Sunnuntain extra:Eräs kaikkien aikojen kotimaisista esikoislevyistä

Hanoi Rocks:Bangkok Shocks, Saigon Shakes, Hanoi Rocks

Hanoi Rocksin 26. helmikuuta 1981 ilmestynyt  esikoisalbumi on eräs viriileimmistä koskaan katajaiselle kansallemme esitellyistä debyyttilevyistä. Se nauhoitettiin helmikuussa 1981 ahkeran keikkailun lomassa The Muddy Twinsin, eli Andy McCoyn ja Mike Monroen tuottamana. Nimi Bangkok Shocks, Saigon Shakes oli Jim Pembroken idea, jonka yhtye välittömästi hyväksyi. Mike, Andy, rytmikitaristi Nasty Suicide, basisti Sami Yaffa ja rumpali Gyp Gasino olivat nuoria ja innokkaita ja se myös totisesti välittyi heidän esikoislevylleen taltioidusta musiikista. Pitkäsoiton ainoa suuri hitti on sen avausraita Tragedy, mutta kyseessä on varsin vahva albumikokonaisuus. Mainiosti rullaava Stop Crying sisältää Makkosen erinomaisen saksofonisoolon ja tyylillisesti Stonesille kunniaa tekevän Lost in the Cityn kertosäe sai kunnian olla referenttinä Guns N’ Rosesin klassikolle Paradise City. First Timerin kiihkeys, Cheyennen melodinen oivaltavuus ja 11:th Street Kidsin innostava iskevyys saavat albumin kakkospuolella seurakseen vielä veikeän Bobby Vee-coverin Walking with My Angel sekä unohdetun klassikon Pretender, joka lainasi tekstiinsä Mott the Hooplen legendaarisimpaan tuotantoon lukeutuvaa kappaletta Roll Away the Stone. Ainoat hieman täytteenomaisemmat raidat albumilla ovat Don’t Never Leave Men originaali versio, joka ei lainkaan vedä vertoja Two Steps from the Move – pitkäsoitolla julkaistulle balladiklassikolle sekä musiikillisesti yksioikoisempi, legendan mukaan Carly Simonille omistettu Village Girl. Albumin cd-version bonuksina on vielä alun perin sinkkubiiseinä ilmestyneitä todellisia ässiä erinomaisen debyytin I Want You/Kill City Kills, Cafe Avenuen, Desperadosin, valitettavasti Razzlen osalta kolme vuotta myöhemmin  otsikkonsa osalta toteutuneen Dead by Xtmasin ja Hanoin koko tuotannon kirkkaimpiin helmiin lukeutuvan Nothing Newn muodossa.