Perjantain pohjat:Psykedeelisen rockin klassikon tuntemattomampi albumihelmi

Jefferson Airplane:Crown of Creation

Vuonna 1967 ilmestynyt Surrealistic Pillow oli Somebody to Love ja White Rabbit –hitteineen merkinnyt san franciscolaisen psykedeelisen rockin virstanpylväisiin lukeutuvalle Jefferson Airplanelle lopullista kaupallista läpimurtoa. Sitä seurannut After Bathing at the Baxters edusti yhtyeen soundia kaikkein kokeellisimmillaan, vaikka toki myös kyseisellä albumilla oli mukana muutamia kiistattomia Airplane-klassikoita, kuten Ballad of You and Me and the Pooneil, Won’t You Try/Saturday Afternoon sekä 30. lokakuuta kuluvana vuonna 76 vuotta täyttävän Grace Slickin suurteos Rejoyce. Vuoden 1968 toinen Airplane-pitkäsoitto Crown of Creation on yhtyeen tuotannon ehkäpä turhan vähälle huomiolle jäänyt helmi. Se ei kenties sisällä yhtään hittikappaletta, mutta kyseessä on tasavahva kokonaisuus. Slickin upean melodinen Lather käynnistää pitkäsoiton lupaavasti. Paul Kantnerin ja Marty Balinin käsialaa oleva In Time siirtyy vinkukitaroineen ja stemmalauluineen kohti Airplanen ydinaluetta, psykedeelistä rockia. David Crosbyn kirjoittama Triad on Airplanen repertuaarissa ainoa kappale, josta vastaa yhtyeen ulkopuolinen jäsen. Tiivistunnelmaisen, akustisia kitaroita hyödyntävän pienen teoksen vokaaleista vastaa Slick. Psykedeliaformaattiin palataan Kaukosen kynäilemän ja erinomaista kitarointia esittelevän Star Track-raidan myötä. Marty Balin tarjoaa onnistuneen tulkinnan kirjoittamallaan Share A Little Joke-raidalla ja pitkäsoiton ykköspuolen päättää rumpali Spencer Drydenin käsialaa oleva kokeellinen instrumentaali Chushingura. Kakkossiivun käynnistää vapautuneesti svengaava If You Feel.  Nimiraita, Paul Kantnerin käsialaa oleva moniäänistä vokalisointia sekä vinkukitarointia hyödyntävä Crown of Creation lukeutuu albumin tunnetuimpaan antiin. Ice Cream Phoenix jatkaa samalla tyylillä onnistuneesti, muttei aivan yhtä iskevästi. Slickin Greasy Heartille hittipotentiaalia on sitä vastoin annosteltu siinä määrin, että siitä olisi voinut tulla hitti. Paul Kantnerin ja Marty Balinin raaempaa psykedeliaa edustavaa The House at Pooneil Cornersia voinee tituleerata pitkäsoiton teokseksi. Crown of Creation saattaa hyvinkin olla jopa Jefferson Airplanen vahvin albumikokonaisuus. Pitkäsoitto myös menestyi melko mukavasti sijoittuen listoilla kuudenneksi ja saavuttaen kultalevyn. Sitä seurannut, seuraavana vuonna ilmestynyt Volunteers, jonka keskeisimpään tuotantoon lukeutuvat etenkin erinomainen näkemys Crosby, Stills and Nashin Wooden Shipsistä sekä Grace Slickin yhdeksänminuuttinen Hey Fredrick, oli yhtyeen viimeinen mestariteos.