sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Maanantain mainio:Edeltäjiään hieman kevyempi klassikkoalbumi


Status Quo:On the Level
Kaikkien aikojen suosituimpiin brittibändeihin lukeutuvan Status Quon tuotannossa vuoden 1975 pitkäsoitolla On the Level on myönteisessä mielessä erikoisasema yhtyeen solisti/kitaristi Francis Rossin omalla listalla yhtyeensä diskogafiasta. Eikä syyttä, sillä edeltäjiään, myös varsin tasokkaita pitkäsoittoja Hello! ja Quo hieman kevyempi albumi on kappalemateriaaliltaan varsin vahvaa ja jopa monipuolista työtä. Kitaristi/laulaja Rick Parfittin käsialaa oleva Little Lady survoo aluksi revittelyn päälle, mutta jo seuraava raita Most of the Time hurmaa nyansseillaan ja bluesahtavalla soolotyöskentelyllään. I Saw the Light on erinomainen perusboogie, jonka kruunaa intensiivinen kitarasoolo.  Yhtyeen perustajajäsenen, basisti/laulaja Alan Lancasterin Over and Done on mainioine popvivahteineen pieni mestariteos. Sen jälkeen ladataan pitkäsoiton nerokkaan yksinkertainen singlehitti, kotikonnuillaan aina listakärkeen kivunnut Down Down. Kakkospuolen aluksi Rick Parfitt heittää kehiin pitkäsoiton onnistuneimman kappaleensa, mainiosti rullaavan Night Riden. Alan Lancasterin käsialaa olevista kappaleista Broken Man tarjoaa kaivattavaa melodista koukkua ja edeltäjänsä tavoin kevyempää musiikillista lähestymistapaa edustava What to Do sisältää upeat riffit ja kekseliään soolon. Where I Am on sävykäs tunnelmapala ennen lopuksi tarjolla olevaa onnistunutta coveria Chuck Berryn hieman tuntemattomampaan tuotantoon lukeutuvasta Bye Bye Johnnysta. On the Level sijoittuu Status Quon mittavassa diskografiassa vaivattomasti kolmen tasokkaimman pitkäsoiton joukkoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti