Family Style sekä seuraavana vuonna ilmestynyt Sky Is Crying, jonka huippuhetkistä nostettakoon nimiraidan lisäksi esiin erityisesti balladihelmi Life By the Drop. Musiikillisesti Stevie Raytä inspiroi ensisijaisesti amerikkalainen ja englantilainen bluesrock. Hän suosi vanhanaikaisia vahvistimia ja vaikutti osaltaan vintagevahvistimien suosion uuteen nousuun. Vaughan saavutti useita palkintoja sekä eläessään että postuumisti. Esimerkiksi vuonna 1984 Guitar Player valitsi hänet sekä vuoden kyvyksi että vuoden parhaaksi blueskitaristiksi. Vaughan saavutti kuusi Grammya ja kymmenen Austin Music-palkintoa. Postuumisti hän pääsi Blues Hall of Fameen vuonna 2000 ja muusikoiden Hall of Fameen vuonna 2014. Rolling Stone rankkasi Stevie Rayn kaikkien aikojen 12:ksi parhaaksi kitaristiksi. Kuolemansa jälkeen Vaughan pääsi myös Rock and Roll Hall of Fameen joulukuussa 2014.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti